"Kesäloma alkaa ja lähden kalaan Savoon."
Näin naputteli pahaa-aavistamaton Virtanen ensimmäisen kesälomapäivänsä aamuna naamakirjaan.
Aluksi kaikki meni hyvin.Tuli parikymmentä tyypillistä kommenttia kristiveljiltä ja -sisarilta.
"Hienoa, Virtanen, hyvää kalaonnea!"
"Siunausta sinulle ja perheellesi!"
"Kesäloma on tarpeen, muista levätä tarpeeksi :)"
"Teet arvokasta työtä Virtanen ja olet anasainut lomasi! Herra kanssasi!"
Ja sitä rataa. Näin jatkui aina 23. kommenttiin saakka, kunnes ilmapiiri äkisti muuttui.
"Onkos Virtanen myös lomalla ihmisten kalastaja?"
"Ymmärrän, erttä loma on tarpeen, mutta Herran työ on kesken. Kirottu olkoon se, joka tekee kelvottomasti Herran työn!"
Tästä alkoi kummallinen ja riitaisa viestiketju, jossa aluksi puolustettiin Virtasen kesälomasuunnitelmia, perusteltiin loman tarpeellisuutta mm. luomisjärjestyksellä ja sillä, että "Mestarimmekin aika ajoin vetäytyi hiljaisuuteen yksinäisyyteen". Sitten joku lisäsi vettä myllyyn ja niin ryöpsähti ilmoille keskustelu, joka sai Virtasen jälleen kerran vakavasti miettimään koko sosiaalisen median ja siinä mukana olemisen mielekkyyttä. Virtasen kalareissu Savoon sai jossain vaiheessa suorastaan globaalit ja jopa eskatologiset mittasuhteet, kun mukaan tulivat Iranin ydinvoimahankkeen vaarallisuus, Hamasin uusimmat terroriteot ja niistä vaikeneminen suomalaisessa mediassa ja Israelin oikeus puolustaa itseään.
Jossain kommentin 86 kohdalla (mikäli Virtanen enää pysyi kärryillä) huutia saivat myös sateenkaariliike ja kirkon johto siinä sivussa. Pariin otteeseen Virtanen oli yrittänyt hieman rauhoitella keskustelua, mutta huonolla menestyksellä. Onnettomuudekseen Virtanen joutui, vaimon kommennuksesta, lähtemään käymään kaupassa ja asioilla kaupungissa ja oli näin ollen poissa naamakirjasta pari tuntia. Mutta juuri tuona aikana keskustelu senkun jatkui, siirtyen Ukrainen kriisin kautta herätysliikejärjestöjen valtionapuun ja päätyen lopulta juutalaisten tapojen noudattamiseen kristittyjen keskuudessa. Pari kommentoijaa, jotka Virtanen hädin tuskin tunsi, kommentoi koko ajan pelkästään asiayhteydestään irrotetuilla raamatunlauseilla.
Mentiin henkilökohtaisuuksiin ("iljettävä mato"), epäiltiin toisen osallisuutta pelastukseen ("onkohan Hengestä rippeitäkään enää?") ja vätettiin toista vastapuolen soluttautujaksi ("...nuo pariimme luikerrelleet valheveljet..."). Kristinusko oli totisesti kirjan uskonto ja sen kannattajat lahjakkaita sen käytössä. Kommentin 134 kohdalla alettiin sitten tylyttää keskustelukumppanin kirkkokunta- ja seurakuntasidonnaisuuksia ("te kirkolliset liberaalit" ja "lahkolaisten tekoset"), lyötiin lyttyyn naapurin kastenäkemys ("hurmahenkiset uudestikastajat") ja lopulta (kommentti 178) sivallettiin jo raamatunkäännöksen aitoudella ("ysikakkonen on isästä perkeleestä... kolmekasi rulettaa, mutta biblia on rautaa!").
Näin sanoja viskottiin kuin heittoveitsiä. Noita tulikivenkatkuisia ja "pyhää vihaa" täynnä olevia, sarkastisia ja pilkallisia, mutta myös syvästi huolestuneita kommentteja tietokoneensa näytöltä lukiessaan Virtanen tuli syvästi tietoiseksi kristityiksi itseään kutsuvien ihmisten kummallisesta vihaisuudesta, naiiviudesta ja sosiaalisesta taitamattomuudesta. Häntä alkoi suorastaan kiertää vatsassa ja mieliala painui alas. Lopulta hän kirjoitti:
"Oheinen keskustelu surettaa minua hyvin paljon ja saa minut häpeämään kaikkien kristittyjen puolesta. En enää julkaise enempää kommentteja tähän."
Sitten netissä oli hiljaista, mutta kohta koko jutun kruunasi Virtasen kännykkään tullut tekstiviesti tuntemattomasta numerosta:
"Sitä, joka minua häpeää tämän nurjan ja epäuskoisen sukukunnan keskellä, sitä minäkin häpeän taivaallisen Isäni ja hänen pyhien enkeliensä edessä!"
Alla oli vielä:
"Terv. hyvää tarkoittava veli Imatralta :)"
1 comment:
Tykkään (vaikka en tykkääkään).
Tuo on niin tuttua, että joskus alkaa epäilyttämään onko netissä olevat kristityt sittenkin oikeasti vain botteja jotka on ohjelmoitu spämmäämään samoja juttuja joka paikkaan....
Post a Comment