Wednesday, June 17, 2020

Mikä loppujen lopuksi on tärkeintä...?

Nykyisin puhutaan paljon näyistä ja ilmestyksistä. Ilma on sakeana salaista tietoa salaisista hankkeista ja teorioita maailman valloituksesta. Ja niin edelleen. Näyttää siltä, että tällainen aktivoituu enemmän tällaisina aikoina, joita nyt elämme. Koronavirus on aktivoinut myös apokalyptiikan. 

Muistan kiinnittäneeni huomiota J.R.R. Tolkienin kuuluisassa trilogiassa Taru Sormusten Herrasta sen esittämiin sankarihahmoihin, hobbitteihin. Nämä "puolituiset" olivat kaikkien sotasankarien ja samoojien ohella Tolkienin sankarihahmoja. Itse asiassa juuri heidän osoittamansa sankaruus, sinnikkyys ja urheus, jopa epätoivon hetkellä esiin puskeva itsepintainen rohkeus oli ratkaiseva tekijä voiton saamisessa pimeyden voimista. 

No millaisia hahmoja nuo hobbitit sitten muutoin olivat? Tavallisia laiskanpulskeita maajusseja, jotka rakastivat hauskanpitoa, hyvää ruokaa ja leppoisaa elämää luonnon rauhassa. Millaisen elämäntavan ja millaiset arvot Tolkien siis asettaakaan korkeaan asemaan, ihannoitaviksi? Tolkien itse asiassa kuvaa noilla (kaikkea muuta kuin hovi- tai edes salonkikelpoisilla) tyypeillä perienglantilaista keskiluokkaista maaseutuasujaa. 

Mitä jos mekin - kaiken kiireen, paineiden ja kiivaan elämänrytmin sijaan - asettaisimmekin tavallisen elämän kaikkine arkipäiväisine tarpeine ja tehtävineen korkeammalle jalustalle kuin missä se tähän asti on ollut? Eikö se hieman tasaannuttaisi höyryjä ja jopa tervehdyttäisi meitä nykypäivän koronaeskatologian keskellä?

Profeetta Miika vastaa osuvasti Jumalan eteen tuloa miettivälle ihmiselle: "Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalan edessä?" (6:8) Ihmiselämän normaalit tehtävät ja luonnolliset vastuut ovat niitä asioita, joissa Herra ensimmäisenä kysyy meidän uskollisuuttamme.

Paavalin ensimmäinen meille säilynyt kirje osoitettiin alun perin Tessalonikan seurakunnalle, jossa vallitsi tihentynyt eskatologisen odotuksen ilmapiiri. Näin jopa siinä määrin, että jotkut alkoivat laiminlyödä omia arkipäiväisiä velvollisuuksiaan Herran tulemuksen odottamisen takia. Näille höyrypäille Paavali kirjoittaa: "Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte hiljaisuudessa, toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä omilla käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet." (4:11)

Muistan huvittuneena kiinnittäneeni joskus huomiota erään englanninkielisen raamatunkäännöksen ilmaisuun "...mind your own business..." tuossa jakeessa. 

Jeesus opetti opetuslapsilleen "Isä meidän"-rukouksen, johon sisältyvät kaikki ihmiselämän tärkeät asiat. (Matt. 6:9-13) Hän kehotti meitä rukoilemaan ensinnäkin "jokapäiväisen leipämme" puolesta. Tähän liittyen Hän myöhemmin varoittaa kuulijoitaan syyllistymästä mammonan palvelemiseen eli rahan perässä juoksemiseen. (6:19-21) 

Sitten Hän kehottaa meitä pyytämään Taivaalliselta Isältä syntejämme anteeksi "niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Välittömästi rukouksen opettamisen jälkeen Jeesus vetää yhteen oleellisen: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin myös teidän Taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi." Ja sama asia toisin päin, niin kovalta kuin se kuulostaakin; mikäli me emme anna anteeksi meitä vastaan rikkoneille, ei meidän Taivaallinen Isämmekään anna meille anteeksi. (6:14-15)

Tämä on kaukana kaikesta uskonnollisesta fraseologiasta. Tämä on jääkylmää ja teräksen kovaa hengellistä realismia. Anteeksiantamattomuus tuhoaa ihmisen sisältä päin. Se on kuin myrkkyä, jota ihminen ottaa, toiveena, että se vahingoittaisi muita. Niin ei kuitenkaan käy, vaan katkeruus, kaunaisuus ja anteeksiantamattomuus myrkyttävät minun mieleni. Sama asia toisin päin: anteeksiantaminen on se Jumalan yleisavain, jolla Hän kykenee avaamaan kovimmatkin lukot ihmisen elämässä. Se on tie vapautumiseen, parantumiseen ja muiden rakastamiseen.

