Jokin aika sitten eräässä postauksessani olin huolissani evankeliumin julistuksen väistymisestä taka-alalle monien muiden ajankohtaisten asioiden rinnalla. Haluan edelleen kysyä vakavasti, uskommeko siihen, että evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta Jeesuksesta voi muuttaa ihmisen elämän niin, että tämän muutoksen myötä myös ihmisen, ihmisten ja kokonaisten yhteisöjen elämä voi muuttua? (Tekisi mieleni vielä täsmentää: "...uskommeko me länsimaisina kristittyinä siihen, että...?")
Jos vastsaamme, että "kyllä, uskomme", niin miksi emme sitten tee niin ja elä näin? (Emme näet voi - kirkon synodaalikirjan 2010 Minä uskon? (Jumala-usko 2010-luvulla) tavoin - laittaa siihen kysymysmerkkiä perään - niin mediaseksikästä ja massojen myöhäismoderniutta puhuttelevaa kuin se olisikin.) Mikä silloin estää meitä olemasta kuuliaisia ja keskittymästä omaan ydintehtäväämme seurakuntana?
Vai onko kyseessä se, ettei tuo evankeliumi ole saanut aikaan muutosta meidän omassa elämässämme? Johtuuko epäuskomme siitä, ettemme itse ole kokeneet vallankumousta elämässämme? (Juuri nyt tuntuu siltä kuin monet uskovien seurakunnat ja herätysliikejärjestöt viimeiseksi haluaisivat mitään vallankumousta vaivoikseen.)
Miksikö olen näin ankara? Yksinkertaisesti siksi, että omat tekomme puhuvat muuten meitä vastaan - ja pahasti.
Kyse on näet paljon enemmästä kuin vain joihinkin työmetodeihin liittyvistä painotuksista (tyyliin "raamattuopetus vs. äitiysklinikka". Kyse on jostain paljon syvemmästä ristiriidasta kuin vain kristittyjen jakautumisesta "konservatiiveihin" tai "liberaaleihin" jumalanpalveluskulttuuriin tms. osalta.
Kyse on siitä, että näiden näkemysten taustalla on paljon suurempi, suorastaan perustava ero. Kyse on yksinkertaisesti siitä, onko kristinusko totta? Kyse on siitä, onko ihminen luonnollisessa tilassaan kadotettu niin, että hän pelastuakseen ikuisesta kadotuksesta tarvitsee Jeesusta Pelastajakseen? Jos pidämme tästä raamatullisesta näkökulmasta kiinni, ymmärrämme evankeliumin julistamisen kaikkille luoduille olevan ehdottoman välttämätöntä.
Globaalistuvassa maailmassa ja erilaisten "maailman kansalaisen uskonnon" paineiden alla kysymys personoituu Jeesuksen asemaan: onko Jeesus Kristus ainoa - ja vain ainoa - tie pelastukseen. Tämän näkökulman hyväksyminen näet sulkee pois kaikki muut "näkökulmat" ja eri tulkinnan mahdollisuudet. Silloin on vain Yksi, joka voi pelastaa ihmisen synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta.
Niin siis havaisemme, että kiista kristityiksi itseään kutsuvien ihmisten keskellä on siitä, kuka Jeesus on. Onko Hän Kristus, joka ylösnousseena istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on annettu kaikki valta? Tämä määrittelee sitten myös valtakunnan työssä käyttämämme metodit ja välineet.
Loppupelissä se myös määrittelee sen, kuka on oikea kristitty.
No comments:
Post a Comment