Ja sen sovellus...

... on hyvin simppeli.

Edellisessä postauksessani heitin muutaman ajatuksen juuri päättyneeseen Veikkausliigakauteen ja (tietenkin) erityisesti FC Lahden "menestykseen" liittyen. Luonnollisesti jo tuolloin postaukseeni oli kätkettynä ns. piilo-opetussuunnitelma. Luvallanne paljastan sen tässä.

• Kylläisyys johtaa väärään itsetyytyväisyyteen, joka johtaa velttouteen ja siihen, että oma missio ei onnistu. Tästä ei tarvinne sanoa sen enempää.

• Vaikka joku saattaakin olla sitä mieltä, että pelaajat ne kentällä sen duunin tekee, niin tosiasia kuitenkin on se, että valmennus on jokaisen menestyvän joukkueen strateginen ja kriittinen menestystekijä. Hyvä valmennus saa taidoiltaan vaatimattomankin joukkueen pelaajat ylittämään itsensä ja moninkertaistamaan osaamisensa. Hyvä valmennus noukkii uusia, nousevia kykyjä alasarjoista, pihapeleistä ja junioriturnauksista ja jalostaa niistä huippuja.

Raamatullista kieltä käyttääksemme, Uusi testamentti on enemmän kiinnostunut hyvästä valmentajasta kuin kauden maalipörssin voittajasta.

• Uudet pelaajat ovat jokaisen joukkueen, seurakunnan tai työpaikan tulevaisuus. He tarvitsevat mallioppimista ja kokeneimpien mentorointia, mutta ennen kaikkea he tarvitsevat tilaisuuden.

Muutama sana jalkapallosta...

Tulin just Kisapuistosta. RoPS kaatoi Lahen, jonka pelejä koko kauden vaivannut aneemisuus tuli loppuun asti todistetuksi. RoPS otti hopeaa, eikä siinä ollut mitään jossittelua. Ei vain viittitty kavereiden kanssa jäädä katsomaan muiden juhlia. Kultaa vei SJK ja kolmanneksi jäi HJK. FC Lahti oli viides, mitä voi tällä porukalla pitää alisuoriutumisena. Kaiken uhallakin (vaikka tunteet on pinnassa) niin muutama sana kuluneesta futiskaudesta. Eli neljä pääpointtia.


Kylläisyys

Tämän piti olla se kausi, jolloin HJK mennen tullen hoitaisi kotimaan liigan ja pelaisi menestyksellä eurooppalaisia huippuseuroja vastaan. Monet (minunkin tuntemistani) hyväuskoisista futisfaneista puhuivat silmät kosteina jostain ihmeen "koko Suomen Klubista. (Miksi, eihän kukaan ensi kaudellakaan puhu mitään mistään "koko Suomen SJK:sta" tai RoPS:sta, jonka kohdalla varsinkin tuo termi olisi oikeissa mittasuhteissaan, ainakin maantieteellisesti.) Muistan hyvin, miten kauden alussa tuo kotimaisen futiksen pelaaminen vähän niinkuin toisella kädellä paistoi läpi joidenkin HJK:n pelaajien haastatteluissa. Kun kausi alkoi näyttää pahasti pieleen menemisen merkkejä, alettiin voivotella ottelusumaa ja loukkaantumisia, vaikka juuri sitä vartenhan oli pelaajahankintoihin panostettu. Lopulta pääkaupunkiseudulta todettiin, ettei tällainen sarjan ennätyksellinen tasaisuus ole hyvä asia, eikä palvele suomalaisen futiksen eteenpäin menoa. Tosiasiassa juuri tuo kylläisyys koitui Tsadin futiksen surmaksi. Hyvin opettavaista...


Valmennuksellinen umpisolmu

FC Lahden piti pelata elämänsä kausi ja siihen olisi ollutkin kaikki edellytykset, kun katsoo pelaajaluetteloa. Tuskin koskaan oli ollut koolla näin hyvää miehistöä kuin tänä vuonna. Toisin kävi - ja nimenomaan kaikkein huonoimpia seuroja vastaan. Sellaiset porukat kuin VPS, Jaro ja HIFK olivat Lahelle aivan käsittämättömän vaikeita vastustajia. Puolustus oli yleensä ihan hyvin kuosissa, tosin Eurocupin pelit Elfsborgia vastaan osoittivat sen keskuspuolustuksen hitauden karmaisevalla tavalla.

