Tunnen joitakin kristittyjä (varmasti ihan vilpittömiä sellaisia!), jotka ovat hyviä harhabongareita. He ovat kokeneita ja harjaantuneita heresyhuntereita, jotka hyvin nopeasti osaavat erotella jyvät akanoista, harhat totuuden siemenistä. Muutamasta harhautuneesta lauseesta ja (usein väärin)tulkitusta suomennoksesta he joustavasti rakentavat teesit tämän ja tämän harhan tunnistamiseksi ja välttämiseksi. Itsekin olen pari kertaa tullut leimatuksi joksikin, josta itse en ole ollut oikein perillä, että mistä on kyse, eivätkä kyllä aina nuo leimakirveen heiluttajatkaan. Usein kaikki se, mikä on julkista, laajalle levinnyttä ja trendikästä on väärää.
Huolestuttavinta on se, että useimmiten tällaiset kristityt ovat kiinnostuneempia erilaisita harhoista - tosista tai oletetuista - kuin itse Jeesuksesta tai evankeliumista. He ovat kiinnostuneempia pimeästä puolesta itsestään kuin Valosta.
Niin, mitä löydämme valtavirran ulkopuolelta? Onko tuo harmaa alue jonkinlainen salaliittoteorioiden luvattu maa?
Salaliittoteorioihin liittyy tietynlainen mekanismi, joka toistuu aina uudelleen. Levitetään ensin huhua salaliitosta, jonka teorian uskallat kyseenalaistaa, mikä vain itse asiassa todistaa sen, että tällainen salaliitto on olemassa ja suurin osa ihmisistä on sen lumouksen sokaisemia - kuten olet muuten sinäkin, koska et usko tuon salaliittoteorian oikeellisuuteen. Kriittisyys tähän suuntaan ylipäätään on varma merkki siitä, että valtavirta ja sen hallitsema media on ottanut sinut kuolettavaan syleilyynsä.
Toisaalta on sanottava suoraan ja selvästi se, että totuus ei ole valtavirrassa. Enemmistö ei ole oikeassa, eikä jonkin asian totuusarvoa ratkaista äänestyksellä. Näin on ollut halki historian, eikä tilanne nytkään ole muuttunut. Lähtökohtaisesti totuus ei myöskään löydy valtavirran ulkopuoleltakaan.
Näyttääkin siltä, että valtavirran ulkopuolelta löytyy sekä erilaisia hörhöjä että vilpittömiä totuuden etsijöitä. Nämä ensin mainitut hörhöt näyttäisivät jakaantuvan kolmeen alaryhmään; harhaopettajiin, haihattelijoihin sekä radikaaleihin oikeassaolijoihin. Harhaopettajat ovat aktiivisia toimijoita ja johtajia, joiden motiivit eivät useinkaan ole varsinaisesti opillisia, vaan lähemmin tarkasteltuina niistä paljastuu vahva lihallisuus, kuten vallanhalu, narsismi tai loukkaantuneisuus. Jos harhaopettajat ovat viejiä, niin haihattelijat taas ovat vietäviä, kauniisti sanottuna hyväuskoisia hölmöjä, jotka sinisilmäisesti ottavat kaiken vastaan, mitä puhutaan valtavirran ulkopuolella. Paavali lainaten, he ovat aina opetusta vastaanottamassa, mutta eivät koskaan kuitenkaan pääse itse totuutta tuntemaan.
Tosiasiassa näitä kahta ryhmää löytyy ihan kylliksi myös valtavirran sisältä, esim. perinteisten kirkkokuntien piiristä. Silloin tilanne on vain käännetty päälaelleen; nyt kaikki, mikä on valtavirtaa, on totta. Päinvastoin kuin yleensä kuulee sanottavan, erilaisilla harhoilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet juuri suurten perinteisten kirkkojen piirissä. Tämä yksinkertaisesti siksi, että siellä niillä on jo valmiiksi olemassa toimiva organisatorinen rakenne, hierarkkia ja verkostot, joita voidaan tehokkaasti käyttää hyväksi. Ajatellaanpa vaikka Suomen evl. kirkon tilannetta ja sen syvää opillista harhautumista ja käytännöllistä lankeemusta seksuaalimoraalin alueella; mikäli kyseessä olisi ollut jokin pienempi kirkko (kooltaan esim. 14-15 000 jäsentä) tämän harhautumisen ja lankeemuksen vaikutukset olisivat jääneet huomattavasti pienemmiksi, kuin mitä nyt on tapahtumassa.
Kolmas ryhmä valtavirran ulkopuolelta, radikaalit oikeassaolijat, löytyy käytännössä vain ja ainoastaan täältä. He ovat yhä pienenevä joukko niitä, jotka toistuvasti puhdistavat joukkoaan vääräoppisuusepäilyjen takia ja useimmiten jäävät lopulta yksin - mikä vain todistaa heidän oman oppinsa oikeaksi heidän omasta mielestään.
Valtavirran ulkopuolella minua kiinnostavat eräänlaiset rajatapaukset, jotka ovat usein vapaita sieluja, totuuden etsinnässään hyvin vilpittömiä, jopa ankaria, mutta jotka osaavat hahmottaa laajempia kokonaisuuksia ja nähdä "metsän puilta" ja ehkä juuri sen tähden kykenevät melko vaivattomasti verkostoitumaan erilaisten - yllättävienkin - tyyppien kanssa.
Heillä on myös eräs ominaisuus, jota sen enempää hörhöiltä kuin valtavirran edustajiltakaan harvoin löytyy; he osaavat elää ikäänkuin mitään kirkkokunnallisia rajoja ei Jumalan lasten keskuudessa olisikaan olemassa.
No comments:
Post a Comment