Mieti siis Jumalan edessä, kenelle Sinun pitäisi antaa anteeksi tai keneltä Sinun olisi syytä pyytää anteeksi. Sovinto on aina Jumalan mieleen. Tiedän omasta kokemuksestani anteeksiantamisen olevan joskus hyvin vaikeata, jopa tuskallista, mutta voimme aina pyytää siihen voimaa Herralta. Hän osaa käsitellä omaa kipuamme ja ymmärtää vaikeuttamme tässä asiassa. Mutta on tärkeää tunnustaa ja ikään kuin puhua auki nämä tunteet ja kokemukset Jumalan edessä. Usein se on hyvä tehdä rukouksessa yhdessä jonkun toisen kanssa.



 

Tuesday, June 02, 2020

Jotain muuta perustusta...?

Tällaisena aikoina, joita olemme viimeksi kuluneiden parin kolmen kuukauden aikana eläneet, on tyypillistä erilaisen hengellisyyden aktivoituminen. Erilaiset spekulaatiot ja teoriat ovat liikkeellä ihmisten mielissä, keskusteluissa, sosiaalisessa mediassa jne. Samoin kaikenlainen apokalyptinen harrastuneisuus aktivoituu. Juuri tällaisena aikana on tärkeää muistuttaa oikean perustan tarpeellisuudesta omalle uskolle ja elämällemme. 

Paavali kirjoittaa korinttilaisille, että muuta perustusta ei yksinkertaisesti voi enää laskea sen lisäksi, mikä jo on laskettu ja se perustus on Jeesus Kristus ja usko Häneen. (1.Kor. 3:11) Jos lisäät tähän perustukseen jotain muuta, kuten esim. …
  •  oikean lopunaika-kaavion ja siihen liittyvän ymmärryksen
  •  tietynlaisen kirkollisen, karismaattisen tai muun korostuksen
  •  jonkun tietyn näkemyksen koronaviruksen alkuperästä
… you name it,

niin missaat koko jutun.

Hiljattain edesmennyt David Pawson puhui jossain kirjassaan "pan-millenialistisesta" näkemyksestä, erilaisiin teorioihin tuhatvuotisesta valtakunnasta liittyen. Pawsonin englannin kielinen sanaleikki tässä kohtaa liittyy verbiin "pan out", sujua, mikä voitaisiin myös suomentaa "lutviutua". Eli mikä tahansa olikaan näkemyksemme edellä kuvatun kaltaisissa kehällisissä asioissa, niin sillä ei ole suurtakaan merkitystä sen rinnalla, että meillä on oikea näkemys Kristuksen pelastusteosta - eikä vain näkemys, vaan ennen kaikkea henkilökohtainen suhde Häneen.



Wednesday, May 13, 2020

"Jos Herra suo..."


Juttelin jokin aika sitten erään ystäväni kanssa siitä, miten erilaiselta yllä oleva kristillinen sanonta kuulostaakaan nykyisessä tilanteessa. Tunnustan, että joskus tuon sanonnan käyttäminen on suomalaisessa kontekstissa tuntunut vähän yliampuvalta, kun kyse on useimmiten ollut vain siitä, mitä Kela tai joku muu viranomaistaho meille suo. Olemme jo pitkään eläneet turvallisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Nykyisenä virusdiktatuurin aikana ja sen mukanaan tuomissa pidempikestoisissa kriisinpoikasissa sanoessamme "Jos Herra suo ja me elämme..." se kaikki saa erilaisen ja aiempaa syvällisemmän merkityksen. Olemme todellakin entistä riippuvaisempia Jumalasta.

Globaalisti ajateltuna kyse on kuitenkin vain siitä, että me länsimaiset ihmiset alamme hiljalleen asettua samalle viivalle muun maailman väestön kanssa (vaikka en mitenkään yritä väittää, että me vieläkään olisimme siinä!). Koronaviruspandemia on tasa-arvoistanut kaikkia ihmisiä elämän haurauden suhteen (mutta ei tietenkään välttämättä hoidon saatavuuden ja tehokkuuden suhteen). Näin on käynyt etenkin sen suhteen, että ymmärrämme selvemmin sen, että maanpäällisessä elämässä tässä syntiinlangenneessa maailmassa ennuste kuolleisuudesta on tasan 100%.

