Thursday, July 29, 2010

Keitä olivat nikolaiitat?

Joskus on hyvä lähestyä asioita myös negaation kautta eli esim. tutkia väärän johtajuuden mallin juuria Uuden testamentin valossa. Ilmestyskirjan seurakuntakirjeissä Herra itse sanoo Pergamon seurakunnalle: "Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta. Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla." (Ilm. 2:14-16)


Tekstiyhteys osoittaa, että sekä 'Bileamin oppi' että 'nikolaiittojen opetus' tarkoittavat yhtä ja samaa harhaoppia: "Heitä {Bileamin opin seuraajia} on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta." Mitä sitten tämä nikolaiittojen opetus piti sisällään? Ainakin sen voidaan sanoa antaneen seuraajilleen vapauden harjoittaa irstautta ja epäjumalanpalvontaa. Nikolaiittojen opista on esitetty myös seuraavanlainen näkemys, jota edustavat mm. saksalainen missologi ja seurakunnan kasvun kouluttaja Wolfgang Simson ja hänen amerikkalainen kollegansa Neil Cole.

Eli olivatko nikolaiitat jonkinlaisen varhaisen kristillisen pappiseliitin kannattajina? Perusteita tälle näkemykselle on haettu alkukielisen sanan etymologiasta. Näkemyksen kannattajat sanovat nikolaiittain nimen koostuvan kreikan kielen sanoista 'nikao' (voittaa, valloittaa) ja 'laos' (kansa, josta myös sana "maallikko" on johdettu). Näin ollen siis sana 'nikolaiitat' voitaisiin kääntää "ne, jotka vallitsevat kansan yläpuolella". Nämä oletukset eivät kuitenkaan yksistään tee oikeutta tekstiyhteydelle, eivätkä tyhjentävästi selitä vertausta Bileamin oppiin.

Varhaisin maininta lahkosta löytyy Ignatiuksen kirjoittamasta kirjeestä: "Karttakaa myös nikolaiittoja, jotka rakastavat nautintoja ja antautuvat parjaavaan puheeseen." Myös kirkkoisä Irenaeus kirjoitti tästä lahkosta teoksessaan 'Harhaoppeja vastaan': "Nikolaiitat ovat sen Nikolauksen seuraajia, joka oli yksi seitsemästä diakonista, jotka apostolit asettivat. He johtavat ihmisiä elämään hillittömän armon mukaan. Tämän opin luonne on osoitettu jo Ilmestyskirjassa välinpitämättömyytenä aviorikosten ja epäjumalille uhratun lihan syöntiin."

Yleisesti lahkon opin siis uskotaan painottaneen antinomismia eli oppia, jonka mukaan usko ja Jumalan armo ovat vapauttaneet kristityn kaikesta laista mukaan lukien moraalilain ja kulttuurin asettamat moraalinormit. (Hm, missä olenkaan hiljattain törmännyt tällaiseen ajatteluun?) Tällainen oppi johti myös vääjäämättä siihen halvan armon teologiaan, joka on meidän aikamme kristillisyydellekin hyvin tuttu eli moraalittomaan ja ylisuvaitsevaiseen elämäntapaan. On käytännössä aivan sama, mitä kristitty ihminen tekee, koska kaiken hän saa aina anteeksi. (Tästä ei sitten enää olekaan pitkä matka Antti Kylliäisen opetukseen siitä, miten ”kaikki pääsevät taivaaseen".)


4 comments:

DrMark said...

Raamatuntutkijat ovat pohtineet näitä nikolaiittoja vuosikymmenten (tai varmaankin jopa vuosisatojen) ajan, ja yleinen konsensus lienee, että varmuutta heidän oppinsa sisällöstä ei ole. Enemmistö on varmaankin kanssasi samaa mieltä siitä, että ratkaisevinta on tekstiyhteys.

