Aamulla kun heräsin oli mielessäni päällimmäisenä vanhan opettajani Eero Junkkaalan kirjoitus vuodelta 2003. Kyseessä on Suomen teologisessa instituutissa syyskuussa -03 pidetty luento Herätysliikkeet ja kansankirkko, jossa Junkkaala ansiokkaasti ruotii kansankirkon ja sen eri herätysliikkeitten tilaa. (Suomen evl. kirkkohan pitää sisällään noin kansainvälisestikin vertailtuna mittavan annoksen erilaisia herätysliikkeitä, joista jotkut ovat vasta viime vuosina alkaneet miettiä omia mahdollisuuksiaan kirkossa.) Kohdassa Karismaattisuuden haaste Junkkaala tykittää aika rajusti:
"Kun 1970-luvulla liikkui eri puolilla Suomea ja havaitsi jossain herätystä tai aktiivista herätykseen tähtäävää toimintaa, saattoi olla melko varma, että seudulla vaikuttaa Raamattuopisto, Kansanlähetys tai Kansan Raamattuseura. Kun 2000-luvulla liikkuu eri puolilla Suomea ja havaitsee jossain herätystä tai sen kaltaista toimintaa, voi olla melko varma, että kyseessä ei ole Raamattuopiston, Kansanlähetyksen tai Kansan Raamattuseuran työ.
Ehkä tämä raflaava esimerkki ei ole aivan totta, mutta jotain totuuden siemeniä siinä kyllä on. Tämän päivän herätykset tai aktiivinen herätyshenkinen maallikkotoiminta on usein karismaattista tai yhteiskristillistä. Joskus se kanavoituu seurakuntien Sanan ja rukouksen iltojen muodossa osaksi paikallista maallikkotoimintaa."
Vai eikö muka ole rajua tykitystä viidesläiseltä kirkonmieheltä? Sopisi jopa itsensä Koiviston (sic!) kirjoittamaksi... Heh heh...
No, tottahan se on joka sana - eri asia, mitkä johtopäätökset tällaisen pohjalta sitten vedetään. Meneekö kaikki vain siihen, että "ensi syksyn seurakuntavaaleissa näytetään niille" vai nähdäänkö tuossa Junkkaalan lausumassa jotain totuuden siemeniä, jotka kertovat meille todellisuudesta jotain todellista?
Eli muutama pointti tuosta Eeron ansiokkaasta lausumasta poimien:
- "maallikkotoimintaa" - miksi näin? miksi eivät papit ole mukana? haloo, kirkon herätysliikesiipi; oletteko siellä?
- "karismaattista" - Pyhän Hengen aalto on viimeksi kuluneiden 40 vuoden kuluessa lähes tulkoon huomaamattomalla tavalla pyyhkäissyt maamme (ja sen ohessa myös kansankirkkomme) yli saaden aikaan sen, että ne karismaattiset ilmiöt, jotka vielä 70-luvun alussa olivat jotain marginaalista tai kokonaan uutta, ovatkin tänään jokaisen tavallisen kristityn jokapäiväistä leipää...
- "yhteiskristillistä" - ajatus Kristuksen ruumiin kokonaisuudesta näyttää leviävän uskovien keskuudessa hitaasti, mutta varmasti - ehkä se, että tuo "yhteiskristillisyys" vielä(kin) nähdään vain eri kupikuntien järjestämänä virallisluontoisena yhteistyönä (komiteapäätöksineen ja oikeaksi todistettuine pöytäkirjanotteineen), onkin vain ohimenevää lastentautia...
- "joskus se kanavoituu seurakuntien (toiminnassa)" - jep jep, ja joskus taas niiden ulkopuolella.
Näyttääkin siltä kuin Herra olisi siirtänyt telttamajansa vaarnoja jonkin verran toisaalle. Seurataanko perässä...?
-------
Eilen mainitsemani kansanedustaja Kalliksen irtiotto aiempaan on saanut tukea hieman yllättävältä taholta. Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen nimittäin esittää samanlaisen näkemyksen, mikäli laki sukupuolineutraalista avioliitosta menee läpi. (Voihan se tietysti olla, että tämä oli jo etukäteen sovittu manööveri. Sehän olisikin hienoa: näyttää Liisa Tuoviselle & co, että kyllä mekin mediapeli osataan!)
- Luonnonoikeudellisen ihmiskäsityksen ja luterilaisen uskon mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, Huovinen perustelee kirjallisessa kannanotossaan.
Hyvä homma, piispa Huovinen; paljon peräänkuulutettua suoraselkäisyyttä, rohkea kannanotto, hyvin ajoitettu kaapista ulostulo jne. Mutta miksi vasta nyt? No, ehkä tämä onkin syyskuussa eläköityvän piispan yksi tärkeimpiä kannanottoja julkisuudessa.
No comments:
Post a Comment