Voinko olla demokraattinen, solidaarinen, suvaitsevainen, humaani yms. kun kerran olen äänestänyt Sauli Niinistöä Suomen tasavallan presidentiksi? Joidenkin mielestä en. Em. arvot ovat nähkääs lujasti ankkuroituneet Pekka Haaviston kannattamiseen, joidenkin mielestä jopa peruuttamattomasti.
Tämä tilannearvio kuvaa hyvin tilannetta talven 2012 jälkeisessä Suomessa, jonka todellisuutta media ja sen ostettu seuralainen, yleinen mielipide parhaansa mukaan pyrkivät muokkaamaan. Hyvissä ajoin ennen presidentinvaaleja Aamulehden tekemän tutkimuksen mukaan noin 37% toimittajista kannatti vihreitä. Jos lukemat jo tuolloin olivat nämä, niin mitä ne ovatkaan olleet Haavisto-ilmiön ollessa huikeimmillaan, Ultra Bran encorebiisien aikaan?
Ikivihreä Osmo Soinninvaara puhui Haaviston vaalivalvojaisissa "kahdesta urbaanista Suomesta". Nämä olivat rintamalinjat vaaleissa ja sitä ne hyvin todennäköisesti ovat jatkossakin, ainakin urbaaneissa kasvukeskuksissa. Kristittyinä meidän on hyvä miettiä missionaarista näkökulmaa tilanteeseen. Meillä on perinteinen, (vieläkin) jopa tapakristillinen Suomi, joka uskoo työntekoon, yrittämiseen ja alueelliseen maanpuolustukseen. Sitten meillä on, osittain perinteisen vasemmiston raunioille rakentuva jälkimoderni ja jälkikristillinen urbaani city-Suomi, joka "think global" ja "act local". Ehkä siinä ollaan vähän niinkuin molemmin puolin konstantinolaista paradigmaa?
Olen edellisen postaukseni kommenteissa väläytellyt ajatusta Lesslie Newbiginin "missionaarisesta kulttuurianalyysistä", jossa halutaan käydä apologeettista dialogia maailmankuvien tasolla. Kyse on siis lähetystyöhön orientoitumisesta. Se edellyttää meiltä kristittyinä huolellista perehtymistä kohdemaamme (so. Suomen) historiaan, kulttuuriin, arvoihin ja uskomuksiin. Emme kuitenkaan voi enää tyytyä perinteisen historiankirjoituksen itsestäänselvinä absoluuttisina totuuksina meille markkinoituihin "totuuksiin". Tarvitsemme aidosti raamatullista profeetallista ilmestystä historiaamme, nykytilanteeseemme ja ennen kaikkea tulevaisuuteemme.
Edellä sanomaani viitaten, meidän on nähtävä nämä "molemmat suomet" lähetyskenttänämme. Meidän on kyettävä operoimaan molemmilla kenttäpuoliskoilla. Meidän on tunnettava molempien osapuolten arvot, ajattelutapa ja toimintatapa. Meidän on siis myös mentävä syvälle molemmille kenttäpuoliskoille. Tämä taas ei onnistu ilman ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Emme saa kristittyinä ehdollistaa rakkauttamme millään perusteella. Kiteytettynä kyse on siitä, tarvitseeko ihmisen muuttua, jotta hän voi tulla Jeesuksen luokse vai tulisiko meidän luottaa siihen, että kun ihminen tulee Jeesuksen luokse, hän muuttuu? Emme tee sisäsiistejä seurakuntalaisia, vaan opetuslapsia Jeesukselle.
Loppuun vielä pieni mieleen noussut tulevaisuuden skenaario: tuleeko Jenni Haukiosta (varsinkin jos hänen miehensä tulee olemaan kahden kauden presidentti) uudenlainen naisihanne ja samastumisen kohde nuorille naisille tulevaisuudessa? Kun seuraa hänen käyttäytymistään miehensä rinnalla, hän aika vahvasti näyttää haastavan perinteisen feministisen naismallin. Näyttää siltä, että hän presidentin puolisona tuleekin ohjaamaan nuorten naisten arvoja ja käyttäytymistä ihan eri suuntaan.
