Sainpa eräältä ystävältäni vinkin mielenkiintoisesta Jyrki Virolaisen blogista. Tällä hetkellä ajankohtaiseen Gazan edustalla tapahtuneeseen Israelin merisaarron (epäonnistuneeseen) murtamisyritykseen liittyvä postaus varsinkin tuntuu Suomen oloissa harvinaisen järjelliseltä. Ehkä se johtuu siitä, että kirjoittaja on oikeusoppinut? (Ainakin jumaluusoppineelta lienee turha odottaa moista suoraselkäisyyttä...)
Jumaluusoppineesta puheen ollen, nyt on sitten kirkossa otettu taas yksi askel tiettyyn (jo ennalta valittuun ja tiedettyyn) suuntaan. Helsingin uudeksi piispaksi juuri valittu teologian maisteri Irja Askola nimittäin kiirehti jo tämän aamun tv-uutisissa toteamaan kannattavansa samaa sukupuolta olevien pariskuntien suhteen siunausta kirkon tiloissa. Myös muiden piispojen tulee Askolan mukaan laatia aiheesta "pastoraaliset ohjeet" ja tiedottaa alaisuudessaan laumaa paimentavia kirkkoherroja näin toimimaan.
Herää tietysti kysymys, mitä tapahtuu sille evl. kirkon pastorille pääkaupunkiseudulla, joka ei näin halua toimia? Suvaitsevaisuus lienee lopussa siinä vaiheessa...
Askolan tukiryhmän koostumus kertoo osaltaan karua kieltä siitä, missä kirkossa nyt mennään. On selvästi nähtävissä, että Helsingin hiippakunta uuden piispansa johdolla tulee olemaan radikaali edelläkävijä kirkon nykykehityksessä. (Ehkä median ja sen paimentaman yleisen mielipiteen paine on niiiin kova Kehä III:n eteläpuolella?) Askolahan on toiminut aiemmin Espoon hiippakuntasihteerinä ja piispa Mikko Heikan teologisena erityisavustajana ja Heikan työryhmä on ollut kirkon nykyjohdon kannalta oiva tienraivaaja juuri homoliittokysymyksessä.
Käytännössä polarisaatio kirkon sisällä siis jatkuu. Jo aiemmin lainaamani viidesläisen herätysliikejohtajan kommentti "kirkkotaistelun alkamisesta" on entistä ajankohtaisempi. Samaan aikaan virta kirkon sisällä voimistuu ja vie entistä voimakkaammin mukanaan monia vilpittömiä, mutta rauhallista elämää rakastavia kirkon ja järjestöjen työntekijöitä.
Kirkon ulkopuolella vallitseva syvä hiljaisuus sen nykykehityksen edessä sen sijaan ihmetyttää - edelleen. Ilmeisesti ekumeenisen kirkkorauhan vaikutus on niin suuri, että se vetää taas hiljaiseksi.
3 comments:
teologian maisteri ei tri!
No niinpäs onkin! Kumma juttu, yleensähän piispat ovat ruukanneet olla tohtorismiehiä...
No, joka tapauksessa kiitos korjauksesta! (Korjaan sen tuonne blogiin myös.)
Kirkossa on otettu taas yksi askel tiettyyn suuntaan, siitä kertoo myös hiljattain toteutettu Pappisliiton jäsenkysely:
"Pappien suhtautuminen samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen kirkollista siunaamista kohtaan on kokonaisuudessaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvulla (ks. Kuvio 1). Kun vuonna 2002 papeista 24 prosenttia kannatti (oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä) rekisteröidyn parisuhteen siunaamista, vuonna 2006 osuus oli 38 prosenttia ja vuonna 2010 44 prosenttia. Täysin tai jokseenkin eri mieltä olevien osuus oli vastaavasti pudonnut vuoden 2002 62 prosentista ja vuoden 2006 51 prosentista vuonna 2010 41 prosenttiin. Pappien keskuudessa vastustajia ja kannattajia oli siis lähes yhtä paljon....
Naispapit suhtautuivat samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkolliseen siunaamiseen olennaisesti myönteisemmin kuin miespuoliset kollegansa. Miespapeista 56 prosenttia vastusti kirkollista siunaamista (valinnut vaihtoehdon 1–2), kun naispapeista vain joka viides. Vastaavasti hyväksyjiä oli naispappien keskuudessa 57 prosenttia, miespappien keskuudessa kolmannes...
...Papeista muita kriittisempiä olivat yli 55-vuotiaat, sen sijaan muiden ikäryhmien välillä ei juuri ollut eroa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteiden siunaaminen herätti vastustusta eniten vanhoillislestadiolaisuuteen, SLEY:yn, Kansanlähetykseen, Suomen Raamattuopistoon ja karismaattiseen liikkeeseen kuuluvien keskuudessa."
Kalevi
Post a Comment