Jumalan valtakunnasta

Sain viime loppiaisena etuoikeuden olla yhdessä 12 muun veljen kanssa koolla yllä mainitun teeman ympärillä. Osanottajia oli eri kirkkokunnista, itsenäisistä seurakunnista ja kotiseurakunnista. Valtakunnan olemusta tarkasteltiin eri puolilta, tulimmehan erilaisista taustoista, meillä on erilaista elämänhistoriaa ja ikähaitarikin oli alle kaksikymppisestä yli kuuskymppiseen. Keskinäinen kunnioitus, vuorovaikutus, avoimuus ja tilan antaminen ovat aina avainasemassa tuollaisessa kohtaamisessa. Tämä kaikki on mahdollista Hengen johdossa, ilman että totuutta mitenkään vesitetään sovun kustannuksella.


Seuraavassa kolme tärkeää pointtia, jotka itseäni puhuttelivat tuossa yhteen tulemisessa:


1. Jumalan valtakunta on sillä tavoin jännä juttu, että sitä on mahdotonta pelkistää joihinkin materialistisiin asioihin, kuten rahaan, resursseihin tai kiinteistöihin. Se on yhtä mahdotonta kuin yrittää  sementoida Hengen työ ihmisten elämässä ja paikkakunnan historiassa johonkin muistomerkkiin. Vastaavasti myös vastustavan mahdin avaintekijät ovat samanlaisia luonteeltaan; vallanhalu, kontrolli, valhe, pelko etc. Näkymätön, hengellinen tulee aina ensin ja on määräävässä asemassa, oli sitten kysymys kummasta valtakunnasta hyvänsä.

Eräs tärkeä asia valtakuntaa edustettaessa onkin luopuminen omista agendoista. Missiomme tulee Kristukselta ja Häneltä yksinomaan. Vallanhalu ja kontrollointi ovat eräs tehokkaimpia keinoja tukahduttaa valtakunnan kasvu. Kova, muita kuuntelematon johtajuus nousee itse asiassa peloista käsin ja on yhtä tuhoisaa kuin kapinoiminen ja individualismi.

Jumalan valtakunnalle on luonteenominaista eräänlainen kasvun helppous, luonnollisuus ja orgaanisuus. Asiat eivät synny pakottamalla tai muuten ihmisvoimin. Päinvastoin, Jeesus kertoo Mark. 4. luvussa miten Jumalan valtakunnan lainalaisuus on se, että hyvään maaperään kylvetty  Sanan siemen itsestään, ikään kuin automaattisesti tuottaa  hedelmän.. Jumalan antaessa kasvun  siemenen kylväjän tehtävänä on vain ihmetellä, iloita  ja rukoilla hyvää satoa. Toisaalta on yhtä tärkeää seurata Jumalan ajanlaskua; ei ole  järkevää ajellla leikkuupuimurilla, kun pitäisi kyntää tai käyttää  kylvökonetta.


2. Jumalan valtakunnalle on myös ominaista asioiden siirtäminen eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Tämä on unohtunut monelta Jumalan lasten yhteisöltä, kun traktorin rattiin ei päästetä alle viisikymppisiä. Seurakunnistamme  puutttuu mentoroinnin tapa ja rohkaisun  ja kannustamisen kulttuuri. Syynä voi olla  rakastuminen omaan asemaan tai epäluottamus ja pelko nuoremman polven epäonnistumisesta. Oli miten oli, niin täysin vieras tämä ajattelutapa on Jumalan valtakunnalle. Moni Jumalan valtakunnan aiempi esitaistelija on vuosikymmenien mittaan muuttunut turvallisuushakuiseksi hyssyttelijäksi.

Joh. 6 luvussa Jeesus sanoo Isänsä tekevän työtä yhä. Ajattelen apostolisen ja uusille, koskematttomille metsästysmaille haikailevan draivin olevan ominaista Jumalan valtakunnalle. Apostolisuus on sen eräs perusdna.

Oppiminen tapahtuu valtakunnassa esikuvan, esimerkin ja mallioppimisen kautta. Jeesus sanoo Pojan tekevän niitä asioita, joita Isä Hänelle opettaa ja näyttää. Hän sanoo Pojan jopa aikaa myöten tekevän suurrempiakin asioita. Kaikki tämä perustuu Jeesuksen sanojen mukaan rakkaussuhteeseen, jolle on ominaista  luottamus. Jos tämä kaikki toimii Isän ja Pojan välisessä suhteessa, toimii se muuallakin. Kuitenkin liian moni nuori Jumalan valtakunnan työntekijä joutuu olemaan paitsiossa, odottamaan turhaan mahdollisuutta toteuttaa Jumalalta saatua näkyä.


3. Kolmantena tärkeänä pointtina Jumalan valtakunnan kasvua ajatellen on sen suvereenisuus. Se on Jeesus itse, joka rakentaa seurakuntansa. Hän on sitoutunut tähän projektiin ja Hän kysyy meitä mukaan tähän seurakunnan rakentamiseen. Olimmepa siinä mukana tai emme, Hän vie sen päätökseen, mutta itsemme kannalta meidän on hyvä olla siinä mukana. Tältä pohjalta voimme myös hyväksyä Jumalan antavan kasvun missä hyvänsä se näkyykin. Ja missä hyvänsä se tuleekin esille, se ei ole minulta pois, vaan Jumala haluaa minun siunaavan sitä.