Saturday, November 25, 2017

"Mutta en niinkuin kirkko opettaa..."

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kirkon piirissä on noussut esille uudenlainen vapaiden ajattelijoiden ryhmä, joille on ominaista se, että he edelleen kyllä kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon (ja haluavat edelleen kuulua), vaikka eivät enää uskokaan niin kuin kirkko opettaa. Minkäänlaisia paineita erota kirkosta tämä seikka ei näytä heissä aiheuttavan, eikä kirkkokaan näitä ihmisiä ahdistele.

Tosiasiassa tällaista ajattelua on tietenkin ollut aina, enää siitä ei vain joudu roviolle, jalkapuuhun tai muuten paitsioon. Yleisen maallistumisen myötä ihmisen vapaus uskoa ja ajatella on laajentunut. Usko(nto) on irronnut aiemmista rakenteista ja järjestelmistä ja muuttunut enemmän yksityisasiaksi.

Joillekin papeille tällainen ajattelun vapaus tosin on jo pitkään toiminut varmana keinona vauhdittaa omaa urakehitystään omaa uskoaan etsivässä kirkossa.

Kovinkaan moni ei ole vielä huomannut sitä, että myös kirkon toisella laidalla on yhä enemmän tunnustavia kristittyjä, jotka omien sanojensakaan mukaan eivät enää usko niin kuin kirkko opettaa. Heillä ei myöskään näytä olevan mikään kiire erota kirkosta. He ovat niitä ihmisiä, joista C.S. Lewis aikanaan kirjoitti, että he uskovat enemmän kuin heidän kirkkoherransa.

Kirkon suhtautuminen heihin on kuitenkin erilaista, eikä heitä oikein haluttaisi sisällyttää kirkon moniäänisyyden kuoroon.

Tällaiselle kirkon ulkopuoliselle tarkkailijalle, kuten minä, tilanne näyttäytyy kummallisena, kun ei aina tiedä kenen kanssa keskustelee ja ketä pitäisi uskoa, mitä tulee kirkon kantaan tietyissä kysymyksissä. Tilanne on vähän samanlainen kuin valkoisilla 1800-luvun Pohjois-Amerikassa intiaanien kanssa neuvotellessaan, kun kävi ilmi, etteivät tehdyt sopimukset sitoneetkaan kaikkia sopimuksen tehneen heimon jäseniä.

Herää myös kysymys siitä, mitä seuraa, kun pasuuna antaa epäselvän äänen?



Sunday, November 19, 2017

Reflektointia 2

Jumalan Hengen työ menee aina asioiden juuriin. Se tarttuu aina ilmiöiden syihin, eikä vain niiden seurauksiin. Tämän tähden se, mitä Raamattu kutsuu valkeuteen tulemiseksi (1.Joh. 1:7) on niin äärimmäisen tärkeää. Kaiken sen, mikä tuodaan valkeuteen, puhdistaa Jeesuksen veri. Anteeksianto on ehdoton edellytys asioiden muuttumiselle elämässämme.

Vastaavasti pimeydessä oleminen mahdollistaa sielunvihollisen vallankäytön jatkumisen ihmisen elämässä. Synnissä eläminen antaa viholliselle oikeuden vaikuttaa ihmisen elämään. Jos elämässäsi on jotain tällaisia ongelmia, joiden kautta sielunvihollinen hallitsee jotain elämäsi alueita, niin se perustuu aina sielunvihollisen lailliseen oikeuteen olla siellä ja vaikuttaa.

Jos näitä siteitä ei katkaista tulemalla valkeuteen, ihmisen elämässä ei tapahdu hengellistä kasvua, eikä hän pääse nauttimaan vapaudesta. Jumalan valtakunnassa vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä. Vapautuminen ja parantuminen tekevät ihmisestä uudelleen vastuullisen.

-------

Ajankäyttö on yksinkertainen ja luotettava merkki suhteesta Herraan. Miten paljon käytät aikaa Hänen kanssaan, niin paljon arvostat ja rakastat Häntä. Käytännössä puhutaan Raamatun lukemisesta, rukouksesta ja siitä, mitä kutsutaan "pyhien yhteydeksi".

