Näin on käynyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle (vas), joka ei myöskään ole arkaillut käyttää hänelle parlamentaarisen päätöksenteon mukaisesti myönnettyuä valtaa. Eräänlainen Jyrki Kataisen (kok) sateenkaarihallituksen saavutus siis tämäkin.
Hirveä haloo on ristikansan syvissä riveissä syntynyt, kun mokoma graffittiruhtinas eväsikin Kansanlähetykseltä (64 000 euroa) ja SLEF:ltä (8000 euroa) niille aiemmin siunaantuneet avustukset. Itse ihmettelen miksi? Mitä tekemistä valtion rahoilla on hengellisen työn kanssa? Senkö varassa tässä ollaan oltukin?
Olen viime vuosina entistä enemmän ihmetellyt myös kristillisen päihdetyön rahoittamista RAY:n peli- ja ministeriön päihderiippuvuusrahoilla. Keneen hengellisessä työssä oikein luotetaan? Kenellä uskotaan olevan miljoonat? Ilmeisesti Suomen uskova kansakin uskoo niiden olevan Paavo Arhinmäen (vas, FC Jokerit ja AIK) takana.
Nyt jos koskaan kristillisten järjestöjen olisi oiva tilaisuus repäistä itsensä irti maallisen mammonan kahleista ja oikein yhteistuumin kieltäytyä enää ottamasta vastaan valtion kiristystoimiin käytettävää rahaa. Uskon tällaisella irtiotolla olevan pelkästään vapauttava vaikutus maamme hengelliseen ilmastoon.
Eikö itse Raamattukin kehota meitä Herran kansana olemaan kantamatta yhteistä iestä yhdessä uskottomien kanssa? Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä, valkeudella ja pimeydellä ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Mitä yhteistä osaa on uskovalla uskottoman kanssa? Ja miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?
Varmemmaksi vakuudeksi voit lukea nuo samat asiat Paavalin 2. kirjeestä korinttilaisille, sen 6. luvun lopusta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota mitä jakeissa 17 ja 18 sanotaan tällaisen aktin seurauksista hengellisessä maailmassa. Vai mitä ihmettä tämä Sanan paikka tarkoittaa?
Ehkä on hyvä palauttaa mieleen se yksinkertainen totuus, jota alkukristityt pitivät kunnia-asianaan. Apostoli Johannes kirjoittaa ilmeisesti Efeson seurakunnalle veljistä, jotka ovat totelleet seurakunnan Herran kutsua ja lähteneet kiertävään palvelutyöhön palvelemaan Herran omia. Johannes sanoo heidän lähteneen liikkeelle Herran nimen tähden, eivätkä he ota vastaan pakanoilta mitään.
Tältä pohjalta Johannes toteaa meidän uskovien olevan velvollisia ottamaan sellaisia vastaan ja näin auttamaan yhdessä totuutta eteenpäin. (Ks. 2. Joh. 7-8.) Kyllä Jumalan valtakunnan työ pitää rahoittaa Herran omien varoilla. Saisi Arhinmäki rauhassa istuskella miljooniensa päällä ja uskovat siunauksen antamisestaan.
10 comments:
Ajankohtaista asiaa Timolta.
Eihän suvaitsevalta Arhinmäeltä muullaista päätöstä ollut odotettavissakaan. Näinhän pääkaupunkiseudun kirkkoneuvostokin toimi. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on kirkossa uusi puhdasoppisuuden mittari.
Suuri osa kiinalaisia kristittyjä ei suostu kompromisseihin valtion kanssa. Taloudelliset menetykset eivät pelota. Vainot loppusivat, pastorit saisivat palkkaa ja myöhemmin eläkkeen. He kohtaavat rohkeasti vainot antamatta määräysvaltaa jumalattomille. Kunnioitettavaa!
No, siellä on ateistinen hallinto. Mutta ainakin rahan suhteen meilläkin on. Sillä pyritään hallitsemaan. Se - tai sen puute - ohjaa päätöksentekoa.
Näinkö on myös seurakunnassa? Mammonallako elämme?
Ohhoh, johan repäisit asian oikein mustavalkoiseksi...
Niin että me tiedämme ketkä ovat Herran omia ja ketkä eivät ja siltä pohjalta päätämme kenen kanssa olemme tekemisissä ja kenen emme?
Missäs se armollisuus nyt on?
Tuo ehdotuksesi olisi pahimman laatuista tuomitsemista ja hengellistä sokeutta. Emme me voi maailmasta irtautua kun olemme maailmassa eikä meidän pidäkään sieltä pois pyrkiä. Jumalan valtakunta on vasta tulossa, emme me voi sitä tänne fyysisesti rakentaa.
Eniten esityksesi hämmentää siksi että siinä elää se väärä asenne mikä on kristityiksi itseään kutsuvien keskuudessa vieläkin valitettavan yleinen:
'Me olemme kristittyjä, nuo muut eivät.' Mistä me sen tiedämme? Miten voimme noin vain osoitella muita ihmisiä, varsinkaan massoina?
