Eilisessä eduskunnan täysistunnossa ministeri Mauri Pekkarinen ylsi puheellaan, ei vain ydinvoiman voimalliseen ja voitokkaaseen puolustamiseen ja sen vastustajien lyttyynlyömiseen, vaan myös loistavaan puhetaidon mestarinäytteeseen. Ydinvoiman vastustajat eivät tietenkään nähneet Pekkarisen puheessa muuta kuin korkeintaan harrastajateatterimaisen esityksen (Arhinmäki, vas.), mutta omien puolelta suitsutus oli toista. Nähtiin jopa avauksia britahtavampaan keskustelukulttuuriin kotimaan politiikassa (Salolainen, kok.).
Itsekin diggasin kovasti Manen puheesta. Lisää tällaista, kiitos! Siten eduskunnan kyselytunnin ja täysistuntojen seuraamisessakin saisi jotain vastinetta rahoilleen. Eniten jäi kuitenkin askarruttamaan se, minkä saarnamiehen maailma Manessa menettääkään. Puhe kun täytti kaikki klassisen saarnaopin eli homiletiikan vaatimukset. Niin Spurgeon kuin Demostheneskin olisivat myhäilleet tyytyväisinä, luulen.
Olen usein ennenkin huomannut sen, että jos kaveri pärjää perinteisissä seurakuntakuvioissa, niin hän kyllä pärjää hyvin missä tahansa poliittisen järjestömaailman sotkuissa ja yhdistystoiminnan kiemuroissa. Ja päinvastoin. (Se on vähän sama juttu kuin että melkein kenestä tahansa keskivertoevankelistasta tulisi hyvä autokauppias. Se on se "evankelistalisä" nääs...)
Jotain hyvin samaa noissa systeemeissä nimittäin on (perinteinen tunnustuskuntaseurakunta, kansalais- tai hyväntekeväisyysjärjestö, kristillinen tai poliittinen nuorisojärjestö jne.): sama rakenne, samat toimintamekanismit, defenssit ja periaatteet, sama nakittamisen pyhä taito, sama tarve uupumattomille työläismuurahaisille... Samat lahjakkuuden lajit ja kyvyt ovat tarpeen laatikossa kuin laatikossa, á la Mane Pekkarinen. Eli eiköhän Manen kyvyillä siis olisi pärjätty minkä tahansa kirkollisen herätysliikeperinnejärjestön keulilla. Niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy.
Jutussa on vain yksi mutta, ja se on se, että Jumalan valtakunnassa tämä ei pelkästään riitä. Se, mikä saattaa riittää (kristillisenkin) järjestön vuosikokouksessa tai SWOT-analyysimeetingissä, sillä ei enää pitkälle pötkitäkään Kristuksen ruumiissa. Tälle on olemassa vain yksi, mutta sitäkin todellisempi syy ja se on se, että aito kristinusko on ilmestysuskonto. Paraskaan kokoustekniikka ei korvaa Hengen johtoa.
Paavali nimittäin kirjoittaa korinttilaisille kristityille: "Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. ... Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan." (1.Kor. 2:1, 4-5)
Eli pitäisiköhän vetää takaisin tuo otsikko?
3 comments:
Joitain saarnaajia seuratessa voisi käänteisesti sanoa "minkälaisen poliitikon maailman onkaan hänessä menettänyt"
Juuri näin. Tämä pätee aika usein käänteisesti hyvin srk:ien, kirkkojen ja krist. järjestöjen johtajiin. Ilmiselvää on, että he jopa usein valikoituvat näihin johtotehtäviin, koska rakenteet ovat niin samanlaiset, toimintatavat toisiaan muistuttavat jne.
Tässä ei välttämättä ole mitään pahaa, mutta ei sillä sinällään myöskään ole mitään tekemistä Hengen johdon kanssa.
Näin muuten Manen just yks päivä, oli juuri menossa ministeriöönsä sisään kun kävelin siitä itse ohi. Yks toinen päivä Halosen ja Arajärven, heh :)
t.(nimimerkillä) Katajanokan bongailija
Post a Comment