Kysymys apostoliudesta on pohtimisen arvoinen sekä oikean käytännön tunnistamiseksi että väärien mallien torjumiseksi. Edellisen kirjoitukseni kommenteista poimin muutamia pääpointteja, jotka tiivistin kolmeen pääkohtaan. Ehkä niissä on evästä hedelmällisiin jatkokeskusteluihinkin.
Apostolien koettelu
Apostolien ensisijainen koetteleminen tapahtuu sen seurakunnan keskellä, josta hänet lähetetään työhön. Arviointi ja palaute on tärkeää ja siinä on hyvä käyttää eri näkemyksiä omaavia ihmisiä, eikä vain omaa samanmielisten ryhmäänsä.
Käytännön kysymyksiä:
- Miten sitten on suhtauduttava esim. Paavalin itsensä antamiin vinkkeihin apostolintoimensa oikeellisuudesta? Ks. Room. 15:18-19 ja 2.Kor. 12:12, mutta myös Hepr. 2:3-4.
- Mitä Paavali itse antaa merkiksi oman apostoliutensa aitoudesta?
- Entä ne "Jumalan valtakunnan työntekijän luontaisedut", joista Paavali puhuu 1.Kor. 4:9:ssä, 2.Kor. 6:3-10:ssä ja 11:24-29:ssä?
Apostolin status
He eivät markkinoi itseään Jumalan miehinä tai naisina, vaan ovat sitä käytännössä. Apostolin ei siis tarvitse itse sanoa olevansa apostoli, vaan se tulee ilmi hänen palvelustyönsä kautta, kun hän tekee sitä, mihin on kutsuttu. Kun tuon kutsun aitous on tunnistettavissa, rohkenee seurakunta lähettää hänet apostolina sinne, mihin Herran Henki häntä kuljettaa.
Apostolilla on Jumalan lähettiläänä samat huolenaiheet kuin Hänellä. Olennaista ei ole, mitä ihmiset hänestä ajattelevat tai miksi häntä nimitetään, vaan se, että tekee Lähettäjänsä tahdon.
Oma kommentti tähän: tärkeämpää onkin siis lähettää joku, eikä nimittää häntä joksikin!
Apostolin suhde seurakuntaan
Kutsumukseen kasvetaan seurakuntayhteyden sisällä: apostolisuus kasvaa seurakunnan keskellä kunnes on valmis lähtemään ja välittämään tuota kasvua edelleen. Apostolisuus on siis kiinteää yhteyttä ja riippuvaisuutta paikallisseurakunnista.
Samalla apostolin tunnusmerkki on myös tietynlainen irrallisuus. Apostolit ovat usein oman tiensä kulkijoita. Heidän valjaisiinsa ei turvallisuushakuinen "normaali" kristitty helpolla istahda. Jumalan lähettämät naiset ja miehet menevät sinne, minne organisoidut missiot ja kirkkokuntien viikkotoiminta eivät koskaan ulotu.
Apostoli irtautuu seurakunnasta joka hänet lähettää, niin ettei seurakunnalla ole enää yksityisoikeutta apostolin työhön, eikä apostoli työssään edusta yksin tuota seurakuntaa. Apostoli ei sen jälkeen enää pyri hallitsemaan synnyttämäänsä seurakuntaa, vaan jättää sen Jumalan armon haltuun, Hänen valitsemiensa ja paikkakunnalle asetettujen vanhimpien paimennettavaksi.
Väärä apostoli pyrkii hallitsemaan seurakuntia ja on myös itse jonkun seurakunnan hallittavissa
Lopuksi
Paavali piti aika monessa tilanteessa parempana tehdä työtä omin käsin, kuin antautua uskovien kannatuksen varaan. Ks. esim. Apt. 18:3, 20:34, 1.Kor. 4:12, 1.Tess. 2:9 ja 2.Tess. 3:8.
Oliko kyseessä
a) olosuhteiden pakosta tehty väliaikainen ratkaisu
b) jokin hetkellinen hairahdus pois uskon näkökulmasta
c) vai tietoinen ratkaisu pysyä riippumattomana esim. oman opetuksensa suhteen?
Entä pitäisikö tätä mallia jopa opettaa tuleville vastuunkantajille?