Omat havaintoni kertovat muuta. Kirkot ja seurakunnat ovat usein valitettavan täynnä itsetyytyväistä ja -riittoista väkeä. Kilpi kiiltää.
Mitä Jumalan valtakuntaa se sellainen edustaa? Usein tuntuu että todellinen Jumalan valtakunta, jos sitä tässä ajassa voi nähdä, löytyy nimenomaan muualta kuin seurakunnista. Se löytyy syrjäytyneiden, unohdettujen, hyljättyjen yms. luota. Leskien ja orpojen, kuten Sana kuvainnollisesti kertoo. Itse löydän tavallisen puliukon kanssa jutellessani paljon enemmän jaettavaa kuin ahkeran seurakunnassa kävijän kanssa.
Kritiikki Arhinmäen päätöstä kohtaan on erittäin oikeutettu koska päätös perustuu syrjivään asenteeseen kristittyjä järjestöjä kohtaan ja lisäksi nuorisolain virheelliseen tulkintaan. Sisäministeri Päivi Räsänen kirjoitti asiasta aiheellisen ja perustellun kirjoituksen Uuden Suomen blogissaan.
Olen lukemassa Ensio Lehtosen kirjaa Rukouksen mies, Kirja on Yrjö Myllerin elämänkerta teos.
Myller eli todeksi uskoa Jumalaan, hän ei pyytänyt ihmisiltä mitään, vaan kertoi kaikki tarpeensa ainoastaan Jumalalle. Herra siunasi hänen kättensä työn lastenkotien perustamisessa orpolapsille. Kannattaa lukea ja ottaa neuvosta vaari.
Olen kyllä samaa mieltä siitä että omillaan toimeen tuleminen on hyvä juttu. Uskon henkinen Jumalaan luottaminen, sekin hyvä asia.
Vapaa kristillisyys on aika pitkälti näin toiminutkin. Se on kuitenkin ollut enemmän olosuhteiden pakosta. Valtion apu olisi varmasti kelvannut.
Perinteisen kansankirkkomme ja valtion erottaminen toisistaan taloudellisesti ei ole aivan yksinkertainen asia. Kirkon hoidettavana on sen verran suuri kiinteistömassa, hautausmaat, toimitukset, rekisterit, palvelut, avustustoiminnat, järjestöt yms. että toiminta pitäisi organisoida kokonaan uudelleen. Valtio joutuisi käytännössä ottamaan taloudellisesti melkein yhtä ison vastuun kuin nytkin.
Eduskunta ei liene vakavasti edes pohtinut asiaa.
Minusta on toisaalta hyvä että kirkon perusrakenne ja palvelut ovat turvattuja. En jaksa uskoa että ne sinällään ovat uudistuksen esteenä. Uskon kirkkomme jäsenistössä ja työntekijöissä olevan myös paljon erittäin hyvää ja motivoitunutta väkeä. Varmasti valtaosa.
Alustuksesi sivuaa ja johtaa kysymykseen hengellisen toiminnan eroista ja niiden suvaitsemisesta. Radikaali herätyskristillisyys voi olla monille kristityille kauhistus koska se sisältää niin paljon manipuloivia ja väkivaltaisia elementtejä. Itse käyn parhaillaan läpi niitä vahinkoja joita se itselleni on aiheuttanut. Persoona, psyyke, koko elämä on alistettu koko ihmisiän tietynlaiselle koodille joka on estänyt normaalin ajattelun ja ihmisenä elämisen.
Nämä eivät ole aivan yksinkertaisia kysymyksiä. Yleensä johtajien on helppo julistaa tiettyä käytäntöä ja oppia ja vakuuttaa sen olevan Jumalasta. He itse saavat tässä toiminnassaan tarkoituksen elämälleen ja persoonallisuus rakentuu sen ympärille. Entä ne jotka ovat vain passiivisia kuulijoita? Mitä heille tapahtuu? Kopioivatko he johtajan opetuksen ja tavat vai alkavatko he elämään jonkinlaista kaksoiselämää?
Valitettavan usein osoittautuu että kaikki onkin vain raadollista ja julmaa leikkiä pienen ihmisen kustannuksella. Erityisesti vapaissa suunnissa.
Mielenkiintoista pohdintaa.
Pystyisikö Suomen "pullamössöuskovat" jo nyt kuulemaan niin Herran äänen, että tekisivät vain sitä mitä on Herramme suunnitelmissa. Tällöin myös taloudellisista asioista pitäisi Työnantajamme huolen.
Itse joudun koko ajan opettelemaan luottamista Jeesukseen rahan sijasta. Mielen uudistus ei käy hetkessä.
Rahan himosta paranemiselle ei ole kuin yksi parannuskeino -antaminen.
