Lauantaiaamuna twitterissä: "Orgaanisen seurakunnan toimijan on aina hyvä säilyttää tietty missiologinen orientaatio suhteessa aiempaan yhteisöönsä."
Sain heti huutia tuosta kommentoinnista.
Kuitenkin näyttää - taas kerran - että perinteisessä herätysliikegenressä (niin kirkossa kuin kirkon ulkopuolellakin) kuohuu. Kriittiset äänenpainot perinteisten herätysliikkeiden toimintatapojen kankeutta kohtaan kovenevat. Poimin tästä viikon varrelta pari esimerkkiä tähän. Samaan aikaan merkkejä orgaanisen seurakunta-ajattelun esiin versomisesta nousee siellä täällä. Näitä versoja voi kuka hyvänsä tarkkailla omassa lähiympäristössään.
Eli tässä mielessä tuo "missiologinen orientaatio" olisi nyt hyvinkin tarpeen.
Aloitetaan ensin evl. kirkosta. Teol. tri Teemu Kakkuri ottaa Kotimaa-lehdessä kantaa perinteisten kirkollisten herätysliikkeiden paikoilleen jämähtämiseen. Eniten peiliin saisivat Kakkurin mukaan katsoa evankeliset, Kansanlähetys ja Raamattuopisto. Ne kun keskittyvät ylläpitämään vain omia rakenteitaan ja omaa työtään ja ovat "ihan pihalla".
Asian toinen puoli on Kakkurin mukaan se, mitä tapahtuu "samaan aikaan toisaalla". (Tämähän on jokaisen hengellisen liikkeen ja uskonnollisen yhteisön pahin uhkakuva - "Pappi Eelin syndrooma".)
Kakkuri kysyykin, missä on herätysliikkeiden herätys? Nykypäivän suomalainen hengellinen etsintä kun kulkee ohi näiden perinteisten rakenteiden. Heräämiset tapahtuvatkin tänään enimmäkseen jossain muualla, esimerkiksi rajoja noudattelemattomissa pienpiireissä.
Mennään sitten toisen kirkon puolelle, nimittäin helluntaikirkon. (Tiedän, että jo tämä perusasetelma - "helluntailaisuus kirkkokuntana" - ei innosta moniakaan helluntailaisia, mutta näin maailma muuttuu.) Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori Esa Hyvönen kirjoittaa blogissaan "Helluntaiherätyksestä ristitulessa" nuorten työntekijöiden joukkopaosta helluntailiikkeestä. Syynä on toimintamahdollisuuksien kaventuminen ja kokemus siitä, ettei uusille näkemyksille ole sijaa perinteisen genren sisällä.
Tämä huoli on varmasti aiheellinen - ja on ollut itse asiassa jo pitkään. Sen tähden hieman kyseenalaistankin Hyvösen esille nostamaa uhkakuvaa "nyt on viimeinen hetki". Voi nimittäin olla, että tuo "viimeinen hetki" meni jo. Suuret instituutiot kun reagoivat muutospaineisiin useimmiten äärimmäisen vastenmielisesti ja hyvin hitaasti.
Mutta täälläkin näkyy kolikon toinen puoli. Kun evl. kirkossa maallikot omaehtoisesti loikkivat yli vanhojen rajapintojen hengellisessä etsinnässään, niin helluntailiikkeessä nuoremman polven työntekijät ovat innokkaita uusien yhteisöjen perustajia. Tämä nähdään uhkakuvana tai ainakin ei-toivottavana kehityksenä perinteisen linjan ja liikkeen/kirkon johdon taholta.
Ratkaisevaa molemmissa tapauksissa on se, miten näihin muutospaineisiin reagoidaan. Perinteiset regointimallit, kuten turvallisuushakuinen pään pensaaseen pistäminen tai kaiken sen ampuminen, mikä liikkuu (samalla kun itse ei liikahdeta mihinkään), eivät auta mihinkään. Niillä voidaan turvata ainoastaan nykyinen jäsenistö, jos enää sitäkään. Kakkurin kysymys, missä on herätysliikkeiden herätys, on vähintäänkin aiheellinen.
Kakkuri ehdottaakin kirkollisten herätysliikkeiden ratkaisuksi niiden ryöstämistä takaisin kansanliikkeiksi, jotta alkuperäisestä ydinsisällöstä tulisi niiden voima ja olemassaolon syy. Pekka Sahimaa ehdottaa (Hyvösen blogin kommenteissa) ratkaisuksi helluntailiikkeen nuorten työntekijöiden turhautumiseen oman kutsumuksensa uudenlaisen ja laajemman näkemisen ja toimimisen tältä pohjalta esim. istuttamalla selkeästi uudenlaisia yhteisöjä (ulospäinsuuntautuminen, kulttuuri, rakenteet, johtaminen, työntekijyys jne.).
Hyviä ehdotuksia molemmat ja siitä vaan toteuttamaan. Jotain nimittäin pitäisi kyllä tehdä. Ennen kaikkea molempien yhteisöjen piirissä kaivattaisiin laajempaa näkemystä Jumalan valtakunnasta yleensä ja Kristuksen seurakuntaruumiista paikallistasolla.
Eli tässä mielessä - edelleen - tuo "missiologinen orientaatio" näyttäisi olevan hyvinkin tarpeen.
Vai käykö muuten niin kuin vanhassa inttisanonnassa todetaan: "Pelle lähtee, sirkus jää"? Eli mikään ei muutu.
No comments:
Post a Comment