Mutta maalinteko osoittautui aivan ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Siihen voidaan sanoa kaatuneen mitalitoiveiden. Tässä tilanteessa valmennuksen merkitys korostuu; sen pitää kriisitilanteessa ja ylipäätään pitkin kautta reagoida oikein ja ajoissa. Joukkueen ja sen valmennuksen tilasta ei kerro hyvää se, jos oman joukkueen pelaajat sättivät ja tönivät toisiaan suutuspäissään, kun peli ei kulje.


Uudet nuoret pelaajat

Hyvää kuluneessa kaudessa oli (paitsi Akatemian kakkosdivaripaikan säilyttäminen) uusien nuorten kykyjen esiinnousu. Tätä ei ole vähään aikaan tapahtunut, että omista riveistä parikin nuoremman polven pelaajaa pelaa loppukaudesta täysiä minuutteja tärkeissä peleissä. Tämän kehityksen soisi Lahessa jatkuvan. Se on parhaiten seurayhteisöä palveleva ja ehdottomasti kustannustehokkain tapa tuottaa uusia hyviä pelaajia ja pärjätä seuranakin.


Eräät jäähyväiset

Tämä oli myös Petri Pasasen viimeinen kausi ja jäähyväisottelu. Kaikki kunnia Peetun kansainvälisestikin upealle uralle. Se todistaa, että suomalaisella (tai tässä tapauksessa lahtelaisella) juniorivalmennuksella (kun se oikein toteutetaan) voidaan tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoisia pelaajia. On hienoa, että vanha sotaratsu osaa jättää paikkansa tyylillä, eikä siten muodostu tulpaksi perässään tuleville.


Loppuun erään seuran tunnusbiisi, joka kertoo jotain siitä, mitä aito yhteisöllisyys voi parhaimmillaan olla.

Uusia asioita

Mihin perustuu se, että Jumala luo uutta ja tekee uusia asioita?

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan..." (1.Moos. 1:1). Jumalan Luojana oleminen merkitsee luomista tyhjästä, saattaen olemattomat oleviksi, creatio ex nihilo, mikä erottaa Hänet ihmisestä. J.R.R. Tolkienia lainaten, ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna "alempi luoja". Ihmisen kutsumus on luoda uusia asioita, tosin ikään kuin valmiiksi luodussa maailmassa.

Jumalakin tekee uusia asioita tässä luomassaan maailmassa. Jesajan kirjassa Jumala sanoo tekevänsä uutta ja Hänen tekojaan voidaan seurata jopa ihan reaaliaikaisesti. Sinne, missä ei aiemmin ole ollut mitään, sinne Hän luo uutta ja synnyttää elämää. (Jes. 43:16-21). Jumala teki myös uuden liiton, joka perustuu Hänen Henkensä uudeksi luovaan työhön. (Jes. 61:1-3) Tätä Jeesus alkoi tehdä ja oppettaa ja tätä työtä Hänen omansa jatykavat tässä maailmassa.

Miten ihminen reagoi kohdatessaan Jumalan uusia tekoja?

Sekulaarin, sivistyneen ihmisen reaktio saattaa olla sama kuin saksalaisen valtiomiehen Bismarckin, joka totesi: "Valtiomiehen tehtävänä on kuunnella Jumalan askelia Hänen marssiessaan läpi historian ja yrittää saada ote Hänen takinliepeestään kun Hän kulkee ohi."

Pappi Eeli on esimerkki miehestä, joka joskus on kokenut Jumalan tekoja, mutta sitten etääntynyt niistä. Kun Jumala uudelleen ilmestyy nuoren sukupolven kohdalla, hän on voimaton tekemään mitään muuta kuin ulkokohtaisesti neuvomaan, miten tuli toimia ja sen jälkeen vain katseella seuraamaan mitä Jumala tekee. (1.Sam. 3.)