22 comments:
Timo kirjoitti:
"Tarvitsemme aidosti raamatullista profeetallista ilmestystä historiaamme, nykytilanteeseemme ja ennen kaikkea tulevaisuuteemme."
Väkevästi todettu. Profeetallinen ilmestys ...
1)... historiaamme.
Näemme Jumalan käden jäljen, miten hän on kuljettanut kansaamme, miten kurittanut ja miten siunannut. Siitä voimme oppia hänen ajatuksiaan tätä kansaa kohtaan.
2) ... nykytilanteeseemme.
Kol.4:5 voidaan kääntää sananmukaisesti: "Kulkekaa viisaudessa ulkopuolisia kohti". Ei enää nykyään tolppajulisteita "oletko valmis". Ei päällekäyvää käännytystä kadunkulmissa. Viisautta löytää kahva nykyajan ihmisen sielusta, johon tarttua ja ovi, jota kolkuttaa. Tai pikemminkin, tuntemattomille kolkuttajille ja ovisummerin soittajille ei nykykaupunkilainen halua avata. Pitää ensin tutustua siellä, missä hän on kohdattavissa. Sitten hän itse avaa oven.
3)... tulevaisuuteemme.
Jokaiselle yksilölle ja kansalle on yksi ja sama portti, josta pääsee elämän tielle, mutta jokaisella yksilöllä ja kansalla on sitä ennen omat tiensä, joita pitkin Jumala kutsuu heitä lähestymään itseään. Mikä on Suomen kansan tie? Se on looginen jatkumo sille tielle, jota meitä on kuljetettu kansan ja heimojemme koko olemassaolon ajan.
Kari Kngshrj
"Sitten meillä on, osittain perinteisen vasemmiston raunioille rakentuva jälkimoderni ja jälkikristillinen urbaani city-Suomi, joka 'think global' ja 'act local'"
Hyvin sanottu. Mielestäni tämä liittyy olennaisesti siihen, mitä edellisessä postauksessasi tämän aiheen tiimoilta kirjoitit punavihreästä arvomaailmasta- ja maailmankuvasta. Jos nyt käytetään tätä "punavihreyttä" jonkinlaisena kattokäsitteenä tämän city-Suomen ideologioille ja elämäntavoille, minusta meidän kristittyinä olisi jyrkän tuomitsemisen sijasta syytä rakentaa keskusteluyhteyksiä tällä tavoin ajatteleviin ihmisiin.
Yksi tällainen keskusteluyhteyden rakennustapa, joka ei edellytä kompromisseja raamatullisten arvojen kanssa, on yksinkertaisesti niiden asioiden ymmärtäminen, jotka kristitty voi allekirjoittaa punavihreästä aatemaailmasta. Konkreettinen esimerkki: itse esim. Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika -teoksen lukeneena pidän erittäin hyvinä monia miehen ajatuksia kohtuullisesta kulutuksesta ja materiaalisesti vaatimattomasta elämäntavasta, ja pyrin soveltamaan niitä omaan elämääni. Samoin monet piirteet ns. vihreissä arvoissa ympäristön huomioonottamisesta ovat yhdistettävissä raamatulliseen kristinuskoon.
"Tarvitsemme aidosti raamatullista profeetallista ilmestystä historiaamme, nykytilanteeseemme ja ennen kaikkea tulevaisuuteemme."
Tämä kuulostaa hienolta ja väkevältä, mutta mitä arvelet tällaisen ilmestyksen voivan käytännössä olla? Millaista olisi ilmestys, joka saisi aikaan muutosta yksilöuskovien, saati seurakuntien ajattelussa?
