Ulospäin Kuopion hiippakunnan tilanteesta yritettiin antaa - esim. Häkkisen suulla - vaikutelma, että Savon sydänmailla vallitsi Riekkisen hallintokaudella "ihmisläheinen ja armollinen" kirkollinen ilmapiiri. Ilmeisesti halu muutokseen on kuitenkin ollut sen verran iso, että konservatiivisina pidetyt ehdokkaat ovat jatkossa, ei riekkisläisenä tunnettu Häkkinen. Mediapeliä siis on ollut mukana ja kirkollisen jytkyn suuruus on ilmeisesti yllättänyt monet. Joitain yhtymäkohtia sekulaarijytkyyn siis löytyy.
Kuopion hiippakunta on Riekkisen aikana ollut kirkon radikaalin liberaalisiiven tukialuetta. Riekkinen on esim. kutsunut v. 2003 kirkkopäiville kiistellyn yhdysvaltalaisen piispa John Spongin. Hänestä voidaan huoletta sanoa, että jos Rudolf Bultmann edusti entmythologisierungia ja Heikki Räisänen entkeerygmasierungia, niin Spong edusti entChristossierungia. Kuuluisa on myös Riekkisen lausahdus kirkolliskokouksessa v. 2004 "kuulkaa, otetaan se riski", kun raamattu-uskolliset teologit varoittelivat hyväksymästä samaa sukupuolta olevien parien siunaamista Jumalan tuomioon viitaten.
Tuleeko tälle epäraamatulliselle kehitykselle a)Kuopion hiippakunnassa ja b)kirkossa muutenkin este tai ainakin hidaste, kun piispa vaihtuu? No, ehkei nyt ihan kokonaan, mutta melkoinen takaisku liberaalisiivelle se eittämättä kuitenkin on. Voihan käydä jopa niin, että tuleva Kuopion piispa tekee jopa joitain uusia avauksia Luther-säätiön ja muiden vanhauskoisten suuntaan. Ehkäpä niin tilaongelmat kuin pappisvihkimysten saaminenkin ratkeavat tätä menoa. Eli asiat voivat joiltain osin oikeasti muuttua kirkossa.Toisaalta on turha aliarvioida kirkollisen hierarkkian muutosvoimaa, joka on aikojen saatossa toki kesyttänyt muitakin konservatiiviteologeja historiansa aikana.
Valtataistelu kirkossa siis jatkuu ja molemmat osapuolet suunnittelevat jo uusia offensiiveja. Unohda siis tv:n rikossarjat ja väkivaltaelokuvat, sillä tavallinen päivänpolitiikka ja kirkollinen elämä tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita yllin kyllin.
3 comments:
Mielenkiintoinen tulos Kuopiosta.
Riekkisen saastuttama hiippakunta ottaa siis ainakin piispakysymyksessä takapakkia suvaitsevaisuuskehityksessään.
Professori Martti Nissisen syksyisten lausuntojen mukaan vaalissa ratkaisee suhtautuminen homokseksuaalisuuteen. Kaipa piispuuteen muutakin liittyy!?! Toivottavasti.
Riekkisen hiippakunnassa on keskitytty alapään geologiaan, kun olisi pitänyt fokusoida yläkerran teologiaan.
Hippakunnan notaarina sipsuttelee Marja-Sisko Aalto. Tämä luomisjärjestyksen rikkomisen seksisymboli vaihtoi housut hameeseen.
Riekkisen levittämä iankaikkiselle elämälle vahingollinen kirkollinen AIDS jatkaa kuitenkin leviämistään vaalin jälkeenkin. Kieroutuneet kirkonmiehet tartuttavat toisiinsa yhdynnöisssään raamattu-uskottomuutta. Ja samaan kykenevät myös kaapista ulos tulleet lesbahtavat naispapit.
Mutta. Mielenkiintoista on seurata, miten traditionalistin valinta piispaksi vaikuttaa kehitykseen kirkon sisällä.
Tässä on kohtuullisen hyvä rinnastus presidentinvaaliin ja Suomen tilanteeseen. Miten Niinistön valinta näkyy Mäntyniemessä, sisäpolitiikassa, ulkopolitiikassa, arvoissa, asenteissa jne.
Haavisto-hypetys alkaa sylettää. Erityisesti tukijoukkojen uskonnollista hurmosta tavoitteleva ekstaasi ja fanaattisuus. Eilisessäkin MTV3:n vaalitentissä Haaviston tukijoukot (mm. ympäristöprofessori Atte Korhola ja jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen, joka sai Niinistöltä kohtuullisen kivasti poliittisesti asiantutemattomalle nenälleen) huusivat tämän kommenttien perään kuin idolibändinsä edessä hyppivät tasapainoelimensä kanssa kipuilevat teinit.
Samaan aikaan - näiden valintojen keskellä, niistä riippuen ja niistä riippumatta - Jumalan valtakunta tulee. Kuka raivaa tietä? Uskonnolliset yhteisöt ovat pääsääntöisesti keskittyneet säilömiseen ja kirkkohistorian/elämänkertojen kirjoittamiseen. Huomiseen hiihdellään palaamalla eiliseen. Ketkä hiihtävät uutta latua? Missä ovat kaukopartiomiehet?
