Olen tuolla vähän aiemmin vastaillut nimimerkille "Miettivä uskova" kysymyksiin kirkkokunnallisten rakenteen turmiollisesta vaikutuksesta yms. Ystäväni Villekin tuohon keskusteluun ansiokkaasti osallistui.
Sain juuri äskettäin tukea veljeltäni bloggailussa Vesalta, joka vakavasti otettavan Optasia-blogissaan heittää kehiin rankat "5 teesiä kirkosta". Käykääpä tsekkaamassa - kannattaa!
Tämä keskustelu jatkukoon ja olkoon hedelmällinen!
3 comments:
Ihmisen ääni Hemmetistä:
Ruotsin kirkko vihki kaksi naispappia piispoiksi. Toinen näistä oli suomalaissyntyinen Tuulikki Koivunen-Bylund, toinen oikea ruotsalainen Eva Brunne. Suomalainen piispa Simo Peurakin oli mukana tässä juhlallisessa ordinaatiossa, jossa taivaan uskottiin koskettavan maata.
Eva Brunne siunattiin Tukholman piispaksi. Hän elää lesbosuhteessa toisen naisen kanssa. Tämä Eva ei siis ole naimisissa testosteronia puhkuvan Adamin kanssa, vaan jonkun pikkurintaisen Birgitta-pyhimyksen kanssa.
Että tällaista on meno Ruotsinmaalla ja vieläpä sen kirkossa. Samanlaistahan se on täällä Suomenniemelläkin. Imatran kirkkoherra Marja-Siskokin tuli munattomana takaisin kirkkoherran virkaan. Sipsuttelee nyt korkokengissään kirkkoherranviraston käytävillä. Olisivat saaneet mieskappalaiset katsella vähän perään...
Tuulikki Koivunen-Bylund totesi haastattelussaan olevansa ylpeä siitä, että sai tulla vihityksi piispan virkaan yhdessä pätevän Eva Brunnen kanssa. Samaa sukupuolta elävien parisuhde on hänen mukaansa nykyisin osa ruotsalaista yhteiskuntaa ja sellaisena hyväksyttävää. (Samalla logiikalla lahjonta on osa venälöäistä yhteiskuntaa ja sinänsä hyväksyttävää. Tai huumeet ovat osa talebaanien toimeentuloa ja sinänsä ihan OK.) Voi tätä naisressukan logiikkaa! Ja miehet eivät sano mitään! Vihkivät virkaan ja hymyilevät läpi synteettisten kyynelten. Koivunen-Bylund sanoo olevansa esirukousten kohteena valmis piispan virkaan. Kyllä on pehmoista puhetta. Voi Hemmetti sentään...
Lisää ihmisen ääntä Hemmetistä:
Kun menet seuraavan kerran luterilaiseen jumalanpalvelukseen, niin muista, että niin sanottua Jumalan sanan saarnaa suorittaa erittäin suurella todennäköisyydellä joku seuraavien vaihtoehtojen papeista:
1. Miespappi Jorma, joka on ennen jumalanpalvelusta ollut perseyhteydessä elämänkumppaninsa Urpon kanssa.
2. Naispappi Ninni, joka on löytänyt itsensä, tullut ulos kaapista ja kihlautunut lukiossa uskontoa ja laajaa elämänkatsomustietoa opettavan Mirkun kanssa.
3. Heteropappi Eero/Irma, joka ei ole uskaltanut nousta julkisesti vastustamaan kirkon jumalatonta menoa.
Tulevaisuudessa luetteloon voitanee lisätä terrierinsä kanssa parisuhteessa elävä biseksuaali TT Isabella Armo-Syntinen.
Pimeäksi ilta käy. Luulevatko nämä pappiressukat jonkun ottavan tosissaan, kun he lukevat Raamattua ja sitten siitä saarnaavat? Tämä on huonoa teatteriakin. Ja esitykset toistuvat viikosta toiseen. Kohta kirkkojen kivetkin huutavat. Pankaahan valoja päälle siellä sakasteissa!!!
Ahdistunut Aslak
Ps. Jos minä olisi homo, niin tekeytyisin tulevani uskoon, menisin kasteelle, liittyisin helluntaikirkkoon ja vaatisin vihkimistä kumppanini Oraksen kanssa.
Pieni kommentti Aslakille: miten niin "tekeytyisin tulevani uskoon"?
Entäpä jos olen nuoruudessani ihan oikeasti tullutkin uskoon, mutta sitten villit opiskelijavuodet Helsingissä veivätkin minut toisenlaiseen yhteyteen, jossa opetetaankin näiden asioiden olevan normaaleja ja kehotetaan vain olemaan piittaamatta Raamatun toisenlaisista teksteistä? Näinhän tämä homma yleensä käy ja tätä kehitystä kutsutaan luopumukseksi. Ja jos epäilisin asiani oikeellisuutta (tätä kutsutaan omantunnon ääneksi), niin kyllä minua nopeasti erilaiset alan aktivistit ja ihmisoikeustaistelijat - kaiken kristillisyyden nimissä tietenkin - pyrkisivät rohkaisemaan "elämään uskoani todeksi arjessa". Tätä taas kutsutaan paatumukseksi.
Se, mikä on ajankohtainen kysymys meille ehkä ennemmin kuin aavistammekaan on se, miten käy, kun joku tällainen provokaatio oikeasti käynnistetään jossain vapaiden suuntien kirkkokuntaseurakunnassa?
Silloin se veri punnitaan...
Post a Comment