Muistan Sipe Santapukin todenneen jossain TVOF:n jaksossa, miten mieli on kuin laskuvarjo; se toimii parhaiten silloin, kun se on avattu. Tärkeintä on nyt pitää oma mieli avoinna Jumalan puheelle, sillä Hän kyllä puhuu, eikä ole vaiti. Harjoituta siis itseäsi kuulemaan Jumalan puhetta eri elämäntilanteissa. Koska Hän rakastaa jokaista meistä, Hän kyllä valmistaa meitä eri asioihin ja tilanteisiin elämässämme. Meidän on myös hyvä opetella olemaan valveilla sen suhteen, mitä ja miten Hän puhuu. Armossaan Hän antaa meidän kyllä vielä jälkeenkinpäin ymmärtää, mitä Hän on sanonut ja mitä Hän on tekemässä. Ei ole siis syytä epätoivoon.

Nyt kuluva aika on monella tapaa seulomisen ja puhdistumisen aikaa. Sen jälkeen näemme kyllä sen, millaista tekoa me itsekukin olemme. Jos jonkun meistä tekemä rakennus palaa, on hän kuitenkin itse pelastuva ikään kuin tulen läpi. (1.Kor. 3:14-15) Panosta nyt siis kaikki Hänen etsimiseensä ja kuuntelemiseen.



Monday, May 04, 2020

Post-Korona 9


Millainen sinä olet, kun tulet ulos kyynelten laaksosta? Psalminkirjoittaja puhuu siitä, miten ihmiset, joiden voima on Jumalassa, muuttavat kyynellaakson lähteitä täynnä olevaksi maaksi, kun he kulkevat sen läpi. Kyse ei ole siitä, että he vain selviäisivät, vaan siitä, että he samalla muuttavat omaa lähiympäristöään Jumalan tahdon mukaisesti ja ovat siunauksena muille. Millainen on sinun vaikutuksesi muihin?

Millaista koetuksen aika on sinulle? Vetääkö se sinua lähemmäs Jumalaa vai yritätkö pysyä vain pinnalla? ”Sen tähden, katso, minä suostuttelen häntä, vien hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen.” Odotatko vain ja ainoastaan koronan jälkeistä aikaa vai näetkö vierelläsi Hänet, joka on ollut siinä koko ajan? ”Kuka tuolta tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?” Jumalan läheisyys voidaan kaikkein voimakkaimmin kokea silloin, kun on oikein pimeää.

Tunnustan avoimesti, että tällaisen kokemuksen jälkeen en edes hirveästi halua palata entiseen normaaliin.

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Millä täytät mielesi, minkä annat vaikuttaa itseesi, sen annat hallita itseäsi ja sitä suollat ulos itsestäsi. Se, minkä annamme nyt täyttää itsemme ja vaikuttaa meihin, juuri se vaikuttaa siihen, millaisia olemme tulevaisuudessa.

Meidän uskollisuutemme Häntä kohtaan punnitaan kriisin aikana ja koetuksen kestäessä, ei vasta sitten kun tulemme ulos sieltä. Ehkä meidän kristittyjen tulisi enemmän, kuin kritisoida hallitusta, kytätä salaliittoteorioita tai mediasynkistellä, rukoilla hallituksemme, esivaltamme ja johtajiemme puolesta. Elämme ennen kuulumattomia aikoja, joten keskitytään kuuntelemaan Jumalan ääntä, jotta osoittaisimme olevamme profeetallista kansaa. Esimerkkiä voisi ottaa vaikka Englannista, jossa, kirkkojen ollessa kiinni, kristityt eri piireistä ovat kokoontuneet toivottamaan siunausta omalle maalleen.






