Ike, tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys

Mitä tehdä johtajalle, joka toistuvasti syyllistyy samoihin töppäyksiin?

Potkiako pellolle? Tai jos on alaisista tai kannattajista kysymys, lähteäkö kylmästi lätkimään? Vai seisoako rinnalla ja tukea, jotta toinen pääsee nousemaan - ja jatkamaan entistä elämäänsä?

Viime viikolla media hehkutti - taas kerran - turkulaisen kokoomuspoliitikko Ilkka Kanervan facebooksättäilyä alaikäisen tytön kanssa. No, ei mitään uutta tällä rintamalla, mutta mitä sen jälkeen tapahtui onkin kiinnostavaa.

Ensinnäkin Ike tekee parannuksen. Hän ymmärtää, ettei enää pärjää omin voimin ja kertoo hakeutuvansa ammattiauttajien puheille.

Tämä on hyvä signaali, mutta tämä yksistään ei riitä. Selitän myöhemmin tätä tarkemmin.

Toiseksi kokoomuksen pj. Jyrki Katainen toteaa Iken käytöksen olevan "noloa" ja "säälittävää" ja toivoo "ison miehen selvittävän itse asiansa kuntoon".

Tämä on sitä tyypillistä suomalaisuutta: jos sulla on ongelmia, eikä sauna, viina, eikä terva auta, niin tiedät mitä pitää teherä... Joka tapauksessa olet omillasi. Turha toivoa apua kaverilta, jos kyllin monta kertaa olet mokannut. Vähemmästäkin pitäisi jo uskoa. Hoida itte asias kuntoon.

Tämä kertoo paljon suomalaisesta poliittisesta kulttuurista, tai oikeammin sen puutteesta. Esim. Jenkeissä vastaavanlaisessa tilanteessa presidentti Bill Clintonin aikana presidentin ympärillä olevat ihmiset järjestivät tälle säännöllisiä tapaamisia sellaisten henkilöiden (mm. Gordon MacDonald & Jesse Jackson) kanssa, joille presidentti voisi olla tilivelvollinen ja vastuussa seksuaalisella elämänaluella.

On tietenkin ihmisen omalla vastuulla se, miten tämä antautuu tilivelvollisuuteen ja läpinäkyvyyteen asioissa, jotka ovat hänelle itselleen kipeitä. Kuitenkin kuka tahansa viisas johtaja ympäröi itsensä sellaisilla ihmisillä, joille antaa luvan puuttua ja puhua hänen omaan elämäänsä, joskus hyvinkin henkilökohtaisella tasolla. Tällä tavoin johtaja itse asiassa suojelee itsensä, kutsunsa ja työnsä epäilyksiltä, mokilta, lankeemuksilta ja lokaamiselta.

Wolfgang Simson on useammassakin yhteydessä todennut, että jokainen kristitty johtaja - ja tämä sopii periaatteessa keneen hyvänsä - lankeaa jollain näistä kolmesta elämänalueesta: seksi, valta tai raha. Nämä kolme seikkaa ovat toki paljon syvempiä ja monimuotoisimpia. Eli "seksiin" voimme liittää myös muut riippuvuudet. Tai mitä kaikkea kätkeytyykään vallanhalun, omistamisen himon yms. taakse? Millaisia muotoja se saa käytännön tasolla?

Eli Iken tilanteessa Jykän tokaisu "hoida itse asiasi kuntoon" kuulostaa tosi kylmältä ja sydämettömältä. Se lähettää kaikille osapuolille - ja ennen kaikkea asiaa sivusta seuraaville - viestin, että "heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa". Valitettavan usein suomalainen tapa hoitaa asioita on sama kuin Mikko Alatalon laulussa "Ihmisen ikävä toisen luo": "Käyn yksin taisteluni ja jos voitan, kuka ties, seisoo ovellasi kerran vanha mestari..." Mitä jos ei näin käykään? Entä jos ei yksin pärjääkään?

Tarvitsemme sekä yhteisöllistä tukea että itsekuria, koska nämä asiat vaativat tuekseen toinen toisiaan. Tarvitsemme myös yhteisesti sovittua läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuuden harjoittamista käytännössä. Se, että meillä suomalaisessa kulttuurissa (oli se sitten poliittista tai hengellistä) ei ole liiemmälti kokemuksia tästä, ei riitä selitykseksi millekään. Meidän on hyvä alkaa harjoittaa tätä paljon laajemmassa mittakaavassa kuin aiemmin. Ammattiauttajilla on varmasti paikkansa, mutta usein pelkästään ns. vertaustuellakin päästään jo pitkälle.

J. Robert Clinton mainitsee tämän yhtenä varmana merkkinä johtajasta, joka osaa päättää asiansa oikein: "Tällainen johtaja on ymmärtänyt, että kyse ei ole yksilölajista. Hän sekä mentoroi muita että on itse mentoroitavana. Useimmiten näillä ihmisillä on useita sellaisia, joiden kanssa he ovat asettuneet tilivelvollisuuteen."