Mainitsemani Lesslie Newbigin (1909-1998) totesi tähän nykytilanteemme kaksijakoisuuteen moderni-postmoderni liittyen jotenkin siihen tapaan, että moderniin maailmaan päin meidän tulee julistaa yliluonnollista ja ylösnoussutta Kristusta, joka ylittää materialistisen ja naturalistisen maailmankuvan rajoitukset ja postmoderniin maailmaan päin meidän tulee julistaa Kristusta, joka on Logos, joka tuo kaikkeen merkityksen, tarkoituksen ja mielekkyyden.
Mikael: "minusta meidän kristittyinä olisi jyrkän tuomitsemisen sijasta syytä rakentaa keskusteluyhteyksiä tällä tavoin ajatteleviin ihmisiin".
Juuri näin, unohtamatta sitä haastamista, johon viittaan alla olevassa kommentissani Newbiginiä siteeraten. Oma sovellutuksesi on juuri sellainen, jota olen itsekin harrastanut ja joka on ihan oikeasti relevantti.
"Millaista olisi ilmestys, joka saisi aikaan muutosta yksilöuskovien, saati seurakuntien ajattelussa?"
Ööh, rehellinen ollakseni, en usko mihinkään laajamittaiseen ajattelutavan ja orientaation muutokseen sen enempää yksilöuskovien kuin seurakuntienkaan keskuudessa. Sori.
Kun käytän ilmaisua "missionaarinen kulttuurianalyysi", ajattelen kahta joukkoa ihmisiä. Ensinnäkin niitä, joilla on näky ulospäin menemisestä ja srk:ien istuttamisesta esim. juuri näiden myöhäismodernien vihertäjien joukkoon. Toiseksi niitä, jotka heidän kauttaan voitetaan uusina jäseninä Kristus-ruumiiseen, joka on seurakunta.
Kun käytin ilmaisua "aidosti raamatullinen profeetallinen ilmestys", tiedostan puhuvani jostain sellaisesta, jota etsin, janoan ja jota kohti olen kurottautunut. En missään nimessä kuitenkaan halua käyttää tuota ilmaisua minään kaanaankielisenä fraseologiana.
Kuljen siis sitä kohti, mutta minulla ei ole sitä vielä.
Tossa on mielenkiintoinen pätkä jostain Saulista. Video on tehty tai ilmestynyt 26.12.2007.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=VZsztI0q6ZU
Olen samaa mieltä, että lähetystyössä tulee niinsanotusti perehtyä maaperän koostumukseen ja valita kylvämismuodot sen mukaisesti.
Mutta on myös osattava erottaa missä menee raja oikean ja väärän mukautuvaisuuden välillä. Nykyään löytyy paljon surullisia esimerkkejä rajan ylittämisestä, esimerkiksi etsijäystävälliset ja ns. esiintulevat seurakunnat (Emerging Church). Näillä on sinänsä tosi hienot pyrkimykset saavuttaa tämän ajan ihminen, mutta liian usein se vaan tapahtuu hämärtäen pelastussanomaa ja/tai tärkeitä opinkohtia.
Siinä on todella suuri haaste (meille ja jokaiselle sukupolvelle kohdallaan); miten säilyttää viini ajattomana, mutta leili ajanmukaisena.
Kiitos Simolle mielenkiintoisen profetian jakamisesta, kuka tässä mainittu sauli sitten onkaan... :)
Huomatkaa myös julkaisupäivämäärä.
Kirjassaan Jumalan käyntikortti Joseph C. Aldrich kuvaa tasapainoista kristittyä ihmisenä, jolla radikaali erilaisuus ja radikaali samaistuminen ovat tasapainossa.
Sulatujalla vaaka on kallistunut radikaalin samastumisen puoeen. Hänellä on kuulijoita, mutta hän on menettänyt sanomansa.
Eristäytyjällä taas vaaka on vahvasti radikaaliin erilaisuuteen kallistuneena. Hänellä on sanoma, mutta ei kuulijoita.
Juttelimme joku päivä vaimoni kanssa siitä, että jos olisin aikoinaan jatkanut ansiotyössä seurakuntayhteisössä, niin meillä olisi paljon vähemmän ns. ei-uskovia ystäviä. Usein on kristitylle (yksilölle ja yhteisölle) helpompaa eristäytyä omaan turvalliseen ghettoonsa.