-------

Raamatun kohdat järjestyksessä:

Ps. 84:6-8

Hoosea 2:16

Laulujen laulu 8:5

Sananlaskut 4:23



Wednesday, April 29, 2020

Post-Corona 8


Oletko missään vaiheessa tämän nykyisen koronaviruskriisin keskellä miettinyt Suomen tilanteesta, miksi niin monet asiat tuntuvat menevän pieleen? Hankinnat, yritystuet, varautumiset, rajoitukset yms. Kun ministeri toisensa jälkeen pyytää selvitystä töppäilyistä omaan hallinnonalaansa liittyen, herää väistämättä kysymys, kenen on tosiasiallinen vastuu. Mitä tarkoittaa käytännössä tehtäviensä tasalla oleminen? Syitä tähän voidaan varmasti nimetä monia, mutta ajattelen erään sellaisen ikään kuin näkymättömän, piilossa olevan syyn olevan yksinkertaisesti se, että nyt, tosi paikan tullen, tulee ilmi se, millaista tekoa me oikeasti olemme. Nyt tulee esille se kuuluisa teepussin sisällön välittämä aito maku. Voit katsella ja haistella sitä teekaupassa, mutta vasta riittävän kuumassa vedessä aito aromi pääsee esille – niin hyvässä kuin pahassakin.

Samaan aikaan kun päivittelemme Ruotsin tilannetta ja pöyristelemme läntisen naapurimme arvorappiota, kun koronaviruksen annetaan mellastaa vapaasti, oma hallituksemme sitä konsultoivine johtavine virkamiehineen ja asiantuntijoineen joutuu itsekin vakavasti miettimään, miten toimia viruskriisin tuntuessa vain pitkittyvän. Esille nousevat kaikkea lopulta ohjaavat taloudelliset arvot, eikä syyttä. Osmo Soininvaaran mukaan on ilmeinen vaara siitä, että ”taloutemme menee aivan päreiksi”, josta alhosta nouseminen veisi vuosia. Tilanne on vaikea ja jokaisen meistä, jotka emme oikein muuta voi, on syytä vakavasti paneutua esirukoukseen hallituksen ja esivallan puolesta. Paavalin tähän ohjaava kehotus päättyy kaiken selittävän motiivin paljastumiseen: ”…että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti” (1.Tim. 2:2).

Koronan jälkeinen yhteiskunnallinen tilanne näyttää muodostuvan monella tapaa skismaattiseksi, vaikka juuri nyt tarvittaisiin järkähtämätöntä kansallista yksimielisyyttä. Emme enää elä minkäänlaisessa yhtenäiskulttuurissa, ellei sitten myöhäismodernille tyypillistä pirstaleista pluralismia sitten lasketa sellaiseksi vallitsevaksi ”yhdeksi totuudeksi”. Tämä lienee suurin syy siihen, että pahimman mentyä ohi, inhimillisen elämän raadollisuus päässee esteettä ilmenemään myös koronakriisin jälkipuinnissa. Siinä hötäkässä olisi hyvä muistaa, että koronakriisin kaltaisen täysin ennalta arvaamattoman esille tulon ja äärimmäisen vaikeasti ennustettavan käyttäytymisen edessä olisi minkä pohjainen hallitus hyvänsä ollut ns. kusessa.

Nyt edessä saattaa olla kansallisen talouden rapakuntoisuus ja uuden köyhälistön nousu, pahimmillaan kokonainen sukupolvi syrjäytyneitä sekä ihmisten arvojen ja kulutus- ym. tottumusten raju muuttuminen, joka sinänsä on ambivalentti asia. Toki positiivisia signaalejakin on näkyvissä, kuten esim. lähiyhteisöllisyyden lisääntyminen, paikallisten tuottajien parempi hyödyntäminen, kiirehysterian väheneminen jne. Toivottavasti näitä osataan hyödyntää. Itse odotan edelleen mielenkiinnolla jo aiemmin hahmottelemani ”toisen modernin” esiin tuloa.

Samanlainen skismaattisuus tullee näkymään myös kansallisvaltioiden ja niiden liittoutumien välisissä suhteissa, jopa niiden sisällä. EU:n kohdalla tämä on jo selvästi nähtävissä. Toista aluetta ja ryhmää kriisi runteli todella pahoin, toisten selvitessä syystä tai toisesta vähemmällä. Miten keskinäinen solidaarisuus pääsee oikeuksiinsa tällaisissa perinteisesti jopa aseellisia konflikteja synnyttäneissä tilanteissa? Haluttiin sitä tai ei, on pakko sanoa ääneen, että nykyinen koronakriisi tulee poikimaan monta uutta kriisiä. Globaalisti ajatellen olemme uuden jännän äärellä.

