Hajamietteitä 1

Uskontososiologiassa puhutaan länsimaissa yleistyneestä ilmiöstä nimeltä sijaisuskonto (vicarious religion). Tällä hetkellä näyttää siltä, kuin jalkapallo olisi monelle tällainen aidon uskon syrjäyttävä, elämää suurempi asia, joka antaa ihmiselle luvan kokea - ilman joutumista naurunalaiseksi - suorastaan uskonnollista hurmosta lähentelevää tunnetta. Tässä suhteessa ei siis olekaan mitään niin uutta: ihmisellä on ammoisista ajoista (so. lankeemuksesta alkaen) ollut taipumus etsiä jumalallista tyydytystä joistain muualta kuin sen Alkulähteestä itsestään.

-------

Kun keskustelee ihmisten kanssa jostain "kuumasta" aiheesta, on mielenkiintoista huomata, miten monikaan ei enää kuuntele perusteluitasi jollekin käsityksillesi. He kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mihin kategoriaan mielipiteitä ja käsityksiä kommenttisi voidaan katsoa kuuluvan. Monen suhtautumista näyttää ohjailevan kysymys siitä, onko luvallista ajatella näin? Pahinta on huomata se, miten monen rohkeuden vie pelkkä massasta erottumisen pelko.

-------

Joskus pahimpia ovat ihmiset, joiden tapana on maireasti tuoda oma ruumiinsa halattavaksi, mutta jotka pitävät sydämensä sinusta kaukana.

--------

Kaiken jälkeen en lakkaa ihmettelemästä anteeksiantamisen voimaa ja vaikutusta yksityisen ihmisen elämässä. Se voima on sen verran raju, että valloilleen päästessään se voi mullistaa kokonaisia kulttuureita, hajottaa maahan valtaisia mielen linnoituksia ja pysyvästi muuttaa ihmisten välisiä suhteita niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla. Kuitenkin kaikki alkaa yksityisen ihmisen omasta valinnasta antaa anteeksi ja sitoutua siihen ikään kuin tienä, jota pitkin vaeltaa päivittäin.

Kuitenkin on hyvä samaan hengenvetoon todeta, että on asia, jota anteeksiantaminen ei ole.  Anteeksiantaminen ei merkitse sitä, että sinun on ehdottomasti luotettava jälleen tähän toiseen ihmiseen. Kun luottamus on petetty, vie aikansa voittaa se takaisin, vaikka aiempi pettäminen tmv. olisikin aidosti annettu anteeksi. Tässä kohtaa kannattaa olla realisti.

Pari huomiota kuumasta aiheesta

Kesäkuun alussa evl. kirkon arkkipiispaksi ryhtynyt Tapio Luoma ei kauan aikaillut. Hän ehätti puuttumaan Maata näkyvissä-festarien ehtoolliskäytäntöön ja kieltämään evl. kirkon sisäisen perinteisen virkakäsityksen mukaisesti järjestetyt ehtoollisen vietot festareilla. Tämä herättää parikin kysymystä:

• Osoittautuiko Luoma pettymykseksi, ellei suorastaan painaijaiseksi, niille monille evl. kirkon konservatiiveille, jotka olivat panneet toivonsa häneen edellisen arkkipiispan jälkeisessä hämmennyksessä? 
• Vai alkoiko Luoma oitis, turhia aikailematta, lunastaa häneen asetettuja toiveita?

Joka tapauksessa näyttää siltä, että isännän ääni evl. kirkossa on taas puhunut. Millaista jatkoa tämä alku sitten poikii herätysliikejärjestöjen toiminnalle jatkossa? Jotain suuntaviivoja arkkipiispa Luoma on tästä jo esittänytkin.

Jotenkin vain ihmetyttää tämä evl. kirkon sisäinen vimma puhdistaa oma viinipuunsa jokaisesta mahdollisesta hedelmää tuottavasta terveestä oksasta. Eräs nuorisotyön pitkän linjan ammattilainen kysyikin aiheellisesti, milloin Sley on evl. kirkon piirissä saanut kannustavaa palautetta tekemästään ansiokkaasta ja pitkäjänteisestä nuorisotyöstä?

Toinen mielenkiintoinen huomio liittyy evl. kirkon sisäiseen tilaan ja erityisesti sen päätoimintamuodoksi mainostettuun sunnuntaiaamun messuun. Parissakin yhteydessä nousee nimittäin esille se, että tällaisilla festareilla käyvät nuoret eivät juurikaan muuten viihdy messuissa. STI:n pääsihteeri Jari Rankinen pukee tämän hyvin sanoiksi todetessaan, että "monelle nuorelle festareiden perjantai-illan messu on ollut niitä harvoja messuja, joissa he ovat". Saman tosiasian toteaa myös eräs nuorista: "tosi harva nuori käy oman seurakunnan messussa".

Tämä taas on laajempi kysymys, joka liittyy yleensä perinteisten kirkkojen kykyyn saada edes omia nuoriaan mukaan seurakunnan pääasialliseksi yhteentulemiseksi miellettyyn tapahtumaan, kristinuskosta tyystin vieraantuneiden tavoittamisesta puhumattakaan. Evl. kirkon osalta "tää korutont´ on kertomaa".