Luin eilen One Way Missionin Raportti-lehteä 3/2010, jossa oli artikkeli ko. ministryn näystä istuttaa uusia seurakuntia. Jutussa kerrotaan Hesassa OWM:n tiloissa kokoontuvasta House-seurakunnasta. Yhteisöllä on oma ry., hallitus & vanhimmisto. House ilmoittaa tehtäväkseen "huolehtia Helsingissä ihmisten hengellisestä hyvinvoinnista ja kasvattaa heistä todellisia opetuslapsia, jotka palvelevat Jumalaa". Porukka koostuu ns. pystymetsästä uskoon tulleisiin, jotka eivät ole löytäneet hengellistä kotia muualta.Tämä on aika jännä juttu, johon törmää aina silloin tällöin: jonkun palvelutyön toimesta tulee ihmisiä uskoon, mutta ministry ei halua ottaa niistä vastuuta, koska ei miellä itseään "oikeaksi" seurakunnaksi. Ongelmia tulee eteen siinä vaiheessa kun uskoontulleet eivät - ymmärrettävästi! - löydä hengellistä kotiaan olemassaolevasta seurakuntakirjosta. Silloin ministryn täytyy ikäänkuin "ulkoisesta pakosta" ottaa vastuulleen uusien seurakuntien istuttaminen näistä uskovista huolehtimaan. Tämä taas on herättänyt närää vanhojen seurakuntien puolelta, koska ne helposti kokevat uudet kilpailijoiksi. (Apostolien teoissa tätä ilmiötä kutsutaan "huolen pitämiseksi itsestä ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.")
Mukana on artikkelin mukaan myös paljon juuriltaan syrjäytyneitä ja kodittomia uskovia, mutta myös "erilaisissa äärikarismaattisissa piireissä särkyneitä ihmisiä", jotka ovat Housessa löytäneet kodin. Tämä on aika mielenkiintoinen ja monitahoinen juttu - karismaattisen hörhöilyn suhde ihmisen psyykeen tasapainoon. Olen Suomen hengellistä kenttää kolutessani kiinnittänyt jotenkin intuitiivisesti huomiota siihen suureen määrään epätervettä karismaattisuutta, jota täältä löytyy. Luulen, että meillä vasta nyt alkaa olemaan edessämme sadonkorjuu parin viimeisen vuosikymmenen hörhöilystä. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa on entistä enemmän tarvetta turvallisille, kodinomaisille yhteisöille, joiden hengellisyys on vakaalla pohjalla. Jonkinlaisia karismaattisia turvakaupunkeja siis.
(Toinen ryhmä uskovia, jotka jo nyt tarvitsevat hengellistä kriisiterapiaa ovat organisaatioseurakuntien ohjelmakoneistoissa loppuun palaneet johtajat ja vastuunkantajat, joiden yhteisenä kokemuksena on turhauttava ja omalle kutsumukselle vieras puuhastelu erilaisissa organisaation määräämissä tehtävissä.)
Reagointitapa, johon hyvin usein näiden hörhöilyjen kohdalla törmää, on kieltäminen; joko kielletään ongelmien, ylilyöntien ja hörhöilyjen olemassaolo tai sitten kielletään karismaattisuuden oikeutettu olemassaolo ylipäätään. Molemmat reagointitavat ovat yhtä vääriä ja epäraamatullisia. Molempia myös näyttävät ohjaavan ihmisten omat kokemukset karismaattisuudesta. Sanomattakin on selvää, etten pidä kumpaakaan tapaa oikeana tai oikeutettuna; karismaattisuudessa ilmenevien ylilyöntien ratkaisu ei ole niiden lakaiseminen maton alle, eikä väärän karismaattisuuden vastapaino ei ole antikarismaattisuus.
