Ensimmäinen esimerkki
Kuvitellaan tilanne; katsot vanhaa (mustavalkoista) seikkailuelokuvaa valkoisista tutkimusmatkailijoista Afrikassa, jotka lähestyvät salaperäistä raunioaluetta, jossa alkuasukkaiden mukaan kummittelee ja esiintyy muita paranormaaleja ilmiöitä. Paikkaan liittyy alkuasukkaiden perimätiedossa monia erilaisia uskomuksia, taruja ja pelkoja, jotka kaikki viittaavat ihmistä suurempaan, tuntemattomaan yliluonnolliseen. Tutkimusmatkailijat lähestyvät paikan yliluonnollista salaisuutta epäröiden, mutta kuitenkin lopulta rohkaisten itsensä. Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Oikeampaa on kysyä; mitä tapahtui ennen? Modernin humanismin synnyttämän rationalismin aikana älyllisesti ylivertainen länsimaalainen valkoinen ymmärsi asian ytimen oikein; mitään (oppimattomien ja kehittymättömien, värillisten alkuasukkaiden olettamaa) yliluonnollista kummittelua ei tietenkään ollut, vaan asiat kyettiin ratkaisemaan järkeenkäyvällä tavalla, kunhan vain asiaan kunnolla perehdyttiin ja sitä tieteellisen puolueettomasti tutkittiin.
Entä mitä tapahtuu elokuvissa nyt? Oikeasti (nyt) siellä kummitteleekin ja jälkimodernin ajan maallistunut ja intuitionomaiset kykynsä aistia ulkomaailmaa menettänyt länsimainen ihminen kohtaakin todellisen yliluonnollisen ja selittämättömän. Ei löydykään enää järjellistä selitystä (oikeastaan millekään). Länsimainen ihminen onkin avuton ja neuvoton yliluonnollisen edessä. Itse asiassa alun perin alkeellisina pidettyjen alkuasukkaiden maailmankatsomus ja -selitys osoittautuukin todellisemmaksi ja relevantimmaksi, kuin rappeutunut, väljähtynyt länsimainen hampurilaisjälkikristillisyys.
Toinen esimerkki
Kuvitellaanpa tilanne jossain kolmannen maailman maassa, jonne saapuu joukko uudestisyntyneitä kristittyjä. Yhteisöä, johon he saapuvat, hallitsee noita, joka (joko todellisilla tai näennäisillä) yliluonnollisilla voimillaan pitää ihmisiä rautaisessa otteessaan. Kristityt julistavat evankeliumia Ylösnousseesta Jeesuksesta ja Pyhä Henki alkaa toimia tuon yhteisön keskellä. Ihmisiä tulee uskoon, sairaita paranee ja Jumalan yliluonnollinen voima vahvistaa todellisella ja epäämättömällä tavalla julistetun evankeliumin. Uskoon tulleet ihmiset luopuvat noituudestaan ja yhteisöä aiemmin tyrannimaisesti hallinnut noita menettää otteensa ihmisiin. Jumalan valtakunta on tullut heidän keskelleen.
Samaan aikaan toisaalla. Jossain päin teollistunutta modernia länsimaista maailmaa tapahtuu samanlaista: sairaita paranee, ihmisiä tulee uskoon ja Jumalan valtakunta menee eteenpäin vastustamattomalla voimallaan. Toiset ihmiset, monet heistä hyvin vaikutusvaltaisia, nousevat tätä vastaan. Nämä ihmiset ovat pääasiassa sivistyneistöä, lukeneita, korkeakoulutettuja ihmisiä, kuten lääkäreitä, psykiatreja ja psykologeja, opettajia, median edustajia, jopa pappeja ja teologeja. He eivät voi hyväksyä tällaista vanhentunutta, suvaitsematonta ja ihmisen henkiselle kehitykselle ja mielenterveydelle vaarallista ylihengellisyyttä.
Mitä nämä esimerkit kertovat oman aikamme kulttuurista?
2 comments:
Hyviä esimerkkejä ja kysymyksiä.