-------

Eräs Jumalan valtakunnan tärkeä periaate on voiman ja auktoriteetin delegointi. Nämä asiat, auktoriteetti ja voima, ovat annetut nimenomaan seurakunnan missiota varten. Myös Jeesuksen läsnäolo - "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka" (Matt. 28:20) - on sidottu tämän mission toimittamiseen.

Opettaminen, julistaminen ja parantaminen ja vapauttaminen kulkevat aina käsi kädessä. Tietoon ja ymmärrykseen perustuvan auktoriteetin lisäksi tarvitsemme myös kokemuksen kautta tulevan auktoriteetin. "As you learn, as you go."

-------

Kirjoituksia sarjassa "Muistoja Flagshipistä".





Friday, November 17, 2017

Reflektointia 1

Kaiken perustana on Jumalan luomistyö. Niin yksityisen ihmiselämän kulku kuin koko ihmiskunnan historiakin voidaan tiivistää kolmeen sanaan, luominen - lankeemus - lunastus.

Perimmältään koko luomakunta ja koko olevaisuus on hengellinen; ihminen, Jumala, enkelit jne. Pahan ongelman taustalla on lankeemus näkymättömässä maailmassa. Tämän seurauksena sielunviholliseksi muuttuneelta otettiin pois valta, mutta auktoriteetti jäi vielä joksikin aikaa vielä...

Ihmisen lankeemuksen myötä paha tuli näkyvässä maailmassa todelliseksi. Sielunvihollista kutsutaankin "tämän maailman ruhtinaaksi". Aabrahamille annettu lupaus (1.Moos. 12:1-3) johtaa Messiaaseen. Tämä merkitsee 1.Moos. 3:15:n toteutumista käytännössä. Messias tuo mukanaan sen hengellisen auktoriteetin, joka menetettiin lankeemuksessa.

-------

Se, ketä tottelet arkipäivän elämässä, määrittelee auktoriteetin sinulle. Pyydä siis Jumalaa puhumaan sinulle, missä elämässäsi on epäjärjestystä. Jumala on kommunikoiva Persoona, joten Hän tulee ikään kuin asettamaan sormensa tiettyjen asioiden päälle elämässäsi. Kyseessä on tällöin Jeesuksen herruuden toteutumisesta sinun elämässäsi tällä elämänalueella.

Käytännössä se voi poikia parannuksen tekemistä ja puhdistautumista, anteeksi pyytämistä ja -antamista, mutta yhtä kaikki kyse on Jumalan mielen mukaisen järjestyksen ennalleen palauttamisesta elämässäsi.

Seuraukset näkyvät elämässämme kyllä. Jopa oma ruumiimme reflektoi siihen, mitä sisäisessä maailmassamme tapahtuu. Eipä Jaakob turhaan kehota meitä tunnustamaan toisillemme syntejämme, että parantuisimme (Jaak. 5:13-16).

-------

Opetuslapseus on oppimista siitä, mitä sinulle opetetaan ja sen soveltamista käytäntöön. Pidä siis kiinni siitä, mitä Jumala on sinulle puhunut. Nämä ovat omassa elämässämme usein sitä "life & death stuff´ia", josta riippuu paljon. Tällä tavoin toimimalla opit tuntemaan Jumalan.

Jeesus sanoo totuuden tekevän meidät vapaiksi (Joh. 8:32), minkä länsimaisessa kulttuurissa hyvin usein tulkitaan informaation vastaanottamiseksi ja älylliseksi ymmärtämiseksi. Jeesus kuitenkin puhuu edellä (jakeessa 31) Hänen sanassaan pysymisestä, mikä tekee meistä Hänen opetuslapsiaan.

Jonkun tilastollisen näkemyksen mukaan noin 8% suomalaisista on uudestisyntyneitä kristittyjä. Tähän voitaisiin liittää kysymys: mutta kuinka moni heistä on opetuslapsi?

-------

Kävin aamulla vetämässä uimahallissa puolitoista kilometriä, kävin höyrysaunassa ja nautin sataman asemakahvilassa latten ja aurajuustosarven. Lueskelin samalla vanhoja muistiinpanojani ajalta puolisen vuotta sitten Flagshipissä, Ellel Grangessa, Lancashiressa.

Päätinpä sitten hieman reflektoida aiemmin oppimaani. Ehkä jatkan tätä vielä joskus.