Mediakatsaus 5

Tämän päivän Päijät-Hämeen pravdassa eli Etelä-Suomen Sanomissa pääkirjoitus (ilmeisesti päätoimittajan itsensä suulla) tuo esille sen tosiasian, jonka useimmat meistä ovat jo pitempään tienneet. Kirkon nykykehitystä seuranneille on nimittäin ollut koko ajan selvää se, että nykyinen kirkolliskokouksen päätös on vain yksi askel tiellä kohti kirkkoa, joka tulevaisuudessa siunaa mm. homoseksuaalisen suuntautumisen ja sen harjoittamisen käytännössä, aina kirkollisia mahtihäitä myöten.

Näinhän Etlari kirjoittaa monen muun julkisuudessa esiintyneen kommentaattorin ja muun sekulaarin median tavoin: "Kirkon sisällä kannanotto on kuitenkin merkittävä, pisin mahdollinen askel samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteen hyväksymisessä." Se, mikä siis on ollut jo alusta asti tiedossa, väännetään väkipakolla todellisuudeksi, joka lopussa seisoo. Se kirkkoa rakastava vilpitön kristitty, joka ei ole tätä sisäistänyt, vaan puhuu vain jostain epämääräisestä "rakentavasta keskustelusta" ja "tilan antamisesta erilaisille näkemyksille", elää tosiasiassa valheessa.

Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämähän on jo julkisuudessa ehtinyt rauhoittelemaan mieliä, ettei tämä vielä anna aihetta lähteä kirkosta. Sen sijaan se kiireellistää Rämän jo kesällä - tosin kymmenkunta vuotta liian myöhään - lanseeraamaa ajatusta vaihtoehtoisista jumalanpalvelusyhteisöistä kirkon sisällä. Jonkinlaista viivytystaistelua siis.

Kankaanpään kirkkoherra Keijo Rainerma, joka edustaa hajoavan kirkon kentässä vielä jonkinlaista raamatullista pylvästä, toteaa melko pessimistiseen sävyyn: "Askelten suunta on kristillisen avioliiton mureneminen. Se on kohtalokasta koko kansalle. Surullista oli ratkaisun tapa. Selvästi kirkon uskoa ja oppia koskeva asia päätettiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Se ei lupaa hyvää vähemmistölle. Myönteistä on kirkon tunnustuksellisten ja liberaalien rintamalinjojen selkiytyminen. Jumala pitää huolen kansastaan, mutta kuka pitää huolta kirkosta ja kansasta?" Rainerma kysyy.

"Hyvänä" osoituksena kirkon ristiriitaisesta tilanteesta on myös emeritus-arkkipiispa Jukka Paarman kommentti kristillisessä perhelehdessä ABC:ssä: "Kristittynä en voi ajatella, että avioliitto olisi kahden samaa sukupuolta olevan liitto." Minulle tämä oli uutinen. Hämmentävä uutinen. Tarkoitan tällä sitä, että Paarma oikeasti onkin tätä mieltä. Ei hän tätä nimittäin viranhoitonsa kunniakkaina päivinä mitenkään selvästi esille tuonut.

Ilta-Sanomien haastattelussa lausuttuna tämä kommentti olisi päätynyt R-kioskin edustalle päivän lööpiksi. Nyt raamattu-uskollisille ja kristillisen ihmis- ja perhekäsityksen hyväksyville lukijoille suunnatussa kommentissa se ei herätä niin suurta kohua. Mielenkiintoista. Joko tämä on tuuliviirimaista päättämättömyyttä tai harkittua kaksinaamaisuutta. Itse en tiedä kumpi olisi pahempi vaihtoehto.

Etlarin pääkirjoituksen lopussa lausutaan kirkollisen juhlavasti julki: "Kyse (homoparien siunaamisessa ja avioliittoon vihkimisessä) ei ole kirkon hyväksymisestä, vaan Jumalan siunauksesta. Siinä on iso ero." No, aina ei Etlaria lukiessa ole ihan varma siitä lukeeko kirkon liberaalin äärisiiven sisäistä jakelupostia vai sekulaaria päivälehteä, mutta kyllä tässä tapauksessa päätoimittaja on ottanut vähän liian suuria vapauksia. Ennen kuin menee tällaista väittämään olisi hyvä edes jollain tavalla perehtyä siihen, mitä tämä em. Jumala on ilmoituksessaan ihmiskunnalle (so. Pyhä Raamattu) asiasta sanonut.