Kaiken tämän edellä sanotun jälkeen on hyvä muistuttaa siitä, että Jumala on Sanassaan luvannut, että ennen Poikansa toista tulemusta Hän tulee järisyttämään kaikkia asioita Maan päällä. Tunnustaudun häpeilemättä Raamatun profeetalliseen sanomaan vakaasti uskovaksi mieheksi tässä(kin) kohtaa. Tällä näkemykselläni ei ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa, millaisen eskatologisen koulukunnan tai näkemyksen edustaja olet. Tarvitsee vain katsoa tätä lupausta Haggain kirjan 2. luvussa (jakeet 6-7 sekä 21-22). Voidaan (ihan oikeutetusti) ajatella tämän kohdan jo toteutuneen Serubbaabelin temppelin rakentamisen yhteydessä. Profetia ei kuitenkaan tyhjentynyt siihen, vaan asiayhteytensä mukaisesti se selvästi viittaa tuleviin aikoihin, jolloin jotain ratkaisevaa tapahtuu ihmiskunnalle.

On varmasti useita syitä siihen, että Hän tekee näin. Kun se, mitä tähän asti olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä ja luotettavana elämässämme horjuu ja häipyy, meillä on ainutkertainen tilaisuus oppia uudelleen panemaan luottamuksemme yksin Häneen. Vain sitä kautta opimme elämään ilman tulevaisuuden pelkoa. On mielenkiintoista lukea, miten Heprealaiskirjeen kirjoittaja tulkitsee tuota em. Haggain profetiaa ja liittää sen juuri tämän kaltaiseen tilanteeseen (Hepr. 12:25-29). Kyse on siitä, että vaikka nyt näkemämme valtakunnat järkkyvät, meille on luvassa valtakunta, joka ei järky.

Tärkeintä on nyt pitää mieli avoinna Jumalan Hengen puheelle. Nyt kuluva aika on puhdistautumisen ja seulomisen aikaa, jolloin monet sellaiset asiat, jotka ovat olleet meille tärkeitä, kuten vaikkapa viihde, urheilu tai kulttuuri tai raha, hyvinvointi ja elämän kokonaistasapaino, otetaan meiltä (ainakin hetkellisesti) pois. Tämän jälkeen me vasta näemme, millaista tekoa rakennuksemme on ja minkälaiselle perustalle se on rakennettu. Panosta siis nyt käsillä oleva aikasi Jumalan etsimiseen ja kuuntelemiseen.


Friday, April 24, 2020

Se yksi ja ainoa...

Aina silloin tällöin törmää ajatukseen siitä, että "mitä se olisikaan, jos kullakin paikkakunnalla olisi vain yksi ainoa Jeesukseen uskovien seurakunta?"

Ennen kuin menen aiheessa sen pitemmälle totean, että mikäli aiot sellaisen perustaa, mahdollisuutesi epäonnistua ovat karkeasti arvioiden 100%.

On kuitenkin mahdollisuuksia, joita Sinun on hyvä toteuttaa, ja joihin itse asiassa Raamattu meitä kehottaakin.
  • Kehotan sinua elämään omalla kotipaikkakunnallasi hiljaista ja yksinkertaista elämää, harrastaen yhteyttä uskossa kaikkien "niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä". 
  • Pyri elämään niin kuin siellä, missä elät, olisi vain yksi Jumalan lasten seurakunta. 
  • Elä ja toimi ikään kuin noita ihmisten rakentamia raja-aitoja ei olisikaan. 
  • Rukoile säännöllisesti oman kotikaupunkisi puolesta. 
  • Tee hyvää lähimmäisillesi ja naapureillesi ja ole valmis auttamaan heitä, erityisesti tänä aikana. 
  • Erityisesti, panosta nousevaan, nuorempaan sukupolveen, sillä he ovat täällä vielä silloin kun meidän aikamme on ohi. 

Ennen kaikkea muista se, että seurakunta ei ala kokoontumistiloista, sunnuntaikokouksista, sapatin vietosta, you tube-materiaalista tms.

Se alkaa vastauksesta siihen kysymykseen, kuka Jeesus on Sinulle?


Wednesday, April 22, 2020

Eläköitynyt Virtanen

Virtanen oli ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt oli tullut eteen tilanne, jossa Virtaset olivat yhtä aikaa kotosalla pitemmän ajan putkeen. Hänen vaimollaan oli vuosittainen talvilomansa ja heidän alunperin suunnittelemansa lomareissu oli peruuntunut. Niinpä sitä sitten oli elelty yhdessä tiiviisti ikään kuin totutellen tilanteeseen, jossa nähtävästi oltaisiin jonkin ajan kuluttua, kun Virtasen vaimokin eläköityisi.

