Kesäloman lopulla mieli alkaa olla tyhjä ja kevyt ja sitä nousee valvetilassakin jonkinlaiselle unenomaiselle tasolle, jossa asioita tarkastelee ikäänkuin ulkopuolisin silmin. Tai ehkä se on vain helle, joka tekee tepposet. Oli miten oli, mieli on rauhoittunut ja levollinen ja ajatukset soljuvat hitaina ja kevyinä ohi, ikäänkuin pilvet.
-------
Olen kesän kuluessa lueskellut aika paljon; henkilöhistoriaa ja historiaa muuten vaan, teologiaa yms. Luen parhaillaan John Haldonin uudenuutukaista teosta nimeltä Bysantin historia, joka paikkaa suomenkielisessä historian kirjallisuudessa merkittävän aukon. Itä-Rooman keisarikunnan tuhatvuotisesta historiasta kun ei ole hirveän montaa laatuteosta suomen kielellä julkaistu. Minua on aina kiehtonut taru Bysantista "viimeisenä Roomana" ja läntisen sivistyksen etuvartiona idän barbaareja vastaan, eikä vähiten siksi, että se on ollut minulle niin tuntematonta. Olen yrittänyt kirjastojen poistomyynneistä ja divareista metsästää Franz Diehl´n klassikkoa Bysantti, mutta ei ole vielä sattunut kohdalle. No, onpahan taas yksi hyvä syy lisää lähteä huomenna pienelle divarikierrokselle Hesaan.
Bysantin tuhatvuotisessa tarussa on jotain hyvin tolkienmaista: Numenorin tuho ja Gomdor vastustamassa Sauronin laumoja. Kun itse olen tällainen lännen ihminen - ennemmin Rohanista kuin etelästä! - niin tuo tarina kiehtoo moniulotteisuudellaan. No niin, jostain todellisuudestahan se J.R.R. ne juttunsa haki...
-------
Katselin tuossa iltana muutamana suomenkielisen laatuhupailun vuosien takaa, nimittäin Firman. Ilmaisu "hupailu" on ehkä vähän liian kevyt tässä yhteydessä, sillä kaikesta (hyvästä ja terävästä) humoristisuudestaan huolimatta Firma nostaa framille monta sangen kipeääkin asiaa. Niin, ja relevanttia asiaa nimenomaan. Alunperin tv-sarjana näytetty Firma kertoo rivakasta ja päämäärätietoisesta yrityssaneeraajasta, jolle annetaan haastavaksi tehtäväksi nostaa uppoamaisillaan olevan Cogito-yrityskonsulttifirman pää takaisin veden pinnalle ja ehkä vielä vähän enemmänkin.
Mutta kun tämä Cogito ei olekaan mikä tahansa firma, vaan parin luvalla sanoen hörhähtävän (mikä hieno uusi ilmaisu!) filosofin hädin tuskin pyörittämä pulju, missä yksi panikoi ja toinen hakkaa rumpuja, mitkä molemmat sitten saavat aikaan kuolemattomia ideoita. Aivojen sähkötoiminnasta kait siinä vain on loppujen lopuksi kysymys. Mutta leffa kuvaa hyvin kahden toisilleen täysin vieraan ajatusmaailman ja toimintatavan - niin, jopa kulttuurin! - yhteentörmäystä. Enempää en kerro, loput voitte katsoa itse...
Okei, antaas olla. Yks juttu vielä... Eräs kipeä asia, jonka Firma hyvin havainnollistaa on suoriutujan ja selviytyjän välinen ero. Kun kunnianhimoisen ja uraputkessa olevan yrityssaneeraajan hommat menee kiville ja hän kokee epäonnistuvansa ja (omasta mielestään oikeutetusti) on ihan daun, niin yllättäen hänet parsiikin kokoon firman paniikkihäiriöön taipuvainen, aliarvostettu joka paikan höylä, fil. lis. Aija. Hän sanoo sen jotenkin siihen tapaan, että on surku juttu, kun noin vahva ja paljon resursseja omaava kaveri on noin alamaissa, kun kuvittelee epäonnistuneensa konsernin johdon antamassa tehtävässä. Sitten hän jatkaa: se, mikä tälle "kivikovalle talouselämän ammattilaiselle" on ollut vain parin päivän opintomatka luusereitten maailmaan, se on hänelle itselleen jotain sellaista, missä ollaan oltu koko ikänsä.
