"Jumala on nostanut muutosta etsivät homot ja lesbot profeetalliseksi todistukseksi heterosyntejä suosivalle kirkolle ja kutsuu sitä puhtauteen."
Näin paaluttaa Ari Puonti kirjansa Suhteesta siunaukseen loppuyhteenvedossa (s. 219). Samansuuntaisia ajatuksia hän on esittänyt toki aiemminkin. Myöhemmin samassa loppukappaleessa Puonti kääntää ruuvia vielä kireämmälle (s. 222):
"Kristittyjen tulee myötäelää toistensa kärsimyksessä (1.Kor. 12:26) ja kantaa toistensa taakkoja (Gal. 6:2). Tämä on haaste heterokristityille, jotta he eivät suhtautuisi saman sukupuolen kiinnostuksen kanssa kamppailevaan uskovaan ulkokohtaisesti tai tuomiten... ... Toisaalta saman sukupuolen kanssa kamppaileva on siunaus seurakunnalle. Hän joutuu maksamaan kovaa hintaa luopuessaan homoseksistä ja parisuhteesta seuratakseen Jeesusta. Näin hän on joutunut tukeutumaan Kristukseen tiukemmin kuin useammat heterokristityt."
Vaikka Puonnin ajatukset ovatkin herättelevää luettavaa ja niissä näyttää toteutuvan Jeesuksen sanat siitä, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi", niin on hyvä vastata kritiikkiin kritiikillä:
- miten niin heterosyntejä suosittaisiin seurakunnissa?
- miksei heterosynneistä pidättäytyvä ja seksuaalisten kiusausten kanssa kilvoitteleva tavisuskova voisi kelvata profeetalliseksi todistukseksi - myös homoyhteisön suuntaan?
- entä millä mittarilla mitataan se "kova hinta", jonka vaikkapa pornoriippuvuudesta irti kamppaileva aikuinen heterokristitty mies tai narkoottisten aineiden väärinkäytön kanssa taisteleva kristitty heteronainen joutuu maksamaan luopuessaan näistä?
- mennäänkö tässä nyt vähän toiseen äärilaitaan; homofobiasta suoranaiseen homomaanisuuteen, jota sekulaari media on tulvillaan?
- eikö loppupelissä kuka hyvänsä maailmasta pelastuva Jumalan lapseksi tuleva ole "siunaus seurakunnalle", josta enkeleillä taivaassa on suuri ilo?
Mistä käytännössä sitten on kyse, sen Puonti esittää valaisevasti (s. 220):
"´Parantumisen kaava´ oli yksinkertainen: kerrot rehellisesti ja peittelemättä kivustasi ja ongelmastasi turvallisten, tuomitsemattomien ihmisten läsnä ollessa. Näin avaat haavasi auki ja muut rukoilevat Jeesuksen parantavaa rakkautta parantamaan sielun. Jumala kunnioittaa rehellisyyttä - pinnallinen järjen tason anteeksianto tuottaa tekopyhiä uskovaisia, jotka kierrättävät sisimpänsä katkeruutta eteenpäin."
Tämä on totta - ja tämä erottaa kyllä nopeasti sinut hengellisten machojen näennäisministryistä. Olen huomannut, että monen ylihengellisyys tulee alas kuin korttitalo kun aletaan harjoittaa tämän tason yhteyttä. Tai sitten se synnyttää hyvin primitiivisiä muotoja saavan pakoreaktion.
Puonti jatkaa (s. 222):
"Uskon, että kristillinen seurakunta voi auttaa homoseksuaaleja vain, jos se uskaltaa ensin kohdata armollisesti ja tukea antaen homoseksuaalit, joilla on seksuaalisuuden ongelmia. Heteroseksuaali ei voi ottaa pois roskaa homojen silmästä, ennen kuin hän ottaa pois hirren omasta silmästään (Matt. 7:1-5). Heterokristityn asenne on oikea, kun hän näkee oman syntinsä (hirsi) suurempana kuin homon ongelman (roska)."
Puonti aivan oikein korostaa sitä, miten "pelkkä" homoseksuaalisuuden problematiikasta vapautuminen ei saa olla mikään päämäärä itsessään. Sama pätee mihin hyvänsä vapautumiseen, eheytymiseen, hengelliseen kasvuun ja pyhitykseen. Tavoitteena tulee olla - vain ja ainoastaan - Kristuksen kaltaisuuteen kasvaminen.
