Olen tässä viikonloppuna flunssaa parannellessani alkanut lukemaan CIA:n historiaa, mikä onkin osoittautunut ihan mielenkiintoiseksi ekskursioksi planeettaamme lähihistoriaan. Erityisesti kiinnitin huomiota erääseen "puhuttelevaan" toteamukseen kansainvälisen tiedustelutoiminnan toimivuudesta - tai toimimattomuudesta.
"Se (CIA) pystyi laskemaan vakoilusatelliittien avulla Neuvostoliiton aseet. Satelliitit eivät välittäneet sitä oleellista tietoa, että kommunismi oli hajoamassa. CIA:n etevimmät asiantuntijat eivät missään vaiheessa nähneet vihollista, eivät ennen kuin kylmä sota oli ohi."
Ehkä tässä on hyvä muistutus myös meille länsimaisille kristityille olla luottamatta liikaa erilaisiin demografisiin julkaisuihin, tilastoihin tai statistiikkaan ylipäätään. Vain Jumala tuntee ihmisen hengen ja se, mitä hengen maailmoissa tapahtuu ratkaisee näkyvän maailman kohtalot.
Toisaalta tässä on myös hyvä varoitus liiallisesta hengellistämisestä. Ajatellaanpa vaikka kovin pitkälle vietyä "spiritual mapping"-ajattelua, jossa toimitaan usein ilman, että juurikaan ollaan kosketuksissa eläviin ihmisiin. Jos kysymme, mikä olisi voinut kertoa CIA:lle, että kommunismi oli romahtamassa, niin se olisi voinut olla elämänmakuinen yhteys tuon diktatuurin alla eläviin ihmisiin. Ainakin uskoisin näin.
Samoin monelle omassa kammiossaan yksinään tuiki tarpeellista esirukoustyötä tekevälle on elintärkeää olla elävässä yhteydessä, ei vain Jumalan seurakuntaan omalla paikkakunnallaan, vaan myös ihan tavallisiin ihmisiin omassa kotikaupungissaan. Tämä on erityisen tarpeellista, jos kristityt jollain paikkakunnalla ovat hyvin ghettoutuneet, eivätkä elä todellisessa ja aidossa vuorovaikutuksessa niiden ihmisten kanssa, joiden tulisi pelastua.
Löydämme Raamatusta joitakin esimerkkejä tiedustelusta. Klassinen esimerkki on tietenkin Joosuan ja Kaalebin & co vakoiluretki Kanaanin maahan - tunnetuin seurauksin. Tämän casen paras opetus lienee se, että tiedustelun tulokset pitää myös osata tulkita oikein. Nehemian yksinäinen kierros yöllä tutkimassa Jerusalemin kaupungin muureja sopii hyvin esimerkiksi jokaiselle Jumalan valtakunnan työntekijälle ajatellen omaa kotikaupunkia; tunnenko minä sen muurit, tiedänkö niiden sortumat ja olenko selvillä, missä hätä on suurin? Ihan käytännössä: mitä jos joku perjantaiyö tekisit rukouskävelyn oman kotikaupunkisi kaduilla?
UT:sta löydämme sitten Paavalin, joka ilmeisesti ihan muina miehinä suoritti alkuun tällaista "hengellistä kartoitusta" Ateenassa. Kaupunki sekä vilisi epäjumalille pystytettyjä alttareita että on koko läntisen maailmamme peruskallioita, jonka päällä lepäävät sivistyksemme ja maailmankatsomuksemme edelleen. Tätä taustaa vasten Paavalin reaktio - "Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin" - on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Malliesimerkki huolellisen tiedustelun tulosten laiminlyömisestä ja sen seurauksista löytyy Paavalin kirjeestä Korinttin kristityille: "me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet". No, tokkopa pimeyden voimat hyvällä tiedustelullakaan olisivat päässeet selville Jumalan taistelusuunnitelmasta.
Tämän päivän suomalaisille hyvä tiedustelun kohde ja käytännön neuvo olisi tämä: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne".
No comments:
Post a Comment