Edelliseen liittyen

Mitä tuossa aiemmin esitetty ensimmäinen esimerkki kertoo meille ajastamme?

Elämme parhaillaan uuden, uljaan uskonnollisuuden aikaa länsimaissa – olemme eläneet sitä laajamittaisesti jo 90-luvulta alkaen. Tämä uusi, uljas uskonnollisuus on täyttänyt pikku hiljaa fiksun ja filmaattisen valistusihmisen sydämeen modernistisen maailmankatsomuksen edustaman materialismin kaivertaman kolon ja kaipuun; ”iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä” (Saarn. 3:11). Tuo uusi ja uljas on sekoitus itämaista uskonnollisuutta, ripaus perinteistä kristinuskoa, kosolti uudelleen henkiin manattua gnostilaisuutta (”the gnostic empire strikes back”) ja ikivanhaa pakanuutta – kaikki sekoitettuna ja valmiina tarjoiltavaksi myöhäismodernissa maailmankatsomusten seisovassa pöydässä.

Elokuvissa ja TV-sarjoissa yliluonnollinen selittämättömyys ja rationalismille ylivertainen tuonpuoleisuus suorastaan vyöryvät eteemme ja mieliimme. Muistathan TV-sarjat X-Files ja Millennium? Nämä ”ufosarjat” saavuttivat valtavan suosion kansainvälisesti ja myös täällä Suomessa, kun ne ilmestyivät kuvaruuduille joskus 90-luvun puolivälissä. Ne olivat oman aikamme uskonnollisuuden tuotteita, jotka eivät vielä vuosikymmen aiemmin olisi päässeet läpi.

Tämän jälkeen tulivat sitten mm. uuden tietokonesukupolven messiastaru Matrix, (jonka jälkeen viimeistään menetin uskoni II- ja III-osiin), kauhuelokuvaklassikko Painajainen Elm Streetillä, joka kassaystävällisesti ja X-sukupolven kyynisyyden sisäistäen jätti loppuratkaisun auki (arkkipaha Freddy elää jossain…). Samalla luovuttiin perinteisestä (esim. westernien) puhdistavasta ja asiat oikealle tolalleen asettavasta katharsis-kokemuksesta, jossa paha saa palkkansa, hyvät perivät maan ja sankari ratsastaa kotiin auringonlaskua kohti. Saman uuden ajan hengentuotteena tuli markkinoille maailman ensimmäinen ”new age”-western, shamanistinen Blueberry. Samaa genreä edustavat huippusuositut Harry Potter ja Avatar. Ja niin edelleen, vain muutamia mainitakseni.

Ajat siis muuttuvat – mutta mistä alkaen? Muistellaanpa menneitä; mistä kaikki sai alkunsa? (Puhutaan nyt siis populaarikulttuurista.) Mikä oli ensimmäinen merkkipaalu uuden, uljaan uskonnollisuuden tunkeutumisesta elokuvateollisuuden kassamagneetteihin?

”May the Force Be With You!” Tämä lause lanseerasi uudenlaisen, selvästi kristinuskosta irrottautuneen jumalakuvan valkokankaille ja sitä kautta junioreittemme seinäjulisteeseen. Mutta millainen ”Voima”?

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen (teologi itsekin) totesi Tähtien sota-sarjan Episode II-elokuvasta, että ”tämänkaltaiset elokuvat antavat nuorillemme mahdollisuuden kokea uskonnollisia tunteita”. Tähän sopii hyvin X-Filesin- tuottajan Chris Carterin luonnehdinta itsestään; ”olen epäuskonnollinen ihminen, joka etsii uskonnollista kokemusta”.

Tässä kohtaa meidän kristittyjen on oltava hereillä. Kristilliseltä pohjalta nousevalle, raamatulliselle mediakritiikille on edelleen olemassa valtava niin sosiaalinen kuin maailmankatsomuksellinenkin tilaus. Mielestäni oikea ratkaisu ei ole yksioikoinen tv-vastaanottimen sulkeminen. (Tai no, joskus sekin kyllä voi olla ihan järkevä vastaus). Ennemmin meidän tulisi kyetä haastamaan ko. juttu maailmankatsomusten tasolla. Mitä Raamattu sanoo tähän? Mikä on se maailmankatsomus tai uskonnollis-teologinen maailmankuva (tai peräti oppi), jota sen välityksellä halutaan lanseerata? Miten se sopii yhteen kristillisten arvojen kanssa? Mitä sieltä kulissien takaa löytyy?

Tähtien Sota siis oli ja on hyvin uskonnollinen elokuva, joten tarkastellaanpa sitä vähän lähemmin. Jo ensimmäinen elokuva toi esille sen, miten hyvin sen tekijät olivat haistaneet ilmassa leijuvan uuden uskonnollisen kiinnostuksen. Näin lyötiin päät yhteen ja mietittiin, miten ja millainen jumala menisi parhaiten kaupaksi - ja siinä ohessa tulisi pari sukupolvea kätevästi uskontokasvatetuksi. He huomasivat, että tullakseen hyväksytyksi jumalan tulisi täyttää ainakin kolme vaatimusta:

- Jumalan olisi oltava mahdollisimman etäinen jumala, joka ei tule sekoittamaan sivistyneiden ihmisten mukavia ympyröitä

- toisaalta Hänen olisi oltava persoonaton jumaluus, josta löytyy ”voima” niin hyvälle kuin pahallekin

- ja kolmanneksi Hänen olisi suostuttava olemaan moraalisesti neutraali jumala, joka ei esitä mitään ikäviä vaatimuksia Sinulle eikä minulle

Siis ripaus itämaista ”ying-yang”-filosofiaa, hyppysellinen humanistista rakkauskäsitystä ja tuhti maustepaketti uudelleen luomuviljeltyä gnostilaista synkretismiä nyt niin trendikkään ”new age”-uskonnollisuuden purkissa tarjottuna ja kas vain; jumala oli näin valmis markkinoitavaksi. Hyvin tuntuu menneen kaupaksi, nythän koko ”saaga” on saatavissa kätevästi dvd:nä yksissä ja samoissa kansissa.

Käytännön kotitehtävä Sinulle, joka haluat kulkea silmät auki maailmassa ja tulkita ajan ilmiöitä Raamattu kädessä:

- Vuokraa leffavuokraamosta esim. viimeisin Harjunpää ja pahan pappi tai uusin Harry Potter (kunhan se ensin ilmestyy).

- Katso ne läpi yhdessä parin samanhenkisen kristityn ystäväsi kanssa, kriittisin silmin ja raamatullinen maailmankuva ja arvomaailma kirkkaana mielessäsi.

- Millaisia löytöjä teet? Millaisiin johtopäätöksiin tulette? Millainen maailmakuva leffasta välittyy katsojalle? Millaisia arvoja elokuvassa nostetaan esille?

- Kootkaa havaintonne yhteen ja laittakaa lyhyt tiivistelmä tämän postauksen kommenttiosiolle.