PS. Tähän liittyy yksi mielenkiintoinen sivujuonne, joka koskee sitä synnin todellisuutta (ns. hamartologista problematiikkaa), jota kohtasivat oman elämänsä aikana a) Jeesus ja b) Paavali.
a) Jeesus eli ja toimi juutalaisessa ympäristössä, joka oli hyvin uskonnollinen, Kirjoitusten ja niiden tutkimisen kyllästämä ja lainoppinut. Sen tähden synnit, joihin Hän törmäsi ja joihin Hän puuttui olivat myös tämän ympäristön synnyttämiä: tekopyhyys ja ulkokultaisuus, jota me kutsumme "farisealaisuudeksi" (termi, joka Jeesuksen aikana kommunikoi jotain ihan muuta), omaan erinomaisuuteen luottaminen ja sitä kautta epäusko Jumalan mahdollisuuksiin.
b) Paavali taas teki suurimman osan apostolintyöstään kreikkalaisen (so. hellenistisen) pakanuuden keskellä ja niinpä ne synnit, joihin hän törmäsi ja joihin hän reagoi, nousivat tästä paheellisesta ja rappeutuneesta maaperästä: ahneus, noituus, epäjumalanpalvelus, erilaiset seksuaaliset perversiot jne.
Tämä on hyvä panna merkille Uutta testamenttia lukiessa.
6 comments:
Kiitos taas hyvistä kirjoituksiasta, enkä malta olla kommentoimatta tätä aihetta.
Homoseksuaalisuuudesta keskustelu on saanyt näissa valloillaan olevissa "kristillisyyskeskusteluissa" täysin ylikorostuneen aseman. Ihankuin se olisi synneistä suurin ja ihan kuin Jumalalla olisi syntien Top-Ten lista jota kärkipaikkaa homostelu pitää yllä. "Hyökkäämällä" homojen suuntaan _tarpeettomasti_ saadaan mukavasti katse pois omasta syyllisyydestä. Ja mikäs sen kivampaa.
Puonti puhuu "parantumisen kaavasta", vaikkakin sitaateissa. Se on mielestäni typerää, koska asiaa sen enempää tunteva tulkinnee niin että kyseessä on sairaus "tai jokin sen tapainen". Soisin tässä yhteydessä käytetävän sanaa 'eheytyä', koska siitä siinä nimenomaisesti on kyse sillä edellytyksellä, että hän itse uskoo homoseksuaalisuuden olevan ylimalkaan syntiä. Jos ei usko, niin ei kai mielestään terve tarvitse eheytymistä, parantumisesta nyt puhumattakaan. Tässä kohtaa "kielemme", tai pikemminkin ymmärryksemme, eroaa kahden ihmisen välisestä kommunikaatiosta eikä kumpikaan ymmärrä toista. Tämä ajattelu ei tietenkään poista sitä todellisuutta että Raamatun mukaan ja siellä jokaisen asiaan liittyvän tulkinnan mukaan homostelu on synnnillistä toimintaa eikäsiihen Raamatussa suhtauduta kepeästi, niin kuin ei mihinkään syntiin (synnin palkka - ei siis vain homostelun palkka - on kuolema).
Mutta, mutta... Kun aina ollaa vertaamassa jotakin johonkin, niin verrataan nytkin. Mikä on homostelua suurempi synti, jos niillä nyt Top Ten oolisi? Ja vaikka ei Top Teniä olisikaan, niin uskallan väittää että synneistä 'suurin kauhistus' (epäjumalanpalveluksen jälkeen) on kuitenkin ahneus, joka ON eppäjumalanpalvelusta (Ef.5:5).
Hyvä jae tuo Efesolaiskirjeen kohta, mutta eipä koskemeitä - sillä kas - ahneutta ei ole eikä varsinkaan seurakunnassa. Siellä on vain 'tarkan markan taloutta', 'viisasta varainhoitoa' sekä pahanpäivän varalle säästämistä' ja 'hautarahan keräämistä'jne. hyväksyttävää mamonan haalimista. Mutta ei missään nimessä ahneutta, sitä ei. En lähde jakemaan mitä nuo em. asiat voisi olla mutta aivan jokainen ymmärtää mitä tarkoitan.
Ahneudesta, eli epäjumalanpalveluksesta, emme siis kesksutele koska sitä ei ole. Sen sijaan keskustelemme mieluusti kovaan ääneen homostelusta jota eittämättä on, koska se on "Jumalalle kauhistus". Sanoisin että koko keskustelu on Jumalalle kauhistus jossa ei ole kristillisyyden häivääkään, vaikka tuomio on vain Jumalan. En tietenkään tarkoita sitä että asiasta ei saisi keskustella, vaan paheksun sitä tuomioiden määrää mitä tässä on jaettu erityisesti homoille, koska tuomiot ovat kohdistuneet IHMISIIN, jotka ovat saaneet tuntea konkreetisti kristittyjen osalta edustavansa "iljettävyyttä" ja "pahuutta".