14 comments:
Tiedän kokemuksestani, kuinka kova on koulutus on tähän tehtävään. Herrani itse riisuu luulot pois ja kaiken epäoleellisen. Vainon kokeminen syystä tai toisesta ei tunnu hyvältä. Mammonasta irrottaminen ei tunnu mukavalta. Turhat haaveet on otettu pois. "Normaalia" ei ole enää olemassakaan elämässä ja kaikkea sanomaani voidaan käyttää minua vastaan ihan surutta.
Tämä on lihan kuoleman tie, eikä se miellytä ketään. mutta se kuuluu tähän kutsuun kuitenkin aivan olennaisesti. Viihteellisyys on historiaa ja kaikenlaiset vaikeudet ovat arkea. Ei mikään seurakunta yhteys voi opettaa niin kuin itse Herrani. Hänkin meni erämaahan Isän tahdosta lihansa ja vihollisen kiusattavaksi. Hän kuoli täysin itselleen elääksensä Isälle!
Oikeastaan olen hiljaa toivonut tapaavani jonkun saman kutsun omaavan veljen. Kiitos Herrani hän auttaa jokaista lastaan. En edes kehtaa kertoa näistä vaikeuksistani tarkasti, etten vain murehduttaisi teidän mieltänne. Veljeni Paavalin kokemukset Herrassa lohduttavat kovasti ja kuinka Herramme antoi voiton ansaiten sen itsessään ristillä. Ristin todellisuus kun käy ylitse lihan, niin kuolema on voitettu ja Elämä koittaa!
Ei elävää laiteta hautaan ja ilman kuolemaa ei ylösnousemus voimaa saa!
Vinkeejä jatkokeskusteluille:
Olisi hyvä luoda yleiskuvaa näistä uusapostolisista neuvostoista ja palvelujärjestöistä, joita on syntynyt kuin tatteja kosteina kesäöinä. Niiden yleispiirteenä on irtisanoutuminen perinteisistä kirkkokunnista, mutta se ei tee niistä välttämättä Raamatun Hengen mukaisia!!! Mitä nämä itseään seurakunnan ennalleen asettajiksi kutsuvat ministerit oikein touhuavat?
Toisaalta olisi hyvä ruotia myös profeetan, evankelistan, opettajan ja paimenen palvelutehtäviä vastaavalla tavalla kuin apostoliutta.
Pari asiaa nousi mieleen. Sori, jos menee ehkä hieman asian vierestäkin, mutta laitan kuitenkin.
Vaikka tuosta "nimeämisestä". Sen verran olen huomannut piireissä, että ihmisillä on kumma tarve laittaa Jumalan palvelijoille jokin nimike, minkä alla on oltava. Siinä mielessähän se ei paha asia ole, että voi tunnistaa kutsuaan tai muut huomaa sen, mutta valitettavasti se taas johtaa liian usein siihen, että henkilö karsinoidaan tiettyyn toimintaan ja toimintatapoihin. Sellainen käytännön esimerkki esimerkiksi, että eräs henkilö on Herralta saanut paimenen kutsun, mutta on vahvasti kallellaan myös evankeliointiin. Jostain syystä tämä nähdään ristiriitana, että on oltava joko (karrikoituna) Sanaa julistava rakastava paimen seurakunnan sisällä tai sitten evankelioijana mailla ja mannuilla. Ihmismieli laittaa niin helposti asioita laatikoihin ja sitä kautta käsittelee asioita. "Harmi" vaan, että Jesaja 55:8-9 luulisi olevan pätevä vielä tänäkin päivänä.
Toinen asia tuli mieleeni koskee lähettämistä. Room. 10:15: "Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?"
Joskus voi olla sellainen tilanne, että ei todellakaan ole lähettäjää, vaikka lähtijöitä olisi, siis seurakunnan piirissä. Siinä kohtaa voisi kehoittaa miettimään, että kuka on todellinen lähettäjä ja kutsuja?
Tässäkin tosin soisi asian niin olevan, että oikeasti olisi lähettäjiä uskonveljien ja - sisarten puolelta, mutta monesti koettelemisessa ja arvioinnissa on helppo mennä liian pitkälle (jolloin se ei ehkä enää niin Sanan mukaista toisaalta olekaan).
Muutamia hajahuomioita:
- alkuperäiset apostolit olivat Jeesuksen itsensä nimittämiä (Mark. 3:14).
