Miten kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto oikein löysivätkään toisensa? No, sehän tapahtui tietysti siten, että keskusteltiin kirkon vihkimisoikeudesta. Nämä puolueet nimittäin suhtautuvat Aamulehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan kaikkein myönteisimmin kirkon vihkimisoikeudesta luopumiseen, mikäli ehdotettu sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan. Tiukimmin kirkon vihkimisoikeudesta pitävät kiinni Rkp ja Keskustapuolue.
Keskustelu kirkon vihkimisoikeudesta on ollut mediakesän ehdoton ykkösjuttu. Tulen entistä väkuuttuneemmaksi siitä, että se oli tarkkaan mietitty ja yhdessä sovittu pelinavaus siirtää koko homoliittokeskustelu ihan uudelle tasolle. Se, keitä tämän positiivisen salaliiton takana on, ei ole minulle vielä selvinnyt. Tietyllä (samalla) tavoin Raamatun ilmoitukseen, kristinuskon perusfundamentteihin ja kirkolliseen traditioon suhtautuvia henkilöitä hankkeen takana näyttää kuitenkin olevan.
Veikkaan, että monessa piispankartanossa ja kirkon hallintokeskuksessa eri puolilla maata ollaan nyt vähän kuula hukassa tämän vedon edessä.
Keskustan entinen puoluesihteeri Pekka Perttula kehottaa Suomenmaassa jokaista keskustalaista sukupolvea miettimään omalla kohdallaan historiankuvansa rakentamista ja tulkintaa puolueen isän Santeri Alkion ajatuksista käsin. Keskustan pitäisi hänen mukaansa kysyä itseltään, millainen olisi 2012 alkiolaisilla opeilla toimiva puolue; "olisiko hänen näkemyksistään edistysmielisen ja uudistavan keskustan opeiksi?"
Eräänlainen "back to the roots"-ilmiö siis, ellei peräti pyrkimys oikeaoppiseen uskonpuhdistukseen. (Vähän niin kuin Luther-säätiön veljien tavoin; halutaan palata takain Lutherin kultaisiin päiviin 1500-luvulle; kristillinen yhtenäiskulttuuri, klerikaalinluokan statukset ja privilegiot, "kenen maa, sen uskonto"-hengessä hurskaasti hallitsevat valtionpäämiehet jne. Miksei saman tien vajaat 2000 vuotta ajassa taaksepäin?) Eri asia sitten on, mitä kaikkea Keskustan aatteellisilta juurilta löytyykään?
- Jos mä saan toivoa, mä toivoisin, että meillä olisi naispresidentti maailman loppuun asti, totesi vanha stadin kundi Raimo Häyrinen Hesarissa hiljattain. Itselleni heräsi tuota lukiessani kysymys, entä mitä sitten sen maailman lopun jälkeen...?
Eskatologinen hämmennyskö? (Mitä ne ihmiset oikein miettivät, kun laukovat noita itsestäänselvyyksinä pitämiään sanontoja? "...maailman loppuun asti...")
No comments:
Post a Comment