Toisessa ääripäässä on kansankirkon samastuminen yleisen mielipiteen alle. Se on menettänyt sanomansa ja uskottavuutensa.
Samastumisen lisäksi toisena uhkakuvana nään sinisilmäisyyden. Vastakkaiasettelun voimistuessa missioon ei kannata lähteä liian heiveröisin varustuksin ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi.
Aslan ry, joka tähtää Elävät vedet -ohjelmallaan homoudesta eheytymiseen, on erotettu vuonna 2001 Terveyden edistämiskeskuksesta, jottei sen yhteistyö muiden järjestöjen kuten SETAn kanssa vaarantuisi. Sen ryhmiä on yritetty sabotoida valheellisesti ryhmiin pyrkivien homojen toimesta.
Punavihreällä lähetyskentällä elää kovaotsaisia ja jumalattomia vastustajia, jotka eivät keinoja kaihda ajaessaan omaa agendaansa. Heidän kanssan on syytä olla varuillaan, ettei heitellä helmiä sioille...
Aito missionaarisuus, jota tässä nyt peräänkuulutan, voidaan mielestäni hyvin pukea näihin Jeesuksen sanoihin: "Menkää! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle." (Luuk. 10:3) Siinä on hyvin kuvattu sekä lähtijät että lähetyskenttä. "Lampailla" viitataan tässä ymmärtääkseni nöyryyteen ja alttiuteen valtakunnan työhön sekä kristilliseen luonteenlaatuun. "Sudet" taas sopivat hyvin kuvaamaan sitä realismia, missä valtakunnan työtä tehdään.
Pelastus kuuluu siis kaikille, ei vain niille, joilla vielä on jokunen tapakristillisyyden hitunen jäljellä. Jeesus on tullut pelastamaan syntisiä, ei jo valmiiksi hurskaita.
Kuitenkin juuri tämä näyttää olevan kaikkein vaikeinta meidänkin tilanteessamme. VT:ssa on kertomus Luvattuun maahan lähetetyistä israelilaisista vakoojista, joista suurin osa - Joosuaa ja Kaalebia lukuunottamatta - näkivät edessä vain vaaroja ja uhkakuvia. Tämä esimerkkikertomus kuvaa hyvin missionaarisuuden ongelmia tänäkin päivänä.
Hermanille kommenttina se, että olen itse ensimmäisenä koettelemassa erilaisten ministryjen yms. raamatullisuutta. Jaan siis kanssasi huolen oikean ja väärän mukautuvaisuuden häviämisestä. Haluaisitko kuitenkin hieman täsmentää, ketä tai mitä tarkoitit "surullisilla esimerkkeillä rajan ylittämisestä, esimerkiksi etsijäystävälliset ja ns. esiintulevat seurakunnat (Emerging Church)"? Minulle ainakin tuo viime mainittu engl. termi on hieman vaikeaselkoinen? Keihin tai mihin suuntaan tämä nyt kohdistuu?
Muuten on vaarana, että kaikki argumentointisi jää vain hämäräperäiseksi osoitteluksi ilman selvää merkitystä.
Olisiko siis aika olla missionaarinen? Keitä itse ottaisin mukaani Jumalan valtakunnan työhön postmodernien nuorten aikuisten pariin?
Timo, etsijäystävällinen liike on niin vanha ja laajalle levinnyt juttu, että ajattelin sen tuskin tarvitsevan selitystä.
"Esiintuleva seurakunta" on ainakin täällä Suomessa vielä tuntemattomampi käsite, ja siksi laitoin mukaan englanninkielisen käsitteen (Emerging Church), että asiasta kiinnostuneet voivat etsiä tarkempaa tietoa. Googlettamalla löytyy aiheesta aika hyvin tietoa ja mielipiteitä, sekä puolesta että vastaan.