Nyt joku "tuomari" - siis hyvä ihminen ja hyvä kristitty - kiireesti lähtee kommentoimaan, että "enhän minä ihmistä ole tuominnut, minähän suorastaan rakastan homoja ihmisinä, mutta teot minä tuomitsen...".
Niimpä niin, sitä kun ei vaan useinkaan näy.
Kiitos Karille hyvästä ja mietitystä kommentista!
Sen verran harrastan kommentoinnin kommentoimista, että tässä mainittu keskustelu samaa sukupuolta olevien parien (huomaa, mikä poliittisesti korrekti ilmaisu!) oikeudesta kirkkohäihin, adoptioon ja hedelmöityshoitoon jne. on sikäli ajankohtainen, että se ravisuttaa kristillisen ihmiskäsityksen mukaista avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Sitä kautta se myös ravisuttaa koko yhteiskuntajärjestelmäämme, lainsäädäntöämme, julkisoikeudellisten yhteisöjen (esim. usk. yhdyskunnat, kuten Vapaakirkko ja evl. kirkko) ja loppupelissä koko kristilliseen ihmiskäsitykseemme ja maailmankatsomukseemme.
Tässä mielessä homokysymys (huomaa, miten poliittisesti epäkorrekti ilmaisu!) on kriittisen ajankohtainen, eikä siitä voida vaieta. (Jahka tässä keretään, niin laitan blogiin kakkososan tästä aiheesta.)
Mitä taas tulee näihin ns. "valkoisiin synteihin", niin niihin on kyllä syytä tarttua ja niistä toki - jo ihan oman kokemuksenikin mukaan! - saa aikaan kristittyjen kesken paljon suuremman riidan kuin jostain homouskysymyksestä. Siinä nimittäin iskevät yhteen toisaalta markkina-arvot ja toisaalta kristilliset arvot. Jokainen varmaan myöntää, että näille löytyy yhteistä kitkapintaa...
Jatketaan!
Homojen kokemukset seurakunnissa ovat tuskin olleet kovin helppoja. Nykyään ymmärrystä alkaa varmaan sielunhoidossa ym löytymään. Tämän uskon olevan vaikuttimena Arin joihinkin sanavalintoihin. Varsin ymmärrettävää mielestäni. Ei ole helppoa edustaa kristittyjen joukossa vähemmistöä joka vielä hetki sitten tuomittiin voimakkaasti myös maailmassa.
Mitä tulee mihinkään puheeseen profetaalisuudesta, siihen suhtaudun itse nykyisin lähes kategorisesti varauksella. Se on yleistynyt liian helpoksi muotisanaksi jolla nostetaan oma asia yli muiden. En tällä paheksu niinkään Puonnin kirjoitusta, vaan yleisesti ottaen sitä "hörhöilyä" (sana jonka Koivisto ja Sahimaa ovat lanseeranneet) jota täälläkin silloin tällöin kritisoidaan. Mielestäni profetaalisuudesta puhuminen edellyttää aikamoisia jumalyhteyksiä ja aseman ottamista.
Erityisen koskettava noissa siteeraamissasi Arin kirjoituksissa oli kohta jossa puhutaan avautumisesta ei-tuomitsevassa ympäristössä. Olin tuossa päivänä muutamana eräässä päivärukouskokouksessa ja siellä sattui olemaan esillä Snl 7 luku, Kavahda porttonaisen houkutuksia. Ko. kokouksessa on yleensä tapana hieman keskustella luetusta, ja sanoin joitakin kommentteja. Ilmapiiri oli aika jäätävä kun kerroin että minusta seksuaalimoraalin opetus saati keskustelu on ollut yksipuolista ja puutteellista. Eräs vanhempi nainen hieman suutahti kun sanoin leikkisästi että mitäs jos tuon Raamatunluvun otsikosta jättäisi sanan Portto pois ja puhuisi vaan naisen houkutuksista. Toisi siis asian hieman arkisemmalle tasolle.