Esitän lisäkysymyksen: Missä määrin Jumala näyttää ottavan huomioon paikalliset ihmiset ja kulttuurin?
Jeesuksen kotiseudulla hän ei tehnyt moniakaan voimallisia tekoja sen alueen ihmisten epäuskon vuoksi. Annetaanko ihmisille sitä, minkä he ansaitsevat?
Miksi länsimaissa ei tapahdu yhtä radikaaleja ihmeitä kuin monissa kehittymättömissä maissa? Onko syynä se, että länsimainen kulttuuri on kyllästänyt itsensä kaiken nähneenä. Mikään ihme ei hätkäytä. Vaikka kuollut nousisi, se ei saisi ihmisiä uskomaan, koska he eivät usko Moosestakaan eivätkä profeettoja.
Paavo Ruotsalaisen (nyt Pekka saa lisää aihetta moittia minua körtähtäneeksi :) kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan, että kestää 50 vuotta ennen kuin seuraava ihminen tulee herätykseen Nilsiässä. Olen kuullut todistusta, että se piti paikkaansa.
Aina ei ole syy laiskoissa rukoilijoissa tai vähäuskoisissa opetuslapsissa tai mukavuudenhaluisissa länsimaalaiskristityissä, jos ei ole herätystä tai voimallisia tekoja.
Uskon, että on herätyksen aikoja ja myös heräämättömyyden aikoja. Ei omenoita kerätä helmikuussa eikä vehnää leikata maaliskuussa.
Meidän ei ole tarkoitus taistella tuulimyllyjä vastaan, eikä hakata päitämme suljettuihin portteihin. Mielekkäämpää on ottaa selvää, mitä Herra on tekemässä, ja suostua siinä hänen työtoverikseen. Ei hyödytä rukoilla helmikuussa sellaista säätä, että omenat kypsyisivät (ellei Herra anna sellaista tunnusteoksi). Mieluummin näin: "Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana" (Sak.10:1).
Tänä aikana omassa maassamme on löydettävissä se todistamisen tapa sanoilla ja voimallisilla teoilla, joka puhuttelee ihmisiä naapurustossa, työyhteisössä, puolituttujen joukossa, sukulaisten keskellä ja vaikka maaherrain ja kuningasten edessä.
Kari K.
Karilta hyvin asiallista ja hoitavaa tekstiä! Mieleeni tuli viime aikoina paljon ajatuksissa ollut ajanjakso Israelin kuninkaiden ajalta, jolloin taivas oli suljettuna ja Elia sai Herralta käskyn kätkeytyä. Jos Herra sulkee taivaan, ei sitä saa auki vaikka kuinka hyppelisi ja hilluisi tai kurittaisi itseään Baalin profeettojen tapaan. Ja vaikka meillä on tänäkin kuivana aikana voimassa tehtävä pitää tarjolla Elämän Sanaa, niin jollakin lailla Herra on tuntunut kätkeneensä seurakuntansa niinkuin Elian. Eli aina ei ole omasta antautumisesta kiinni seuraako ihmeet ja merkit. Mutta kuten Paavali kirjoitti kolossalaisille, että kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin mekin hänen kanssaan ilmestymme kirkkaudessa, voimme vain odottaa sitä hetkeä kun Jumala päättää avata taivaan ja antaa seurakunnalleen käskyn "näyttäytyä". Siihen asti saamme olla kätkettynä Kristuksessa, Hänen kurituksensa ja armonsa kasvattamina oppia tuntemaan Jumalamme rakkauden korkeudet ja leveydet ja syvyydet, niin että Hänen ilmestyessään voimme Elian tavoin yksinkertaisessa sydämen uskossa ja kuuliaisuudessa, kaikessa rauhassa ja levosta käsin todistaa kuinka Hänen tulensa lankeaa alas tekemään eron pyhän ja saastaisen, oikean ja väärän välillä, ja kuinka Hän antaa taas sataa vanhurskauden sateita kaiken jumalattomuuden joutuessa tuomiolle.
Post a Comment