Haaste seurakunnalle 2

Vuonna 2009 useat kirkolliset herätysliikejohtajat julkaisivat kannanottonsa, jonka mukaan kirkon ei pidä siunata samaa sukupuolta olevia pareja eikä ottaa homosuhteessa elävää kirkon työntekijäksi. Kun luin sen ensimmäisen kerran olin tyytyväinen; hyvä, että jotkut piirit kirkossa ottavat tällaisen linjan ja uskaltavat sanoa sen ääneen julkisesti mediassa. Siinä tervettä vastapainoa piispojen ja muiden kirkon miesten välillä luvalla sanoen hukassa oleville hapuileville kannanotoille.

Tämä ei kuitenkaan miellytä Puontia: "En usko, että väärintulkinnoilta vältytään, mutta mielestäni herätysliikejohtajien viestintä on ajastaan jäljessä eikä uppoa postmodernin aikakauden ihmiseen. Emme elä enää 1960-luvulla, jolloin kysyttiin, mikä on totuus, vaan 2000-luvulla, kun totuudesta puhuminen koetaan syrjinnäksi." (Suhteesta siunaukseen, s. 225)

Tämä on jännä juttu. Itselleen tulee vähän sellainen hölmö olo, että onko multa mennyt jotain ohi? Olenko nyt tosi yksinkertainen kalkkis, kun en oikein saa kiinni tästä ajatuksenjuoksusta. Mitä ihmeen vikaa näiden raamattu-uskollisten piirien kannanotossa oikein oli vikana? Ymmärrän, että tämä on osaltaan sukupolvikysymys, sen verran monen nuoren aikuisen kanssa olen tästä keskustellut. Vastakkain ovat moderni maailmankatsomus ja postmoderni vastaava - ja yllättäen huomaankiin löytäväni itseni sinne pahamaineiselle 60-luvulle juuttuneeksi konservatiiviksi. No, käypä kerran näinkin päin. Mutta entä Paavalin omat kommentit Roomalaiskirjeen 1. luvun lopulla ko. aiheeseen liittyen? Onko nekin sivuutettavissa samoin argumentein? (Vaiko peräti härskeimmällä mahdollisella postmodernila antiteesillä "no sehän nyt oli vain Paavalin näkemys"?)

Mutta antaa Puonnin johdattaa meitä syvemmälle tähän jälkimodernin maailman haasteiden kohtaamisesta kumpuavaan ajatteluun. Otetaan tämä puhtaasti oppimiskokemuksena, minäkin 54-vuotias kalkkis.

"Väitän, että herätysliikkeet ja vapaat suunnat eivät ole vielä heränneet siihen, että emme elä enää luterilaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa ihmisillä on samat arvot. Yhtenäisen maailmankuvan illuusio ei toteudu edes kirkon sisällä, koska Raamatun auktoriteetti ei yhdistä homoliikkeen kannattajia ja konservatiivisia herätyskristittyjä. Siksi herätyskristityt eivät voi enää pelkästään muistuttaa kylmästi Raamatun totuuksista." (emt. s. 225)

Tämä on totta ja tämän allekirjoitan. Samoista asioista muistan pastorina ollessani väsyksiin asti saarnanneeni seurakunnalle. Seuraavilla sivuilla em. erinomaisessa kirjassaan Ari Puonti sitten hahmottelee postmodernin ajan ilmaisua sanoa sama asia yhtä aikaa relevantilla ja raamatullisella tavalla, kuin mitä herätysliikejohtajat omassa kannanotossaan tekivät. Seuraavassa tätä ajattelua referoituna sellaisena kuin Puonti sen kirjassaan esittää (s. 226-228).


Samasta sukupuolesta kiinnostunut ihminen on Jumalan kuva, arvokas - myös heterot ovat syntisiä ja pelastusta vailla. Raamattu on kielteinen kaikelle heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuoliselle seksille; heteroseksuaalien synnit eivät ole hyväksyttävämpiä kuin homojen synnit. Tiedämme omasta kokemuksestamme, ettei Jeesuksen seuraaminen ole helppoa. Olemme valmiit kulkemaan rinnallasi ja tukemaan sinua käytännössä, olitpa homo tai hetero, jos valitset Kristuksen seuraamiseen kaidan tien.

Nyky-yhteiskunnan heteroseksuaalisuus ei ole ihanne samasta sukupuolesta kiinnostuneelle, koska täydellistä heteroseksuaalisuutta oli vain paratiisissa. Jeesus voi muuttaa elämäsi, jopa seksuaalisia reaktioita, mutta kaikki kiusaukset poistuvat vasta taivaassa. Siksi samasta sukupuolesta kiinnostuneet kristityt tarvitsevat toistensa tukea kristillisessä elämässä. Ilmaisut "toisesta sukupuolesta kiinnostunut" ja "samasta sukupuolesta kiinnostunut" kertovat eroottisista reaktioista, joita jotkut voivat kokea vaikka eivät leimaakaan itseään "homoiksi" tai "heteroiksi". Kategoriat palvelevat vain poliittista homoliikettä eivätkä kerro mitään persoonasta, joka on ainutlaatuinen.

Kokonaisvaltainen hengellisyys: Jeesus tuli ihmiseksi (inkarnaatio). Pyhän Hengen voima voi korjata rikkinäistä ihmisyyttä jo nyt, koska kristittyjen tehtävänä on rukoilla Jeesuksen mallin mukaisesti sairaiden parantumista ja ajaa ulos demoneja, jotka sitovat ihmisen synnilliseen käytökseen.


Uusi, paremmin toimiva missiologinen orientaatio siis. Vaikuttaa järkeenkäyvältä, jollei ihan pilkkuja käydä viilaamaan... Mutta ideana se, että niin hetero- kuin homoseksuaalinkin samaistumiskohteena tulee olla yksin Kristus, eikä esim. kristillinen tosimiesmaailmankuva, kuulostaa ihan hyvältä.