Syy, miksi tartuin tähän on se, että tällaisten termien käytössä on aina ongelmansa. Kaikki eivät välttämättä ensinnäkään tunne sitä kontekstia, jossa nämä ilmiöt ja käsitteet ovat syntyneet jossain päin maailmaa tai missä merkityksessä niitä käytetään jossain päin maailmaa. Esim. kotiseurakunta on omien kokemusteni mukaan ollut juuri tällainen käsite.
Täällä Suomessa niitä taas saatetaan käyttää joko ymmärtämättä lainkaan niiden alkuperäistä merkitystä tai sitten tarkoituksellakin aika huolimattomasti leimakirveinä johonkin sellaiseen suuntaan, jota ei pidetä niin arvostettavana.
Olenkohan minä itsekin tullut leimatuksi tämän Emerging Church-jutun edustajaksi täällä Suomessa - ymmärtämättä itse lainkaan, mistä koko jutussa on kyse?
Tämän tähden olisin kaivannut vähän yksilöidympää ja konkreettisempaa sisältöä noille termeille. En mielelläni turvaudu johonkin wikipediaan tai googleen, jos tarjolla olisi jonkun sellaisen omakohtainen, mietitty ja perusteltu näkemys, johon voin luottaa.
Ok, noilla perusteluilla voisin kai avata käsitteitä (tai omia näkemyksiäni ja kokemuksiani niistä) hieman enemmän.
Emerging Church -liikettä en ole liiemmin kokenut omakohtaisesti, johtuen arvellakseni lähinnä siitä ettei se ole täällä Suomessa niin näkyvä kuin jenkkilässä (ainakaan vielä), ja toisekseen siitä kun olen itse elänyt tynnyrissä viime vuodet. Olen tutustunut aiheeseen lähinnä Roger Oaklandin kirjojen ja artikkeleiden kautta, ja niiden myötä tutkinut itse myös liikkeen edistäjien toimintaa ja sanomisia. Tuolla on yksi artikkeli jossa kerrotaan pääpiirteittäin mistä on kyse:
http://www.kristitynfoorumi.fi/esiintulevakirkko.htm
Kuten nähdään, Oakland on aika jyrkän kriittinen liikkeen suhteen, mutta en ole ainakaan havainnut hänen vääristelevän tai väärinymmärtävän asioita, joten huolestuminen on mielestäni ihan aiheellista. En välttämättä jaa ihan kaikkia Oaklandin tulkintoja EC-liikkeestä ja sen edustajista - ainakaan aivan yhtä radikaalisti.
Etsijäystävällisyyttäkin selitetään muuten tuossa samaisessa artikkelissa.
Oaklandin syvällisempää tutkimusta aiheesta, joka on julkaistu kirjana nimellä "Faith Undone" on parhaillaan suomennettavana ja tietojeni mukaan julkaistaan sitä mukaan kun suomentaminen etenee. Löytyy tuolta (tällä hetkellä kolme ekaa lukua):
http://www.lampaille.com/pdf---kirjoja/uskon-nollaus/
Timo sanoi: "Kun käytin ilmaisua "aidosti raamatullinen profeetallinen ilmestys", tiedostan puhuvani jostain sellaisesta, jota etsin, janoan ja jota kohti olen kurottautunut -- Kuljen siis sitä kohti, mutta minulla ei ole sitä vielä."
Eläkäämme siis odotuksessa myös tämän ilmestyksen suhteen, on hyvä kuulla ettei tässä ollut kyse pelkästä kaanaankielisestä fraseologiasta. Suht nuori ihminen kun olen, minulla on myös kaipuu tämänkaltaisen raamatullisen ilmestyksen puoleen sillä tiedostan sen, että edessä saattaa olla vielä useita vuosikymmeniä Jeesuksen seuraamista tämän melko eksoottiseksi kehittyvän maailman keskellä.
Pekka Sahimaa sanoi: "Punavihreällä lähetyskentällä elää kovaotsaisia ja jumalattomia vastustajia, jotka eivät keinoja kaihda ajaessaan omaa agendaansa. Heidän kanssaan on syytä olla varuillaan, ettei heitellä helmiä sioille".