- Antiokiassa oli koolla profeettoja ja opettajia ja heidän joukostaan Pyhä Henki kutsui ja lähetti Paavalin ja Barnabaan lähetystyöhön, saarnaamaan evankeliumia niille jotka eivät vielä sitä olleet kuulleet (Apt. 13).
- Paavali viittaa "apostolin tunnustekoihin": tunnusteot, ihmeet ja voimateot (2 Kor. 12:12).
- Paavalia ja Barnabasta kutsutaan ensimmäisen kerran apostoleiksi vasta sitten, kun he olivat tehneet näitä ihmeitä ja merkkejä (Apt. 14:14; vrt. 14:3).
Tuntuisi olevan helpointa hyväksyä apostoliksi sellainen ihminen,
(a) jonka julistustyön johdosta syntyy uusien uskovien muodostamia uusia seurakuntia sellaisille alueille tai ihmisryhmien joukkoon, jossa sellaisia ei ole vielä ollut, ja
(b) jonka palvelutyössä myös ihmeet ja merkit näyttelevät omaa osaansa.
Sen sijaan sellainen kaveri kuulostaa epäuskottavalta, joka julistautuu itse apostoliksi ja tuppautuu muiden laskemalle perustukselle jo olemassaolevien kristittyjen keskelle ja pyrkii "asettamaan" tai "voitelemaan" ihmisiä erilaisiin virkoihin (jotka tietysti toimivat ko. apostolin alaisuudessa).
Pekka Sahimaa kysyi: "Mitä nämä itseään seurakunnan ennalleen asettajiksi kutsuvat ministerit oikein touhuavat?"
Ainakin omat kokemukseni ja tuntemukseni vahvistavat, että irrottautumisvaiheessa saattaa mukana olla aika paljon katkeruutta, vallanhalua, kilpailuhenkeä, paremmuudentunnetta, omavoimaisuutta ja muita palvelijalle sopimattomia ominaisuuksia, jotka myrkyttävät uuden työn jos sitä lähdetään tekemään liian nopeasti. Siksi pidän erittäin tärkeänä Timon hiljattain blogissaan esittämää kysymystä 'Oletko valmis Tarsoon?' (kirjoitus otsikolla 'Valmistaudu muutokseen')
A Brother in Arms kirjoitti:
"Sen sijaan sellainen kaveri kuulostaa epäuskottavalta, joka julistautuu itse apostoliksi ja tuppautuu muiden laskemalle perustukselle jo olemassaolevien kristittyjen keskelle ja pyrkii "asettamaan" tai "voitelemaan" ihmisiä erilaisiin virkoihin (jotka tietysti toimivat ko. apostolin alaisuudessa)."
Toisaalta jos mietitään vaikkapa Suomea, kristittyä maata (heh). Eikö täällä ole enää sijaa apostoleille? Itse näen apostolin tehtävään kuuluvan kaikkea sitä mistä kirjoitit, mutta myös olemassaolevien uskovien keskellä heillä on tärkeä tehtävänsä. Onhan kirjoitettu:
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen... (Ef.4:11-12)
Esimerkiksi tämän päivän Suomessa apostolin tehtävään kuuluu hajallaan olevien ja perinteisistä systeemeistä lähtöä tekevien Jumalan lasten yhteen kokoaminen ja järjestäminen toimimaan Jumalan sanan mukaan. Siihen kuuluu myös Jumalan kutsun vahvistaminen palvelutehtävien ja asemien suhteen. Mutta siinä olen samaa mieltä, ettei heitä aseteta toimimaan apostolien alaisuudessa, vaan Jumalan. Mikäli apostolille jotain auktoriteettia kuuluu, tulee hänen ansaita se palvelemalla pyhiä rakkaudessa, eikä apostoli itse ota minkäänlaista auktoriteettiasemaa, vaan uskovat antavat sen itse vapaasta tahdostaan. Ja silloin apostoli on myös omalta osaltaan vastuussa siitä, ettei ota vastaan Jumalalle tai jollekin muulle kuuluvaa kunniaa, vaikka sitä hänelle tarjottaisiin.