Firma nostaa hyvin esille sanan, ajatusten ja aatteiden mahdin. Tälle meidän ulkonaisia tekoja, laskennallisia tuloksia ja konkreettisia aikaansaannoksia yliarvostavalle ajallemme on hyvä muistuttaa tätä: sana on aina ennen tekoa, ajatusten voima, innovaatio siivittää ymmärrystä ja informaatio luo tieteen, teknologian ja taiteen. Ja kun oikein kauas mennään, niin luemme, että Jumalan sanalla (kr. ho Logos) on kaikki tämä tehty, niin näkyväinen kuin näkymätönkin. Jumala sanoi ja tapahtui niin.
Sanoilla on siis voimaa. Meidänkin ajassamme ja kulttuurissamme on sanoja, joita on syytä hokea ollakseen trendikäs (nimenomaan sekulaarissa maailmassa) - samaa sukupuolta olevien parisuhteet, rajaton maahanmuutto, yksilön moraalinen vapaus jne. - ja on vastaavasti sanoja, joita on syytä välttää käyttämästä säilyäkseen poliittisesti korrektina (esim. uskovien keskuudessa)- avioero ja hylkääminen, Kristuksen ruumis paikallisella tasolla, karismaattisten ilmiöiden koetteleminen. Näiden koodisanojen käyttö aiheuttaa kuulijasta, lausujasta ja kontekstista riippuen joko ahdistusta tai turvallisuuden tunnetta. Kulttuurimme on pääsääntöisesti keskittynyt viime mainitun kokemiseen. Ensin mainittu taas voisi tuoda eteemme myös aidon totuuden ja siihen peiliin katsomisen.
-------
Kaiken muun ohessa olen seuraillut myös lahtelaista (ja suomalaista) jalkapalloa, johon totutteleminen MM-kisojen jälkeen on rehellisesti sanoen vaatinut vähän totuttelua. Jääkiekko ja sen ökyasema maamme ykköslajina taitaa käytännössä olla suurin este futiksen todelliselle nousulle Suomessa. Suomen Palloliiton strateginen tavoite olla kymmenen vuoden kuluttua yksi maanosamme johtavia futismaita on täyttää huuhaata ja sen tietävät kaikki. Eli törmäämme taas sanojen mahtiin, mutta nyt harhaisen todellisuuden luovien sanojen voimaan.
No, eipä mene hyvin lahtelaisellakaan futiksella. Jo kauden alussa oli nähtävissä oikeaan osuneet merkit siitä, missä ja mihin mennään. Kun puolet sarjakaudesta on pelattu, ei FC Lahdella ole plakkarissa ainuttakaan kotivoittoa, eikä voittoja muutenkaan kovin montaa. Kuvaavaa tilanteelle on se, että samaan aikaan kun putoaminen ykkösdivariin näyttää jotakuinkin selvältä, niin lahtelaisen futisväen keskuudessa kiistellään Jari Litmasen patsashankkeesta, haalitaan otteluihin kaikenkarvaista oheisohjelmaa, eikä kukaan paikallisista lajiniiloista oikein uskalla sanoa ääneen muuta kuin, että "on pakko uskoa säilymiseen liigassa". (Huomaatko: taas sanoja käytetään luomaan jokin kuva siitä, miten asiat todellisuudessa ovat?)
Mikä ihmeen pakko se on? Jos seurojen taloutta pyöritetään samanlaisen "uskon" varassa, on ennustettavissa entistä suurempi velkaantuminen ja kipeät heräämiset konkurssiin. Joku voisi tosin kutsua moista ajattelua suoraan haihatteluksi. Tosin heräähän tässä sellainenkin salaliittoteoria, että ehkä kaikki olikin sovittu jo ennen kauden alkua: säästetään pelaajahankinnoissa ja ajetaan seura sovinnolla alas, ettei velkaannuta ja palkataan toimitusjohtaja Hasse Kallström viihdyttämään kansaa oheistempauksillaan. Mikäli putoaminen todella lokakuussa tapahtuu on Hasse vaan tehnyt itsestään melkoisen narrin.
-------
Vielä niihin sanoihin ja niiden voimaan.
Minulla on pihallani kankainen päivävarjo, joka alkukesän sateiden aikana imi itseensä siitepölyä. Nyt kun on ollut pitkään kuivaa, saattaa nähdä kovan tuulenpuuskan iskiessä päivävarjoon, kuinka siitepöly aivan kuin pelmahtaa esille siitä. Siitepöly siellä on ollut koko ajan, mutta kova tuulenpuuska saa sen esille, ilmoille ja näkyviin. Niin tekevät myös sanat ja eritoten se sana, joka lähtee Herran suusta.