Tämä on totta, ja nähdäkseni haasteena onkin erottaa siltä kentältä se hedelmällinen maaperä, jossa evankeliumia halutaan kuulla ja jossa sille on vastaanottajia. Kivisen ja orjantappuraisen maaperän lisäksi myös tätä hedelmällistä peltoa löytyy, kuten tuli eilen taas nähtyä tavattuani neljää ei-uskovaa kaveriani yliopistolta.
Emerging church -käsite menee jo täysin tuntemuspiirini ulkopuolelle, mutta mitä ns. etsijäystävällisyyteen tulee niin ainakaan Christian A. Schwarzin Seurakunnan luontainen kehitys -tutkimuksessa "etsijäystävällisyys" ei näyttäisi olevan seurakunnan menestyksen avaintekijä (eikä muutenkaan kummoisen maininnan arvoinen).
Mikael: "eksoottiseksi kehittyvä maailma" - heh, aika hauska ilmaisu! :)
Pekka: ehkä ei kannata liikaa tuijottaa Luvatun maan jättiläisiin ja linnoitettuihin kaupunkeihin yms. Yleensäkin peloista käsin operoiminen ei tuota muuta kuin sisäänpäin käpertymistä. Paavalikin meni tuon ajan suurimpaan urbaaniin porttolaan (Korintti) ja oman aikansa new age-keskukseen (Efeso) ja Herra siunasi työn.
Herman: ymmärrän erinomaisen hyvin pelkkään tarkoitushakuiseen etsijäystävällisyyteen liittyvät vaarat. En itse arvosta kovinkaan korkealle sellaista etsijäystävällisyyttä, jossa ihmisiä nuoleskellaan. Itse asiassa eikkarit eivät itsekään oikeasti arvosta sitä. Todellisuus löytyy ihan muista asioista.
Paavali: "Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna" (1.Kor. 2:1-2).
Hyvää keskustelua. Kivasti valottuvat eri puolet samasta punavihreästä vuoresta.
Timolle: Kumpi on pahempi/parempi? Pelko vai halveksunta. En kirjoitellut punavihreistä kovaotsaisista peloissani vaan syvää halveksuntaa kokien.
Esimerkkinä vaikkapa Mikko Kuustonen. Hän on sanonut naureskelevansa niille mustavalkoisille sanoituksille, joita aikoinaan teki gospelmuusikkona. Minä nauran hänen nykyiselle punavihreälle tasapainottomalle suvaitsevalle päämäärättömälle koheltamiselleen. Eikä enempää ole odotettavissa häenen tyttärestään, joka tarjoilee härskiä showta TV:ssä lauantai-illan aloitekyvyttömälle ja sohvaan uupuneelle kansalle...
Anssi Kelan isä Juha Kela oli aikoinaan Pro Fiden (Kuustonenkin oli jossain vaiheessa mukana) kosketinsoittaja. Nyt poika hillui homo-Haaviston joukoissa ajamassa Suomea moraaliseen tuhoon. Ei näissä paljon toivoa ole - valitettavasti. Perun puheeni, jos toisin osoittautuu...
Mikael kirjoitti "...nähdäkseni haasteena onkin erottaa siltä kentältä se hedelmällinen maaperä, jossa evankeliumia halutaan kuulla ja jossa sille on vastaanottajia." Kunnioitan tällaista etsimistä. Kristityillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla on haastetta, mutta onneksi myös asennetta.
Yleistä:
Minusta EC-liikkeen ja etsijäystävällisten seurakuntien arviointi jäi vähän ohueksi. Ilmeisesti kosketuspintaa on liian vähän. Pelkkien Oaklandin (tai kenenkään muunkaan yhden henkilön) kirjojen perusteella ei kannata liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Taustalla häämöttää Rick Warren-syndrooma. Jenkeistä tulevien harhojen pelko.