Mielenkiintoinen kommentti
Kotimaa24.fi -keskustelupalstalta.
Tekstissä mainitut Jari Jolkkonen ja Miikka ruokanen pääsivät siis toiselle kierrokselle. Sakari Häkkinen ei.
SLEY:n Savo-Karjalan piirijaoston johtaja pastori Manu Ryösön kommentti:
"Arvoisat Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen kannattajineen!
Ottakaa nyt hyvät ihmiset tosissaan Sakari Häkkisen viesti. Hän on todella tosissaan siinä, että klassisen kristinuskon edustajat ovat uhka hänen edustamalleen "kirkolle".
On aika huomata, että tällaiset (jopa hiippakuntadekaanin tasoiset) henkilöt ovat näin merkittävällä tavalla vieraantuneet klassisen kristinuskon olemuksesta. Tämä kertoo hyvin karua kieltä siitä yhteisöstä, jota seuraava Kuopion piispa tulee edustamaan.
Ei ole syytä epäillä, etteikö Sakari Häkkinen kannattajineen kokisi vähänkin klassisemmalla tavalla puhuvia pastoreita uhkaksi. Kuopion tilanne on siten todella paha. Enää uhkakuvaksi ei riitä edes naispappeuden vastustaminen tai homoseksuaalisen elämäntavan syntinä torjuminen.
Nyt jopa tekin Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen olette uhka.
- Te, jotka olette olleet itsekin osaltanne mahdollistamassa homoseksuaalisen elämäntavan toteuttamista kirkossanne, tai ainakin suostumassa siihen siunausrukouksen muodossa + alttaripalveluksessa ko. elämäntavassa elävien kanssa.
Nyt olisi siis aika huomata, että ko. uhka ja uhkakuvat ovat todellisia. Myös uhkakuvien ääneen sanominen kuuluu vastuulliseen päätöksentekoon. Tässä Häkkinen on rehellinen, vaikka edustaakin jo eräänlaista "antikirkkoa". Häkkisellä ei liene monopoliasemaa määritellä jotakin uhkaksi "kirkolle".
- Olette tekopyhiä, jos ette myönnä tällä tavoin tulehtuneen ja sekavaksi päässeen moniarvoisuuden olevan vakava uhka tunnustuksellisen kirkon olemukselle.
- Eikö ole pikemminkin hyvä, että tämä kupla on nyt puhjennut?
Lyhyesti sanottuna Sakari Häkkisen arvoja edustavat pastorit ovat uhka kristilliselle kirkkokunnalle.
- Mutta jonkinlainen uhka ovat myös ne, jotka yrittävät lakaista maton alle sen, että näinkin räikeä vastakkainasettelu tulisi tunnustaa ääneen. Mikään tunnustuksestaan tietoinen luterilainen kirkkokunta ei voisi pitää Sakari Häkkisen tavoin argumentoivaa pastoria edes apupappina. Piispaehdokkaaksi hän ei kuuluisi missään nimessä. Tämä tilanne kertoo korutonta kieltään Suomen evl-kirkon tilasta."
Aamen, sanoi ex-helluntailainen Solzhenitsyn, ja jatkoi pää-äänenkannattaja RV:stä seurakuntaneuvos Luodon merkitystä helluntaikirkon synnylle kertovan elämäkerran kirja-arvostelua.
Seuraavassa itsensä arkkipiispa Kari Mäkisen ajatuksia homoudesta kirkossa MTV3:n haastattelussa:
- Jokaisen pitäisi nyt katsoa peiliin ja miettiä mitä kristillinen ihmisrakkaus oikeasti on. Kristuksen rakkaus olisi hyvä esimerkki, miettii arkkipiispa.
- Minua huolestuttavat mustavalkoiset näkemykset elämästä, että ikään kuin halutaan työntää toinen ihminen pois tästä ihmisen elämästä.
- Mutta ihmiskuva - ja sen myötä käsitys homoista muuttuu maailmassa myönteisempään suuntaan. Kirkko on aina muuttunut tällaisen kehityksen mukana.
Hän toivoo nopeaa muutosta kirkon julkiseen ihmiskuvaan, jotta homokeskustelun kaltaiset kriisit voitaisiin välttää. Homoseksuaalisuus on osa ihmisen identiteettiä eikä se ole minkäänlainen synti eikä eheytystä vaativa asia. Minkään ihmisryhmän syrjintää ei voida hyväksyä kirkossa.
Näin siis iso piispa, oikein arkkipiispa Suomen luterilaisesta kirkosta vuonna 2012. Jos tällainen olisi ennustettu isillemme sukupolvi sitten, niin kukaan ei olisi uskonut. Nopeaa on rappeutuminen kansassa ja sen kirkossa.
Jos olisin Jumala ja tällainen mies väittäisi edustavansa valtakuntaani maan päällä, niin ... jätän sanomatta, ettei tule vihapuhetta ja väkivaltaviihdettä.
Post a Comment