TIUKKUUDEN SIUNAUS

Olin viime viikonloppuna Hesassa NMKY:n johtajuusseminaarissa. Menin sinne nimenomaan kuullakseni Neil Colea, jonka edellisvuoden luennot koin itselleni ja omalle ajattelulleni hyvin merkittäviksi. Olin vuoden mittaan lukenut myös hänen kirjansa Organic Church – Growing Faith Where Life Happens (Leadership Network Publication, 2005). (Katso itse lisää: http://www.cmaresources.org/.) Odotukset olivat siis korkealla, kun uskollisina sanankuulijoina kansoitimme seminaaritilan.

Heti ensimmäiseksi Cole kysyi, kuinka moni nyt läsnä olevista oli ollut edellisessä kanavassa vuosi sitten. Minä ja ehkä noin kolmannes porukasta viittasimme tyytyväisinä toisillemme nyökytellen; ”hei hei, sinäkin, veli hyvä, olet täällä…”.

Sitten Cole kysyi, kuinka moni näistä toista kertaa läsnä olevista oli tässä välillä istuttanut seurakunnan? Yksikään käsi ei noussut. Lievästi hölmistyneinä katsoimme toisiamme. Sitten Cole tyynen rauhallisesti ilmoitti, että koska mitään merkittävää ei tässä välillä ole tapahtunut, niin aloitetaanpa alusta. Epätietoisen hämillisesti hymyillen vilkuilimme toisiamme, me suomalaisen kotiseurakuntaliikkeen uranuurtajat. Tämä ei ollut suomalaiselle kristillisyydelle ominaisen poliittisen korrektiuden mukaista, ei alkuunkaan. Eikös tuo mies ymmärrä mitään suomalaisesta hengellisestä tilanteesta? Ei kai sitä nyt noin vain seurakuntia perusteta Suomessa. Eikä sitä noin voi syyllistää rehellistä ja rutinoitunutta seminaarissa-istujaa.

Niin siinä vain kävi, että lauantaipäivä meni vanhoja juttuja kertaillessa, missä ei sinänsä ollut mitään ongelmaa. Enemmänkin ongelma oli pistoksen saaneessa omanarvontunteessa; niin tosiaan, mitään merkittävää ei vuoden aikana ollut tapahtunut. Hassuinta tässä on se, että minä itse olen aina kritisoinut näitä suomalaisia seurakuntakasvun teoreetikkoja, jotka puhuvat varautumisesta monien vuosien projektiin seurakunnan istutuksessa. Itse kuitenkin käytännössä elän ja orientoidun aivan samalla tavoin.

Pääpointti on kuitenkin siinä, että me suomalaiset kristityt tunnumme tarvitsevan raamatullista tiukkuutta ja sen mukanaan tuomaa siunausta. Väärä kevyen armon pullamössö on sumentanut ajatteluamme. Tarvitsemme myös rehellistä tavoitteiden asettamista ja tähän liittyvää tilivelvollisuutta; ovatko tavoitteet saavutettu jne?

Siinäpä haastetta kerrakseen, mutta jostain on aloitettava.