Johtopäätös:
Haavisto yrittää presidentiksi seuraavissa vaaleissa. Punavihreä humanismiin kääritty aate soluttautuu valheelliseen avoimuuteen ja sietämättömään suvaitsevaisuuteen vedoten kaikkialle. Sitä on nyt pyrittävä vastustamaan. Eikä vain toivoa epärealistisesti, että hän ja hänen evankelistansa tulevat uskoon. Sen olisi pitänyt tapahtua jo ennekuin he valitsivat valheen.
Pekka: "En kirjoitellut punavihreistä kovaotsaisista peloissani vaan syvää halveksuntaa kokien." - Jos halveksut, voitko enää voittaa heitä Jeesukselle?
Pelkään, että tällä argumentoinnillasi karkoitat monet muutkin. Itse näen edessäni lähetyskentän - en halveksuttavia ihmisiä, vaan iankaikkisia sieluja, joiden puolesta Jeesus on kuollut.
Toistan siis aiemman kysymykseni: "Olisiko siis aika olla missionaarinen? Keitä itse ottaisin mukaani Jumalan valtakunnan työhön postmodernien nuorten aikuisten pariin?"
On ihan totta että esittämäni kritiikki etsijäystävällisyyttä ja EC-liikettä kohtaan on ohutta, ja sellaiseksi se tulee jäämäänkin sillä en koe varsinaiseksi kutsumuksekseni toisten tekemisten kritisoimista. Sillä vähäisellä kosketuspinnalla mikä minulla asiaan on, olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan että lähtökohtana on ihmisten viihtyvyys yms ja liian usein se tapahtuu sanoman kustannuksella. Otin nämä kuitenkin vain esimerkeiksi väärästä mukautuvaisuudesta, joten jos olen näiden suhteen väärässä niin pointti kuitenkin oli ja on, että me voidaan myös väärällä tavalla samaistua maailman kanssa koittaessamme sitä tavoittaa.
Mielestäni baptistisaarnaaja Paul Washerilla on muuten aika viisas ajatus etsijäystävällisyydestä: "We ought to be 'seeker friendly,' but we must realize that there is only one Seeker, and He is God."
Paul Washerin kommentti hyvä ja pitää paikkansa: Jumala on tosiasiassa ainoa Etsijä. Jollei Hän ota yhteyttä, olemme hukassa. Onneksi Hän edelleen on aktiivinen.
Miten Jeesus sen sanoikaan? "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." (Joh. 3:27)
Timo asetti kysymyksen: "Jos halveksut, voitko enää voittaa heitä Jeesukselle?"
Minusta saatana käyttää ovelasti homojuttua seurakunnan saattamiseksi sivuraiteelle niin rukouksessa, evankelioinnissa, eheytymisessä, sielunhoidossa jne.
Olen ollut viikon sisällä kolmessa erilaisessa hengellisessä tilaisuudessa, joissa kaikissa on fokus viety sinänsä hyvästä aiheesta presidentin vaaliin ja siinä havinneen Haaviston rakastamiseen. Entäpä jos Haavisto ja Flores olisivat seurakuntamme keskellä, niin mitä he täältä saisivat?
Minusta tällainen on hurskastelua ja epäolennaista spekulointia. En usko, että he julkihomoudessaan tulisivat seurakunnan keskelle muuta kuin omaa suvaitsevaisuuden evankeliumiaan julistamaan.
Houmden vyöryssä on kysymys demoninesta hyökkäyksestä, jossa saatana käyttää isättömyydestä kärsiviä ja isän rakkautta paitsi jääneitä ihmisiä välikappaleinaan.
Miten erottaa tämä demoninen ihmiskuntaan kophdistettu hyökkäys ja ne ihmiset, joiden kautta se tapahtuu? Sotatilanteeseen verraten taistelurintama vuotaa isättömyydestä kärsivän varustautumattoman alokaskomppanian kohdalta. Miten estää hyökkäys, ettei ammuta omia heiveröisiä alokkaita? Ei ole helppoa, kun hyökkäys on suurempien tappioiden estämiseksi joka tapauksessa torjuttava.