Oikea vastaus molemmissa on aito karismaattisuus, siinä kasvaminen ja sen pohjalta kehittyvä eri asioiden ja ilmiöiden raamatullinen arviointi. Pitkässä juoksussa vain tämä voi eheyttää em. kaltaisen "erilaisissa äärikarismaattisissa piireissä särkyneen ihmisen". Kun Messias tulee, Hän asettaa asiat oikeille paikoilleen.
5 comments:
Karismaattisuus valitettavan usein sekoitetaan hengelliseen hölmöilyyn. Toki jos Pyhä Henki ottaa vallan, niin minkäs sille voi...
Mutta jotenkin sitä "ajan ihminen" kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja Jumalan läsnäolon löytämistä enemmän kuin riekkumista, hörhöilyä ja fiilisten hakemista hengellisistä tilaisuuksista.
Käsitän karismaattisuuden varsin monitahoisena ilmiönä, ja usein aina vaan vähemmän "ääntäpitävänä" toimintona. Onko ihminen joka puhuu kielillä karismaattisempi kuin se joka ei puhu?, voidaan kysyä.
Armolahjoja on monenlaisia eikä mikään ole toista karismaattisempaa. Uein saattaakin olla niin että se takapenkin hissukka 'seppoperusteppo' onkin varsin karismaattinen verrattuna siihen se lattialla pyörivään ja outoja höpöttävä eturivin uskovaan - paitsi jos ei itsesuggestiota rinnasteta karustaattisuuteen (jota myös tapahtuu laajasti).
Mikäli oikein muistan, karismaattisuus alkujaan lähti - tai se "keksittiin" - katolisesta kirkosta jota ajatusta varmasti monet herästyskristilliset eivät pure eivätkä niele.
Karismoista hyppään paimenuuteen, josta oli myös puhetta sanomalehtikatsauksessa.
Vastuunottaminen oman työn piirissä uskoontulleista on askel "miehekkäämpään" suuntaan verrattuna siihen, että vastuuta ei oteta. Jatkan ajatusta vielä pitemmälle, joka kyllä paistoi läpi rivien välistä, vaikka siitä ei ollut puhe. Nimittäin vastuun ottaminen koko paikkakunnan uskovista eli raamatullinen paimenuus ja vanhimmuus on se, jonka on syytä nousta esiin.
Kari K
Niin, ehkä on syytä lisätä epäterveestä karismaattisuudesta toipumiseen vahvasti vaikuttavana tekijänä - aidon karismaattisuuden lisäksi, kuten postauksessani korostin - myös aito raamatullinen paimenuus. Kun nämä toimivat yhteisössä, jonka rakenne on luonnollinen ja avoin vuorovaikutukselle, niin tapahtuu paranemista.
Pahin mahdollinen skenaario näyttäisi taas olevan sellainen kolmiodraama, jossa yhteisössä yhdistyvät:
- epäterve karismaattisuus (voimakkaalla sielullisella hypetyksellä varustettuna)
- jyräävä autoritaarinen johtajuus (yhdistettynä jyrkän hierarkkiseen rakenteeseen)
- ohjelmakeskeinen organisaatio, joka käytännössä määrittelee jokaisen jäsenen "kutsumuksen"
Jos näissä ei aja itseään piippuun, niin on ihme.
Haukutaan toisi et omat osakkeet nousisivat... En ole vielä tavannut ihmistä joka olisi kärsinyt karismaattisuudesta muuten kun ärsyttävän ystävän tai oman huononmuuden tunteen kautta.
Ahtaan paikan kammo se vaan on joka siellä seurakammioissa kummittelee. Tyhmyys tiivistyy porukassa ja kaikenmaailman luonnevikaiset, pyrkyrit, juoruämmät, panettelijat, huijarit, erilaiset hyväksikäyttäjät ja muut epäterveet asiat loihtivat sellaiset keitoksen jossa on ihan turha luulla kasvavansa muuta kuin kieroon.
Pois sieltä ja elämää elämään. Eiköhän se ole suuri väärin käsitys ja vinksahdus koko lahkolaisuus. Luonnevikaisten peijuunien unelmien täyttymys.
Post a Comment