Tämä nainen puolestaan lausui että kyseinen Raamatun kertomus on vain kertomus, eikä mikään tapahtunut asia. Hän ei kestänyt sitä että Raamatussa kerrottaisiin niinkin irstaasta tapahtuneesta tosiasiasta että portto nainen vietteli nuorukaisen. Eli tapahtui juuri se paniikkireaktio mistä Timo mainitsit. Minulle tällainen epärehellisyys ja todellistan kasvojen peittely on aivan mahdoton yhtälö. En vaan kestä olla sellaisessa ilmapiirissä. Sain itse tästä jälleen yhden trauman, jonka purkaminen kestää aikansa.
Asia joka minulle on erittäin kipeä, oli kiellettyjen puheenaiheiden listalla. Oi sitä rakkauden ja yhteyden kokemusta, Kodin Onnea!!!
Eiköhän seksuaalisuuden alue ole sellainen joka ylipäätään on erittäin kipeä ja hankala aihe seurakunnissa. Oli kyse sitten homo- tai heteroseksuaalisuudesta tai ihan mistä tahansa. Ikään kuin Jumala ei olisi luonut ihmistä seksuaaliseksi, vaan että tuo ominaisuus kytkeytyisi päälle vasta avioliitossa.
Jukka: "Ikään kuin Jumala ei olisi luonut ihmistä seksuaaliseksi, vaan että tuo ominaisuus kytkeytyisi päälle vasta avioliitossa".
Luulen, että uskovien keskuudessa törmää (edelleen) enemmänkin siihen käsitykseen, että koko seksuaalisuus syntyikin vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Tämä (heireettinen) käsitys nimittäin johtaa siihen ajatukseen, että seksuaalisuus sinällään on likaista ja tuomittavaa. (Esim. vaikkapa Augustinuksen omista kokemuksistaan esiin noussut käsitys, että seksuaalinen kanssa käyminen sinällään, myös avioliitossa, olisi syntiä. Kun katsoo tältä pohjalta room. kat. kirkon monia käytäntöjä, esim. pappien selibaattia, tai vaikkapa pietistisen herätyskristillisyyden seksuaalikielteisyyttä, niin ymmärtää, missä ovat tällaisen harha-ajattelun juuret.)
Edelleen: jahka tässä keretään, niin laitan blogiin kakkososan tästä aiheesta, sen verran ajankohtainen ja kipeäkin, kuten Jukka totesi, on tämä aihe. (Tämä "kipeys" johtuu nimenomaan noista syntiinlankeemuksen seurauksista, ei Jumalan luomistyöstä itsestään.) Suosittelen tuota Ari Puonnin kirjaa luettavaksi kaikille.
Karille (ja miksei muillekin):
Olen monessa kohdin samaa mieltä kanssasi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että esim. Paavalilla (Room. 1) seksuaaliset perversiot nostetaan ikään kuin osuvaksi esimerkiksi ihmiskunnan rappiosta: Jumalaa ei palvota > Jumala antaa mielen/ajattelun mennä raiteiltaan > myös käyttäytyminen menee raiteiltaan.
Syntejä on toki paljon muitakin, ja seurakunnissa tavataan (ikävä kyllä) suvaita toisia syntejä enemmän kuin toisia. Silti jollain tavalla tosiaan nuo luonnottomat sukupuolisuhteet kuvaavat mielestäni aika hyvin (=paremmin kuin jotkut muut synnit) yhteiskunnan alennustilaa, varsinkin kun ko. asialla on niin prominentti paikka Roomalaiskirjeen argumentin alkumetreillä.
Olen Dmarkin kanssa samaa mieltä, syntejä on toki paljon muitakin. Synti on "kapinaa" kaikessa lyhykäisyydessään ilmaistuna, ja pidemmän version mukaan sen on "kapinaa Jumalan tahtoa vastaan". Muuten syntiä on aika vaikea selkeästi käsittää.
Homoseksuaalisuus on aina ollut ja se on aina oleva. Me emme voi sille mitään, ja ihmeellistä kyllä tämä on ns. setalaisille (en käytä sanaa 'sateenkaarilaisille' koska en ole valmis luovuttamaan homoseksuaaleille tätä erityisesti VT:n vahvaa merkkiä noin vaan ilman taistelua) yksi pointti että miksi kirkkovihkiminen ja ylimalkaan vihkiminen tulisi homopareille hyväksyä. Siis jos syntiä tehdään paljon niin se tekee siitä ei-syntiä? No, tavallaan tuttu tilanne toki Raamatustakin, ja nykyelämästä.
Mutta mielestäni tämä pointti esiinotettuna nimenomaan kertoo sen, että setalaiset itsekin myöntävät että se ei ole Raamantun mukaista :)
Post a Comment