Virtanen oli eläkkeellä ollessaan jo tottunut elämään mukavasti. Toisaalta oman sisäisen kellonsa mukaan, toisaalta noudattaen ympäröivän yhteiskunnan reunaehtoja, kuten uimahallien aukioloaikoja ja vaimon työaikoja. Niinpä Virtasta oli totta puhuen hieman jännittänyt ajatus yhteisestä ajasta ihan kotioloissa keskellä kevättalvea.

- Tähän astinen lomasi lupailee ihan hyvää tulevia yhteisiä eläkepäiviä ajatellen, Virtanen oli sitten yhtenä aamuna todennut vaimolleen. Oli vielä iskenyt silmääkin päälle, minkä vaimo tuttuun tapaansa jätti omaan arvoonsa, mutta muuten oli ollut samaa mieltä Virtasen kanssa.

Virtanen oli huomannut muutoksia elämässään eläköidyttyään. Pikku hiljaa hän alkoi hyväksyä tietynlaisen flow-tilan, kiireettömyyden, asioiden tekemisen omaan tahtiinsa ja taidon antaa aikaa tilanteille, kuten istuskelun kahvilassa tai puiston penkillä ilman mitään agendaa tai aikataulua. Käytännössä tämä poiki myös sen, että vaimonsa kanssa liikkuessaan hän koki olevansa jatkuvasti myöhässä. Joka tapauksessa yllättävän vaikeaa oli antaa itselleen lupa vain olla ja tehdä asioita oman tapansa mukaan. Ehkä suurin muutos oli se, ettei enää tarvinnut todistella mitään kenellekkään.

Kaikki tuo oli vastikään aamulla kuin itsestään pukeutunut sanoiksi rukoukseen. Hän oli vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, rukoillut aina aamuisin, että Herra siunaisi hänen työnsä päivän mittaan ja auttaisi häntä saamaan paljon aikaiseksi päivän aikana. Nyt hän huomasi yllättäen rukoilevansa, että hän osaisi ottaa rennosti ja nauttia Jumalan lahjoista päivän aikana.

Parhaimpina hetkinään aamuisin, Virtasen katsellessa auringonnousua ja luonnon heräämistä uuteen päivään hän jopa ajatteli eläköitymisen olevan jonkinlainen iankaikkisuuden esiaste, valmistautuminen siihen sapatinlepoon, joka Jumalan kansalle kerran olisi tuleva. Nyt oli aika istua rauhassa, katsella muiden kasvamista ja eteenpäin menoa, olla tukemassa heitä ja nauttia kättensä työn hedelmistä.

- Joskushan sen elämän on alettava, mietti Virtanen aamukahvilla istuskellessaan.

Hän oli myös huomannut mielenkiintoisen piirteen itsessään. Hänen eri asioiden tekemiseensä oli tullut uusi rauhallisuus ja levollisuus. Hän koki usein olevansa paljon luomisvoimaisempi voidessaan keskittyä kuuntelemaan sydämensä ääntä. Hän uskoi johdatukseen ja luotti siihen, että Herra osoittaa hänelle ne asiat, jotka ovat tärkeimpiä ja joihin tuli panostaa. Tämä edellytti luonnollisesti tämän Suhteen jopa mustasukkaista varjelemista. Mutta hän oli edelleen halukas kantamaan hedelmää vanhanakin, ymmärtäen samalla omien juuriensa syvemmälle oikeaan hyvään maaperään työntämisen merkityksen. 

Valmiiksi hän ei tulisi koskaan ja se oli pelkästään hyvä asia. Ehkä iankaikkisuuskin - mikä olisi seuraava suuri etappi hänen elämässään - oli täynnä uuden luomista ja eteenpäin menemistä sillä tavoin. Hän muisti lukeneensa J.R.R.Tolkienin sanoneen ihmisen olevan "alempi luoja". Virtasen mielestä tämä oli sangen loogista, koska hänen vakaan uskonsa mukaan ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi tässäkin suhteessa. 

Niinpä matka ei ollut vielä ohi. Oikeastaan se oli vasta alussa, niinkuin C.S.Lewis kirjoittaa kirjassaan Narnian viimeinen taistelu kuvatessaan lopun tapahtumia: "Lukukausi on päättynyt, loma on alkanut. Uni on ohitse, tämä on aamu."