Jos puhutaan rakkaudesta ja samalla ylitetään Jumalan asettamat rajat, siirrytään humanismin puolelle. Ja sillä lässytyksellä ei Jumalan valtakuntaa edistetä.
Yhteiskunta on mukautunut. Kirkko on taipunut. Seuraukset ovat huonoja. Homouden kita ei täyty. Seurakunnalta odotetaan tässä selkeää EI:tä homoudelle.
Halveksun homouden puolesta puhujia, näitä kovaotsaisia ja häpeämättömiä jumalattomuuden agentteja. Tuskinpa minun halveksuntani estää heitä tulemasta Jumalan luo.
Miksi missionaarisuutta peräänkuulutetaan postmodernien punavihreiden homojen kohdalla? Onhan postmoderneissa ihmisissä onneksi muitakin! Ihan vain sinisilmäisiä liberaaleja ja suvaitsevaisuuden ja kestävien arvojen petoksella hurmattuja nuoria. Ja isättömiä lapsia. Heitäkin voi voittaa...
On hyvä nähdä lähetyskentän koko laajuus. On selvää, että meillä on erilaisia tehtäviä, kohderyhmiä ja alueita tämän laajemman lähetyskentän sisällä. Näissä me kukin toimimme saamamme kutsun ja armoituksen perusteella. Ei ole mitään syytä pitää jotenkin vähempiarvoisena esim. uskovien kotien lasten hengellistä ohjaamista vaikkapa narkomaanityön rinnalla. Jumala ei katso henkilöön tässäkään kohtaa. Mitä enemmän esim. voimme vaikuttaa lapsiin ja varhaisnuoriin jo edeltä käsin ja voittaa heidät Jumalan valtakunnalle jo hyvissä ajoin ennen kuin elämä alkaa kolhia, niin aina parempi.
Eli eivät nämä lähetyskentän osat mitenkään kilpaile keskenään, vaan kyse on enemmänkin siitä, mihin itse kukin suuntaudumme. Apostolitkin antoivat toisilleen kättä yhteisen työn merkiksi, toiset mennäkseen ympärileikattujen, toiset ympärileikkaamattomien pariin valtakunnan työtä tekemään.
Aikanaan tuomittiin kovalla kädellä juoppous, uskottomuus, avioerot jne.
Onko tuomion henki nyt löytänyt sopivan kohteen homoudesta?
Homoja koskee aivan sama mikä meitäkin. Olemme tasan yhtä syntisiä ja samalla sovintoverellä meidätkin on lunastettu.
Homous on sopiva testi meidän armollisuudellemme. Jaammeko samaa mitä olemme itse saaneet vai haluammeko olla parempia kuin muut ja päästä jopa lyömään muita?
Siunausta alkavaan viikkoon
Homous saattaa olla meille länsimaisina kristittyinä kaukana pohjolassa uusi, pelottavakin haaste. UT:n näkökulmasta se ei sitä ollut, vaan esim. Paavali kohtasi tätä syntiproblematiikkaa koko ajan evankelioidessaan hellenististä maailmaa. Luetaanpa vaikka 1. kirjettä korinttilaisille. Juutalaisessa yhtenäiskulttuurissahan tähän ei törmätty, vaan siellä oli muut haasteet.
Voisi olla hyväksi olla hirveästi tuijottamatta yksittäisiin tekosynteihin, vaan ymmärtää Raamatun pohjalta ylipäätäänoikein ihmisen kadotettu tila Jumalan edessä ilman Jeesusta. Pelkkä homouden lopettaminen tai alkoholismista toipuminen ei vielä riitä taivaspaikkaan, vaan siihen tarvitaan Jeesuksen täytetty työ.
Homous voi olla oiva testi armollisuudellemme, mutta vielä enemmän se on testi sille, miten julistamamme evankeliumi toimii? Vapautuvatko ihmiset?
Post a Comment