Tekstiyhteyden valossa on pakko todeta - ja tästäkin lienee laaja yhteisymmärrys raamatuntutkijoiden keskuudessa - että Simsonin (sinänsä houkutteleva) teoria on vailla pohjaa, eli nikolaiitat eivät olleet kirkollisen pappiseliitin kannattajia.

Ilmestyskirjan kanssa täytyy olla tarkkana erilaisten symbolien ja sanaleikkien suhteen. Esim. heprean Balaam ja kreikan Nikolaos voitaisiin molemmat ehkä kääntää "kansan tuhoaja". Haluaako Johannes siis sanoa, että opetuksellaan nämä tahot siis joko tietoisesti pyrkivät tuhoamaan Jumalan kansan, tai ainakin heidän toimintansa johtaa siihen? Lisäksi on tietysti kiinnitettävä huomiota Ilmestyskirjassa esiintyvään "voittamisen" teemaan (ks. tarkemmin artikkeliani "Voittajan jäljissä"), jonka johdannainen tässä nikolaiittojenkin nimessä on, kuten totesit.

Timo Koivisto said...

Kiitos kommentista, DrMark! Minulla itselläni on tässä kohtaa enemmänkin mielessäni se, miten sitä yllättävienkin ihmisten kohdalla törmää ajatukseen siitä, että "usko ja Jumalan armo ovat vapauttaneet kristityn kaikesta laista mukaan lukien moraalilain ja kulttuurin asettamat moraalinormit." Tai ainakin näin nämä ihmiset elävät käytännössä ja - ilmeisesti - tällä tavoin myös tekonsa perustelevat. Että siinä mielessä "nikolaiittain opetus" ja "Bileamin oppi" ovat hyvin ajankohtaisia harhoja, jotka on hyvä ajassamme tunnistaa ja joita tulee johdonmukaisesti ja päättäväisesti vastustaa.

Myönnän, että Simsonin ajatus on "sinänsä houkutteleva", kuten sanoit, mutta ei kovin yleisesti hyväksytty. tutkijoiden keskuudessa. Mutta jatkamme tutkimuksia...

Muuten tuo linkittämäsi kirjoituksesi antaa kyllä hyviä eväitä arvioida erään toisen blogin kommenttipalstalla viime keväänä leimuillutta maanpuolustus/esivalta/väkivalta-keskustelua raamatullisin perustein: "Inhimillisesti ajatellen Pedon tapa on aina houkuttelevampi kuin Karitsan tapa, ja siksi Johannes toteaakin Jeremia-viittauksensa jatkoksi, että ´nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa´". (Ks. Ilm. Ilm. 13:10, vrt. Jer. 15:2)

DrMark said...

Timo:

Olen samaa mieltä kanssasi tuosta ongelmallisesta "vapauden" käsitteestä, joka ei ole ongelmana vain Suomessa, mutta johon kieltämättä törmää harmittavan usein. Niille, jotka ovat kiinnostuneita aiheen teologisesta pohdinnasta Raamatun valossa, suosittelen Tom Wrightin kirjaa Virtue Reborn.

Mitä tulee mainitsemaasi "erääseen toiseen blogiin", niin seurasin kyllä itsekin surullisena siellä käytyä keskustelua. Toisaalta en ole yllättynyt, sillä Ilmestyskirjassa on mielestäni identifioitu aika hyvin ne teemat, jotka tulevat olemaan pinnalla - ja kiusauksena uskoville - loppuun asti.

Jukka Ryhänen said...

Olipa selvää Sanaa. Sitä kun lukee niin tajuaa ilman kommentaareja ja tohtorinopintoja että juuri samasta harhaopista ja eksytyksestä on kysymys valtionkirkossa ja hyvää vauhtia helluntaikirkossa. Rapautuminen on viime mainitussa aloitettu Sanan arvovaltaan kajoamisella, jota nimettömänä kommentoiva tohtori joukkioineen ansiokkaasti alkoi harrastamaan. Nyt on ollut pieni tauko, mutta kohta vyörytys jatkunee?