Seurakunnalla Kristuksen ruumiina on oma selkeä eettinen ja poliittinen luonteensa. Tätä ei pidä yrittää ymmärtää esim. oman aikamme suomalaisen oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelun kautta. Oikeampaa olisi ajatella jotain ajankohtaista kysymystä tai ongelmaa, vaikkapa kansainvälistä ihmiskauppaa. Seurakunnan eettiset ja poliittiset arvot tulevat esille suhtautumisessa tällaisiin kysymyksiin.
Stanley Hauerwas on useissa yhteyksissä toistanut omaa näkemystään, jonka mukaan seurakunnalla ei ole mitään omaa sosiaalista etiikkaa, vaan seurakunta on sosiaalinen etiikka. Käytännössä näemme tämän Uudessa testamentissa siinä, miten seurakunta eli todeksi omaa identiteettiään veljinä ja sisarina Kristuksessa, saman seurakuntaruumiin jäseninä. (Nämä asiat käyvät hyvin ilmi esim. Apostolien teoista tai Paavalin kirjeistä Timoteukselle ja Tiitukselle.)
Seurakunnan luonne on siis tältä kannalta katsottuna (tai miltä muulta kannalta hyvänsä katsottuna!) vahvasti inkarnoitunut luonteeltaan ja olemukseltaan. Sen elämän keskeinen painotus ei ole "sinun täytyy", vaan "sinä olet". Ja kuitenkin sen elämässä ilmenee koko ajan käytännössä paavalilainen jännite "jo nyt - ei vielä": "Te olette... tulkaa siis".
Näin ollen ymmärrämme sen, että et voi sanoa seurakunnan olevan tuossa tai tuolla. Seurakunta on ja se ilmenee käytännössä ihmisissä, heidän elämässään ja heidän suhteissaan ja vuorovaikutuksessaan toistensa kanssa. Niinpä se on havaittavissa ja koettavissa vain uskon kautta.
No comments:
Post a Comment