Kuningas Herodes Jeesuksen syntymän jälkeen on hyvä esimerkki jumalattoman ihmisen reaktiosta, kun hän huomaa Jumalan toimivan. Matteus kertoo, miten idästä tulleiden oppineiden miesten tullessa tervehtimään "äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta", Herodes ja koko hänen hovinsa pelästyy ja alkaa hädissään kerätä kokoon kaikki mahdolliset ammattiteologit, jotta nämä selvittäisivät, mitä on tapahtumassa. (Matt. 2:3-4)

Mutta sitten on Jumalan nöyrän ja uskollisen työmiehen reaktio, josta Jeesus kertoo vertauksessaan miehestä, joka kylvi siemenen peltoonsa ja sitten vain odotti, että tapahtuisi se, mikä oli tapahtuva. Oman dna:nsa mukaisesti siemen alkoi itää ja juurtua, se löysi hyvän kasvupohjan ja alkoi pikku hiljaa tuottaa vartta ja sitten varsinaista hedelmää. Kaikki kävi niin kuin pitikin; kasvi tuotti itsestään korren, varren ja tähkän. Kylväjä vain seurasi mitä tapahtui ja kun aika oli kypsä, leikkasi viljan ja korjasi sadon. (Mark. 4:26-29)

Roomalainen upseeri Kornelius taas on esimerkki Jumalaa etsivän ja Häntä odottavan ihmisen reaktiosta. Kun Jumalan enkeli ilmestyy hänelle, hän - aidon ammattisotilaan tavoin - tottelee oitis ja tekee niin kuin on käsketty; lähettää noutamaan luokseen Pietaria. Ja kun Pietari saapuu Korneliuksen taloon, paikalla ovat odottamassa Korneliuksen oman perheen lisäksi myös tämän lähimmät ystävät. Korneliuksen kuuliaisuudessa on jotain hyvin liikuttavaa ja Jumala palkitsee tämän etsinnän. (Apt. 10:1-8, 24-25, 44-48)

Oikeat teot nousevat oikeasta elämästä. Jumalan eräs tärkeä luonteenpiirre on se, että Hän toimii ja tekee uutta. Hän toimii näin, koska elämä on Hänessä. (Joh. 5:17, 26) Jos ihmisessä ei ole Hänen elämäänsä, häneltä menee kaikki tämä ohi. Hän saattaa alkaa jopa vastustamaan Jumalan työtä. Jeesuksen ajan juutalaiset väärine messiasodotuksineen olivat hyvä esimerkki tästä. Kun meissä on Hänen elämänsä, eivät Hänen tekonsa tule meille yllätyksenä. Hengelliset on näet aina selitettävissä vain hengellisesti. (1.Kor. 2:13)

Viime päivien mietteitä

Törmäsin hiljattain opinnoissani Sitran esille nostamaan mielenkiintoiseen trendiin "Voimaantuvat yhteisöt haastavat vanhat instituutiot".

"Yhä useammin ihmiset ryhtyvät kuitenkin itsenäisesti toimimeen edistääkseen tärkeiksi kokemiansa yhteisiä asioita, ohi julkisten rakenteiden. Toimintaa syntyy, kun joku huomaa tarpeen tai mahdollisuuden jollekin uudelle. Edelläkävijä kyseenalaistaa totutut totuudet, kokeilee ja näyttää esimerkillään muillekin, että asiat voi tehdä toisinkin. Nämä edelläkävijät eivät tarvitse julkisia instituutioita tuekseen ja jopa pikemminkin toivovat, että ne eivät tulisi heidän tielleen."

Jos mietit, millaisena myöhäismoderni kristillisyys näyttäytyy ulospäin, niin luulen, että monet kuvaavat sitä ihmisten uskonnollisuuden ilmenemisenä perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella. Kyse on enemmästä kuin vain jostain missiologisesti mielenkiintoisesta ilmiöstä ja tutkimuskohteesta. Kyse on kristinuskon uudenlaisesta ilmenemismuodosta, joka itse asiassa näkyy yhtä hyvin kirkkojen sisäpuolella tai niiden rajapinnoilla kuin niiden ulkopuolellakin.

Onko sitten kyseessä jokin hengellisesti täysin uudenlainen Pyhän Hengen työ vaiko "vain" kulttuurisesti mielenkiintoinen uusi ilmiö? Mikäli ajattelemme kyseessä olevan pelkästään kulttuurinen, omaa aikaamme hyvin kuvaava ilmiö, on meillä ilmeinen kiusaus pitää esim. orgaanisen seurakunnan ideaa vain yhtenä uutena, hyvänä jippona puhaltaa uutta puhtia vanhan seurakuntapaattimme purjeisiin. Ne taas, jotka näkevät esim. kotiseurakuntaliikkeessä merkkejä Jumalan lopunajallisesta työstä seurakunnan ennalleen asettamiseksi, ajattelevat kyseessä olevan enemmänkin paluu ammoisiin, pimennossa olleisiin Sanan totuuksiin seurakuntaan liittyen.

