Kaksi mahdollista tietä eteenpäin

Jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä tilanteessa, jossa hänen edessään on kaksi vaihtoehtoa. Hän huomaa selvästi, tai vähintäänkin tuntee intuitiivisesti, että on valittava jompi kumpi kahdesta tiestä. Nämä tiet saattavat ainakin jonkun matkaa näyttää hyvinkin samansuuntaisilta, mutta vain millimetrin heitto tässä ja nyt saa kahden samansuuntaisen janan kohdalla aikaan poikkeaman, joka vain kasvaa mitä pitemmälle janat etenevät. Loppupelissä käy selväksi, että niillä on jo lähtökohdissaan ollut ratkaiseva ero, joka matkan edetessä vain kasvaa, tehden turhiksi kaikki yritykset selittää, ettei niillä mitään eroa olekaan tai että niitä molempia tarvitaan. Lopulla matkaa ne edustavatkin jo täysin vastakkaisia voimia ja ovat tulleet toistensa perivihollisiksi.

Ensimmäinen tie on hyvän kehityksen ja nousevan urakehityksen tie, jolla ihminen on keskipisteenä, Jumala matkakumppanina ja voiman antajana. Kyse on ihmisen omasta voimasta ja näystä, hänen suunnitelmistaan ja hänen ministrystään, jossa Jumalan Henki on avainasemassa. Jumalan Sana on tämän ihmisen tärkein voimavara ja resurssi. Aikaa myöten tulee esille hänen loistokkuutensa, aikaansaannoksensa ja lahjansa. Hän on hyvä johtaja, älykäs keskustelija, puoleensa vetävä opettaja ja julistaja ja suuri visionääri. Hän johtaa joukkoja edestä ja ansaitsee kaikkien ihailun, jonka kanssa hän vaivatta pystyy elämään sovussa, ei välttämättä edes itse tunnistaen omaa ylpeyttään. Onhan kyse kuitenkin hänen palvelutyöstään, josta voidaan yhteen ääneen todeta, että näin on Herra meitä auttanut. Mutta kuitenkin kyse on ihmisen teosta.

Toinen tie on yhä vähenevän näkyvän vaikutusvallan, hiljentymisen ja jopa syrjäänvetäytymisen tie. Ihminen ymmärtää oman paikkansa ja asemansa Jumalan suunnitelmissa; "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä". Tällä tiellä Herra on se, joka vie ja ihminen on vietävissä. Hän on ikäänkuin liean päässä kuljetettavana. Ihminen tajuaa lopulta sen, että kyse on Jumalan missiosta; "Hän rakentaa seurakuntansa". Ihmisen tärkein osa on pysyä jatkuvassa hengellisessä yhteydessä Herraan: Hän on viinipuu ja me olemme oksat. Ihmisen omat suunnitelmat saattavat kariutua, mutta isommassa kuvassa, valtakunnan eteenpäin menemisessä sillä on lopulta hyvin vähän merkitystä. Kaikki elämä on kuitenkin vain Hänessa. On löydettävissä ero todellisuuden ja sen varjon välillä. Ulkoiset puitteet, aineelliset resurssit ja muu sellainen on toissijaista sen rinnalla, että Jumalan valtakunta on sisäisesti valtakunnan ihmisissä.

Jokainen meistä joutuu tällaiseen valintatilanteeseen vähintään kerran, joskus kaksi, jopa kolme kertaa elämänsä aikana. Olkaamme tarkkana näissä tilanteissa, kuunnellen Jumalan ääntä valinnoissamme. Hyödyllisyyttämme Jumalan valtakunnalle ei mitata ajallisin tai näkyvin perustein. Mikä on lihasta syntynyt se on liha ja mikä on Hengestä syntynyt on henki. Kenelle Sinä haluat olla hyödyksi?