6 comments:
Täytyy mainita Bysantti-fanille Mika Waltarin Johannes Angelos, jos et ole sattunut sitä vielä lukemaan. Viimeistä Roomaa niin että sydäntä kirpaisee, Waltarille tyypilliseen tapaan myös hengellinen ulottuvuus löytyy - valloittaja Mehmed edustaen ensimmäistä "uutta ihmistä".
Kyllä, Waltarin kirja on hyvä mainita tässä kohtaa. Olen lukenut, mutta eikö olekin niin, että tuo aika/maankolkka ovat aika vaaleita täpliä tiedostamisemme maailmankartalla, niin länsiorientoituneita kun olemme (olen).
Johannes Angelos on tosiaan kirpaiseva.
Tulee mieleen myös Tom Hollandin kirja Persian tuli, joka analysoi syvästi idän (Persia) ja lännen (kreikkalaiset kaupunkivaltiot) ensimmäistä taistelua. Länsi voitti. Ilman sitä ei olisi olemassa muinaista kreikkalaista sivistystä, ei roomalaisuutta, ei bysanttilaisuutta, ei eurooppalaisuutta eikä nykyistä "länsimaisuutta".
Hollandin kirja on tiivistä faktaa, mutta siitä huolimatta elävästi kirjoitettu. Kiinnostuin kirjasta, kun halusin etsiä historiallisia näkymiä Danielin kirjan kuvauksille.
Kari Kangasharju
Hollandin Persian tuli-kirja on kyllä hyvä ja juuria valaiseva. Tosin siinä ollaan vielä niin eri ajassa ja eri maailmassa, kuin mitä tulee myöhäisantiikin ja keskiajan maailmaan. Mutta kun tutkaillaan, mistä ja miten kaikki on saanut alkunsa, niin juuret ovat selvät. Joku onkin sanonut, että koko länsimainen sivistyksemme lepää kahden peruspilarin varassa: toisaalta rationalismin hellenistisen sivistyksen pohjalta nousevana aatevirtauksena ja toisaalta kristinuskon juutalaisen ilmestysuskonnon pohjalta syntyneen varassa. Se, miten nämä kaksi on saatu yhteen nivoutettua ja jotain täysin uudentyyppistä siltä pohjalta rakennettua onkin sitten jo paljon problemaattisempi juttu. Mutta siitähän Bysantissa juuri on kysymys: hellenismin ja siltä pohjalta uudelleen tulkitun kristinuskon siitoksesta. Onko tuo siitos pyhä vai epäpyhä, jää jokaisen itsensä tutkistelujen varaan päätettäväksi.
Tuntuu ja näyttää, että monien valtakuntien ja kulttuurien tarkoitus on ollut vain se, että niiden on sallittu nousevan, koska niitä on tarvittu vastavoimaksi jollekin toiselle.
Daniel näki Kreikan vuohipukin hyökkäävän Persian pässin kimppuun. Kummankin valtakunnan taustavoimat olivat pimeydestä, koska Jumalan enkeliruhtinaat joutuivat taistelemaan molempien valtakuntien enkeliruhtinaita vastaan. Persian oli määrä väistyä Kreikan tieltä. Niin myös myöhemmin roomalaisuuden ja bysanttilaisuuden piti jakaantua ja tulla toistensa vastavoimiksi. Ehkä juuri hillitsemään toinen toisensa pakanalliskristillistä sekasikiötä, johon Timo viittasit.
Kari K
Niin, Kari on oikeassa. Eikö olekin mielenkiintoista, että Danielin näyissä KAIKKI maailmanvallat esitellään vain ja ainoastaan petoina? Ikäänkuin muunlaisia mahteja ei olisikaan. (Vrt. esim. tämän päivän USA!) Jumala sitten hyötykäyttää historiassa näitä oman aikansa suurvaltoja esim. suhteessa Israeliin rankaisemaan sitä luopumuksen takia, kunnes tulee aika tuonkin maailmanvallan (esim. Assyria) käydä tuomiolle.
Joku voi oikeutetusti kysyä, että eikö noiden historian suurvaltojen siipien suojissa voi tapahtua paljon oikeitakin asioita? Voi toki, esim. Juudan kansan paluu takaisin Kyyroksen hallintakaudella. Daniel itse toimi tuon ajan maallisten suur- ja hirmuvaltojen johtavana virkamiehenä - ja vanhurskaasti.
Joku taas kysyy, että eikö niiden piirissä voikin kukkia erilaista hienoa ja ylevää kulttuuria ja hengenelämää (vrt. esim. 1900-luvun alun Saksa)? Ja vastaamme, että kyllä voi (esim. Bysantti). Mutta yhtä kaikki, tämä ei muuta niiden petoluonnetta maailmanhistorian koko kuvassa.
Post a Comment