Nuorten leirillä

Olipa taas ilo olla mukana nuorten leirillä Pullisilla viime viikonloppuna. Mukana oli reilut kolmisenkymmentä nuorta ja vähän vanhempaa eri puolilta Suomea. Pidin lauantaina raamattuopetuksen neljästä tärkeästä pointista hengellistä kasvua ajatellen. Johtolauseenani olivat Paavalin sanat Timoteukselle, jotta hän tietäisi, miten olla ja elää seurakunnassa (1.Tim. 3:15) sekä Heprealaiskirjeen kehotus kasvamaan hengelliseen täysi-ikäisyyteen ja ottamaan vastuuta nuoremmista uskovista (Hepr. 5:12-14).

Ne neljä pääpointtia, jotka olivat mielessäni tuota tilannetta ajatellen olivat:

1. Esirukous oman kotikaupunkisi puolesta. Näin toteutat hengellisen vartijan tehtävää omalla kotipaikkakunnallasi. Olemmeko me niitä, jotka seisomme muurinaukossa ja kaupunkimme portissa omalla paikkakunnallamme? Vanha totuus on se, että meiltä löytyy kyllä niitä, jotka seisovat kotipaikkakunnallaan oman kuppikuntansa puolesta, mutta löytyykö niitä, jotka seisovat rukouksessa Jumalan edessä oman kotikaupunkinsa puolesta? Tähän on hyvä liittää myös päivittäinen Jumalan Hengen johdossa vaeltaminen; rukoile aamulla johdatusta päivittäisiin tapaamisiin ihmisten kanssa ja illalla kanna päivän mittaan kohtaamiasi ihmisiä rukouksessa Herran eteen. Tämä on yksinkertaista, koska Jeesus sanoo, että Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä.
2. Omista virheistään oppiminen. Omat mokamme voivat muodostaa elämässämme mitä parhaimman kasvupohjan uuden oppimiselle, jos haluamme niistä oppia. Herran täytyy myös saada käsitellä niitä. Ongelmia voi tulla tässä kohtaa niin kyynisyyden kuin epäonnistumisen pelonkin takia. Me emme kuitenkaan saa pelätä epäonnistumisia, virheitä ja mokia. Pahin vaihtoehto on olla tekemättä mitään. Kannattaa yrittää ja tehdä ja jos epäonnistuu, niin armo riittää ja voi yrittää uudelleen. Mutta se futisjoukkue, joka koko ajan pelkää virheiden tekemistä, useimmiten myös häviää pelinsä.
3. Luonteen muokkaus, mikä ajaa raamatullisessa priorisoinnissa kirkkaasti ohi kaiken teoreettisen opiskelun, informaation jakamisen ja akateemisen pätevöitymisen. Todellinen luonteemme tulee nimittäin esille sisimmästämme, eikä se synny hetkessä, vaan vaatii aikaa ja vaivannäköä. Luonteemme ei myöskään synny kriiseissä, vaan sen todellinen olemus tulee esille paineen alla - vähän niinkuin teepussin aito maku pääsevät esille vasta sitten, kun laitamme sen kiehuvaan veteen.
   
4. Tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys, jotka ovat em. luonteen muokkauksen tärkeitä koetinkiviä ja kasvualustoja. Hengellinen elämä tai Jumalan valtakunnan työ eivät ole mitään yksilölajeja. Tarvitsemme sekä yhteisöllistä tukea että itsekuria henkilökohtaisella tasolla ja nämä kaksi asiaa edellyttävät toinen toisiaan. Näiden asioiden tulee olla yhteisesti ja ennakolta sovittua ja sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Näin tehdessämme me myös suojaamme niin itseämme kuin toinen toistammekin vihollisen juonilta ja hyökkäyksiltä. Kouluttaessamme nuoria johtajia hengelliseen työhön tämä tarkoittaa käytännössä sellaisia asioita, kuten luottamuksellisuus, elämän jakaminen, vuorovaikutus, aitous, epävirallisuus ja epämuodollisuus, ateriayhteys jne.

Raamatullisena läpäisyperiaatteena tässä kaikessa tulee kulkea sen vakaan päätöksen, että meillä ei saa olla mitään omaa missiota. Johannes kolmannessa kirjeessään sanoo sen saman asian siten, että hänellä ei ole mitään suurempaa iloa kuin se, että hän kuulee lastensa vaeltavan totuudessa (jae 4).