2000-luvun työorganisaatioita käsittelevä tutkimus puhuu ns. adhocratiivisen yhteisön ylivoimaisuudesta ympäristössä, joka on sekä nopeasti muuttuva että monimutkainen. Perinteinen byrokraattinen hallintomalli ei enää toimi tässä uudessa tilanteessa. Organisaation tulee nyt olla orgaaninen, epämuodollinen, tiimityölle ja ihmisten asiantuntemukselle perustuva. On sitten kyse hengellisestä tai mistä muusta työstä, niin työ on usein tilapäistä, projektiluonteista ja sen tulevaisuus vaikeasti ennustettavaa. Johtamisessa on kyse enemmän sitoutumisesta kuin valvonnasta ja käskyttämisestä. Johtamistapa on osallistavaa ja valtuuttavaa, työtehtävät itsenäisiä, haasteellisia ja vaihtelevia. Organisaatiorakenteen on oltava matala toimiakseen tehokkaasti. Työn suunnittelu, päätökset ja toteutus tehdään mahdollisimman lähellä itse tiedon lähdettä ja käytännön työtä. Työ on asiantuntijan vastuulla, joka vastaa itse tekemisistään. (Juuti Pauli, Organisaatiokäyttäytyminen, v. 2006, s. 227)

USA:ssa tehdyn laajan seurakunnanistutusta käsitelleen tutkimusraportin mukaan materiaaliset resurssit eivät enää 2010-luvulla näyttele niin merkittävää roolia kuin vielä 1990-luvulla. Muutos on merkinnyt siirtymistä pois ulkonaisista tekniikoista työntekijän persoonallisuuden näkemiseen tärkeimpänä työvälineenä. On voitu jopa huomata selvä yhteys katto-organisaatiolta tulevan rahamäärän ja yhteisöllisen passivoitumisen välillä. Uusien hengellisen työn tekijöiden kouluttamisessa tärkeimpinä metodeina ovat valmennus ja mentorointi, jotka nähdään jopa kaikkein vaikuttavimpina keinoina voimaannuttaa missionaarisessa työssä. Tämän merkitys tulee vain korostumaan muuttuvassa maailmassa, tiimityössä ja "learning community"-ajattelussa. Erot työn vaikuttavuudessa mentoroinnin käyttämisen ja käyttämättä jättämisen välillä vain kasvavat mitä pitemmälle työ etenee.

Juttelin viikolla Helsingin rautatieasemalla WurstiGrillillä työskentelevän ikäiseni miehen kanssa maailman muuttumisesta ympärillämme. Totesin jossain vaiheessa keskustelua hänelle runollisesti, että "maailma sellaisena kuin me olemme sen tunteneet, on katoamassa". Uudet edelläkävijät tulevat ja kyseenalaistavat totutut totuudet. He eivät kaipaa tuekseen, (eivätkä etenkään riesakseen) perinteisiä instituutioita, vaan kokeilevat uutta ja toimivat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Samalla kun maailma radikaalisti muuttuu ympärillämme, Jumala tekee nyt uusia asioita, ei välttämättä enää samalla, vanhalla tavalla, kuin ennen, joka meille oli niin tuttu ja turvallinen. Tuo entinen tapa saattoi olla hyvä ja toimiva aiemmassa tilanteessa, mutta ei nyt enää. Nyt on oltava valveilla ja herkkänä sen suhteen mitä Herra tekee. On kyettävä tunnistamaan ja on oltava valmis rohkeasti tunnustamaan Jumalan työ jossain uudessa alussa kun se tulee näkyviin.

Valitettavasti täytyy sanoa se suoraan monelle mukavuutta ja rauhaa rakastavalle uskovalle: "Jos etsit tuota kaikkea täältä, olet tullut väärään paikkaan. Tämä maailma ei vielä ole lopullinen sijoituspaikkamme, vaan se on vielä edessä päin."