Mammonan vallasta

Niin, tuo sana "ensinnäkin" edellisen postaukseni alussa johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että olin alunperin suunnitellut kirjoittavani "kahdesta asiasta, jotka tulevat kohtaamaan Jumalan tuomion meidän aikanamme". (Näin sen muotoilin päiväkirjaani.) Olin sitä miettinyt jo maanantai-iltana, kun erään nuoren ystäväpariskunnan kanssa sivusimme keskusteluissamme tuota hengellisen ylpeyden teemaa. Se näkyy monissa suurissa, perinteisissä seurakunnissa, joissa hyvin rasvattu ohjelmakoneisto toimii ja tuottaa korkeatasoista evankelikaalia populaarikulttuuria. Kuitenkin juuri niiden piirissä suhtaudutaan pelottavan penseästi Jumalan Hengen toistuviin profeetallisiin varoituksiin murtumisesta, nöyrtymisestä ja Jumalan etsimisestä. "Minä, eikä ketään muuta...", kuten Sefanja profetoi oman aikansa valtaa pitävien ylpeyttä vastaan (2:15).

Em. hengellinen ylpeys-teeman lisäksi koen Jumalan voimakkaasti puhuneen viime aikoina riippuvaisuudestamme mammonasta. Tämä vaikuttaa kuvaamme Jumalasta, se rajoittaa uskoamme ja myös haittaa suhteitamme lähimmäisiin. On mielenkiintoista huomata se, että ns. menestysteologia on puhtaasti länsimainen ilmiö eli se löytää suurimman kasvupohjansa rikkaista teollisuusmaista. Siinä Jumalan olemus (oletusarvona yksipuolinen "hyvä") ja Hänen siunauksensa sidotaan yksipuolisesti taloudelliseen menestykseen ja arkielämän ongelmattomuuteen.

Jumala tulee ravistelemaan uskovia ja heidän yhteisöjään länsimaissa juuri tässä kohtaa. Meiltä tullaan joko riistämään meidän turvallisuushakuisuutemme suhteessa mammonaan, aineellisiin resursseihin ja talouden kaikkivoipaisuuteen. Raha ei pyöritä maailmaa, vaan usko tekee sen. Toinen vaihtoehto on jumiutuminen yhä syvempään riippuvuuteen mammonasta ja sen seurauksena tulee olemaan yhä enemmän kiihtyvä syöksykierre. Meille tulee tulevissa vaiheissamme paljastumaan myös Jumalan pyhyys.

Tulevaisuudessa uskovien on opittava elämään uskosta, uskon kautta ja uskossa. Tulevassa uudessa, uljaassa Euroopassa meillä ei yksinkertaisesti tule olemaan muuta vaihtoehtoa. Jos luulette minun puhuvan tätä korkealta lyöden, niin erehdytte. Olen itsekin vasta opiskelemassa tätä. Tunnen monia uskovia, jotka ovat olleet uskossa vasta muutaman vuoden, mutta he ovat tässä suhteessa jo kasvaneempia kuin minä.

Tulevat taloudelliset myllerrykset tulevat nimittäin uhkaamaan nykyistä yhteiskuntarauhaamme ja sitä kautta meidän nykyisin tuntemaamme elämänmenoa. Noin vuosi sitten koko Euroopan talousjärjestelmä horjui kuilun reunalla. Tuolloin valtiovarainministeri Jyrki Katainen arvioi, että mikäli kriisiä ei silloin olisi saatu aisoihin, seurauksena olisi ollut vallankumouksia ja hallitusten kaatumisia. Näin kirjoitti toimittaja Kari Manninen Savon Sanomissa 09.09.2009. (Vai mitä varten te luulette niitä valmiusjoukkoja tai täydennyspoliiseja koulutetun?)

Olemme menossa kohti tiukempaa kontrolliyhteiskuntaa, jossa toisinajatteleviin ja -uskoviin pyritään vaikuttamaan lainsäädännön, median vaikutuksen ja taloudellisen painostuksen kautta. Viime vuoden marraskuussa Valkoisen talon henkilökuntapäällikkö Rahm Emanuel nykyistä taloudellista kriisiä: "Meistä yksikään ei halua, että jokin vakava kriisi menisi täysin hukkaan. Tämä kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden tehdä asioita, joita emme ole aikaisemmin kyenneet tekemään." Niinpä, kriisi on aina myös mahdollisuus johonkin uuteen. Jotkut tulevat käyttämään nykyisiä ja tulevia taloudellisen murroksen aikoja rakentaakseen omaa valtakuntaansa maan päälle.

Tulevaisuudessa, ennen kuin Herra palaa takaisin Kuninkaana, sekä hyvä siemen, aito vehnävilja että valhevehnä kasvavat täyteen mittaansa. Niin puetaan lopun aikana morsian kuin porttokin. Yhtä aikaa rakentuvat Babylon ja Kristuksen seurakunta, organisaatio ja organismi, pyramidimainen hierarkkia ja Hänen ruumiinsa. Miten Johannes sen sanoikaan jo yli 1900 vuotta sitten? "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." (Ilm. 22:11)

Paavalin sanat 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa tuntuvat nyt hyvinkin ajankohtaisilta; olkoot "ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa" (jae 31). Paavali perään kuuluttaa tuossa luvussa uskovan ihmisen vapautta erilaisista maallisista (sinänsä oikeista ja hyvistä) sidonnaisuuksista ja yhä suurempaa vapautta seurata yksinomaan Herraa. Jo tuolloin Paavali saattoi sanoa: "Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään." (jae 26)

Kuinka paljoa enemmän siihen onkaan nyt!