(joku viisas sanonut joskus, voi pitää paikkansakin)
Arhinmäen päätös on tietty taas yksi osoitus siitä minkälaisessa yhteiskunnassa eletään ja mihin suuntaan se on menossa, mutta olen myös miettinyt samoja kuin Timo tässä blogissaan. Kääntäköön Jumala nämä arhinmäkien päätökset palvelemaan Hänen hyvää tahtoaan niin, että hiekalle rakentaneet järjestöt saisivat jatkossa alkaa ojentautumaan enemmän uskossa Herran puoleen apua anellen kuin yhteiskunnan puoleen.
Minä suosittelen muuten myös lämpimästi Tuomon suosittelemaan Yrjö Myllerin elämäkertaa.
Joo, kyllä mä ihan tosissani kirjoitin. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihan tulevaisuutta silmällä pitäen meidän on pakko luopua vääristä tuista ja sidonnaisuuksista. Jollemme me tee sitä, niin sitten se tapahtuu muuten. Leikkimisen aika on ohi.
Raha on useimmiten ongelma niille, joilla sitä ei ole tarpeeksi - siis lähes kaikille.
Köyhä voi olla kiinni euroissa ihan samalla tavalla kuin miljonääri. Leipäjonoissa hamstrataan ihan samalla tavoin kuin osakekaupoissa.
Seurakuntayhteisöissä pistää silmiin usein toistuva rahan kerjäys. Erityisesti antamisen korostamiseen keskittyvissä yhteisöäissä kerjuu on loputonta. Luulisi opetuksen ja lypsämisen tuottavan tuloksia.
Sama pätee kannattajakunnan itselleen hankkineille omatoimisille lähetyssaarnaajille, jotka vetoavat lähetyskirjeissään vastaanottajien rahoihin jakamalla informaatiota lähetyskohteestaan.
Äärimmilleen vietynä rahan kerjääminen tiedotuslehdissä menee joskus sävyyn "Jos tahdot, että Jumalan työ menee eteen päin, niin haluathan olla mukana uhraamassa..."
Entäpä jos olisikin itse töissä, ansaitsisi rahansa ja olisi vapaa muiden valuutasta.
Mutta tämäkään ei vielä liene vapautta rahan vallasta. Mistä löytyy ne nykypäivän tasapainoiset Jumalan ihmiset, jotka eivät perusta olemassaoloaan rahan tuomaan turvaan? Onko se mahdollista?
Pekka, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Mutta en sanoisi, että kaikki "omatoimiset lähetyssaarnaajat" (jollainen itsekin taidan olla) keräisivät väärällä tavalla rahaa kannattajiltaan. Jos lähetysmatkoillaan näkee tarpeessa olevia, ja kotimaassaan näkee yltäkylläisyydessä eläviä, niin voi olla ihan Jumalan Hengen vaikuttamaa vedota tasaamaan pyhien tarpeita ja uhraamaan omastaan evankeliumin työn hyväksi. Näin Paavalikin toimi esim. 2.Kor.8-9 luvuissa. Hän tosin hankki oman sekä seuralaistensa elatuksen omalla työllään, mutta ei hänenkään bisnes niin menestynyttä ollut että sillä olisi pystytty pitämään huolta kokonaisten seurakuntien tarpeista, joten en näe että uskovien tiedottaminen muualla olevista tarpeista sekä kehoittaminen antamaan olisi välttämättä sananvastaista.
Mutta täytyy sanoa sekin, että monen vetoomuksia lähettelevän lähetyssaarnaajan kohdalla vainuni sanoo, ettei homma ole ihan oikealla perustalla. Varmaankin oleellisinta on se, odottaako niitä varoja ihmisiltä vai Herralta. Ja sen huomaa usein siitä, missä sävyssä vetoomukset esitetään. Esimerkiksi tuo heittämäsi "Jos tahdot, että Jumalan työ menee eteen päin, niin haluathan olla mukana uhraamassa..." tuo vahvasti mieleen, että lähetystyö tosiasiassa ei ole riippuvaista Jumalan siunauksesta vaan näistä kannattajista, ja siksi heidän mielenkiintoaan avata kukkaroa juuri tähän työhön täytyy jatkuvasti pitää yllä tarpeeksi mielenkiintoisen oloisilla raporteilla ja vetoomuksilla. Hiekalle rakentamista sekin.
Hermanille:
Sorry. Yleistin "omatoimiset lähetyssaarnaajat" rahankerääjiksi jakamaansa informaatiota vastaan. Heidän joukossaan on tietysti monenlaisia. Hyviä ja huonoja esimerkkejä varmasti löytyy...
Tasauksen periaate on varmaan hyvä. Pakanat olivat saaneet hengellistä hyvää Jerusalemista, he lähettivät sinne Paavalin välityksellä taloudellista apua.
Jumalan valtakunta ei ole riippuvainen kulttuuriministeriön, kirkkokunnan tai jonkin uskovien yhteisön rahoista.
Moninkertaistuvaan valtakuntaan kuuluu automaattisesti talouden menestyminen. Rahasta ei tule kyynyskysymystä elämälle, toimintamuodoille voi tulla.
Post a Comment