Mitä haluan Jumalalta?

Tällainen kysymys nousi mieleeni kuunnellessani tänään iltapäivällä Michael Howardia täällä Lahdessa Vanhalla valimolla.

Howard sanoi Jumalan olevan hyvin spesifi. Omasta vajavaisesta kokemuksestanikin tiedän Hänen olevan hyvin tarkka rukouksiimme vastatessaan. Jumala ei ole "jotainsinnepäin"-Jumala tai "kuhaaonhänes"-Herra. Jumala on hyvin tarkka ja huolellinen, jopa yksityiskohtiin saakka ja sitä Hän haluaa meidänkin olevan.

Olen siis Hänen lapsensa, jolla on Jeesuksen tähden ja Hänen kauttaan oikeus lähestyä Häntä, Kaikkivaltiasta, kuin poika Isäänsä. Ajattelin sitten olla tarkka ja yksilöidä hyvin tarkasti, mitä minä nyt, 54-vuotiaana miehenä, aviopuolisona ja isänä, haluan Häneltä.

En nyt tietenkään kerro niitä kaikkia tässä kaikkien kuullen, eivätkä kaikki niistä kaikille kuulukaan. Vaimoni kanssa ne luonnollisesti jaoin. Nuo asiat liittyvät ensinnäkin siihen vaikutusalaan elämässä, työssä, omaisuudessa yms., joka minulle on Jumalan armosta uskottu ja jonka ylitse on hyvä olla kerskaamatta, mutta jonka vaikutusalan Jumala hyvinkin voi laajentaa. (Ks. 2.Kor. 10:13-16.) Sitten ne tietysti liittyvät poikiini (3 kpl), heidän elämäänsä ja tulevaisuuteensa, ja - kun mennään syvemmälle henkilökohtaiseen elämääni - ennen kaikkea omaan kutsumukseeni, sen selkiytymiseen ja vahvistumiseen.


Noita asioita sitten saunan lauteilla ("miesten vuoro" siis)työstäessäni mieleeni nousivat suuresti arvostamani Kari Törmän esipuheen sanat Ritva & Kristian Sandin kirjaan Isän sylissä (Nokia Missio, 2007).


"Näyttää siltä, että jokainen Jumalan ihminen ja Hänen aseensa käy tietyt kasvuvaiheet lävitse aikuiselämässään. Helsingin NMKY:n miestyössä olemme vuosia opettaneet esimerkiksi viittä peräkkäistä kasvuvaihetta osana elämän sykliä. Mainitsen niistä kolme.

Nuoruuden jälkeen meistä tulee kilpailevia ja voitontahtoisia taistelijoita, osapuilleen 20-40-vuotiaina. Saamme kokea menestystä niinä aikoina. Sieltä sankarien ja urhojen tasolta Herra kuitenkin suuressa viisaudessaan ja rakkaudessaan pudottaa meidät alas monien kärsimysten avulla. Meistä tulee silloin haavoitettuja miehiä. Kohtaamme silloin paljon kipua ja tuskaa, epäonnistumme monissa pyrkimyksissämme. Koemme hedelmättömyyttä hengellisessä työssä. Olemme väsyneitä, palamme loppuun, masennumme. Jotkut kokevat myös taloudellisen konkurssin, toiset läheisten kuolemaa, muutamat avioeron, eräät vakavia sairauksia, ystävien menetyksiä, yksin jäämistä. Herrakin tuntuu hyljänneen siinä tilassa.

Onneksi tämä kaikki on vain välttämätön välivaihe miehen elämässä - niin Kristianin kuin minunkin elämässäni. Isämme käyttää ahdistuksia välikappaleenaan, jotta Jeesus saisi muotoa meissä ja Hänen valtakuntansa etenisi entistä enemmän meissä ja meidän kauttamme maailmassa. Käymme jo eläessämme haudan kautta ylösnousemuselämään. Tämä kaikki tapahtuu jo tässä ruumiissa ennen lopullista ylösnousemusta. Näin Herra tekee haavoitetuista miehistä kypsiä miehiä, isällisiä miehiä ja ihmisten johtajia, vaikuttajia ja suurten muutosten aikaansaajia."


Jotain tällaista on elämässä varmaan jo tapahtunut. Tämä on kuitenkin sitä, mitä syvimmältäni haluan Jumalalta lisää.