Lueskelin tässä blogissa Herramme keksimälle palvelustehtävälle ikäänkuin ihmisten asettamaa seulaa. Kommenteissa kirjoittajat asennoituvat asiaan hyvin itsekeskeisesti, koska yleensä ei etsitä Herran tahtoa, vaan mietitään mitä mieltä minä olen joistakin palvelijasta tai hänen tehtävästään. Jokainen kuitenkin oman Herransa edessä seisoo tai kaatuu. Hedelmistään puu tunnetaan, joten ennen kuin arvioidaan jotakuta palvelijaa, niin meillä pitäisi olla tiedossa varmuudella mitä on tapahtunut hänen kauttaan. Pyhän Hengen todistus jne...
2. Korinttolaiskirjeessä puhutaan mm. valheapostolista:
8. Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.
9. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
10. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
11. Minkä tähden? Senkö tähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.
12. Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.
13. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
16. Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.
17. Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niin kuin mieletön.
18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
19. Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
20. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa - puhun kuin mieletön - sen uskallan minäkin. ( 2. Kor. 11: 8 - 21 )
Jos joku haluaa lyödä sanalla ensin ja kysyä sitten, niin vaarana tehdä jotain sanan vastaista ihan käytännössä. Tämä on julkinen foorumi, joten pyydän harkintaa, koska jokaisesta sanasta olemme vastuussa Herralle jokainen. Siunataan nyt jokaista osallistujaa!
Mitä on apostolin lähettäminen? Kirkkokunnallisessa lähetystyössä lähettävä srk tai järjestö omistaa lähetin, joka tekee työtä lähettävän järjestön hyväksi. Antiokian srk ei toiminut Paavalin ja Barnabaan lähetysjärjestönä eikä heitä sanota Antiokian läheteiksi. Pyhä Henki käski siellä olevien uskovien päästää apostoleista irti (apolyoo). Samaa juurta olevaa sanaa (lyoo) käytetään siinä, kun Jeesus käski päästää aasintamman irti (Matt.21:2). Apostolit lähetettiin siinä mielessä, että heidät laskettiin irti ja heidät jätettiin Jumalan armon haltuun (Apt.14:26).
Samalla periaatteella apostolit jättivät paikkakunnan uskovat ja vanhimmat Herran haltuun (Apt.14:23). Kaikessa tässä näkyy se, että ihmiset luottivat Jumalaan seurakunnan hallitsijana. Siksi uskallettiin päästää irti ihmisistä. Tämän vastakohta on se, että apostolit sitovat seurakunnat hallintaansa ja seurakunnat pitävät aasejaan kiinni talutusnuorassa.
Kari Kangasharju
Nimimerkki Apostoli heittää peitenimensä takaa ihan omaa juttuaan. Lisäksi vielä erikseen anonyyminä. Tule esiin oikealla nimelläsi. Keskustelu on tällä kertaa sen luonteinen.
Apostoli jankuttaa omaa kutsumustaan, sen hintaa ja kärsimystä sellaisella kaanaan kielellä, ettei siitä ota ilman sanakirjaa selkoa kukaan.
Julkisella foorumilla asioita käsitellään monesta näkökulmasta eikä heti kannata uhkailla Herran tuomioilla, jos yleiskeskustelun sanat osuvat kohti.
Apostolikeskusteluun lisää:
On hyvä muistaa, että Herra antaa apostolit - niin kuin paimenet, opettaja, evankelistat ja profeetat. Kysymys ei siis ole meidän ottamisestamme tai nimittämisestämme.
Länsimaisessa individualismissa korostuu apostolienkin osalta, mitä heidän kauttaan tapahtuu. Olennaisempaa lienee, mitä seurakunnan - jota apostolit rakentavat - kautta tapahtuu kollektiivisesti.
Jumalan periaate on kokonaisvaltaisuus. Niin luonnossa kuin seurakunnassakin. Hänellä on, mistä pistää peliin niin hanhenpoikia kuin apostoleitakin, kunhan vain tämän maapallopään ulkoiset edellytykset ovat suotuisat. Siispä viljellään ja varjellaan tätä omaa osuuttamme.
Ei kai meidän järki pysy näissä mukana. Pyhä Henki varmastikin vakuuttaa meidät jonkun apostoliudesta, ja tyypin Sanan mukainen elämä ja opetus. Mutta kun puhutaan ilmestystiedosta, niin Pyhän Hengen ja hedelmän todistuksesta ollaan kaikki riippuvaisia.
Suomessa on uskovien keskuudessa aika voimakas pelon ja tasapäistämisen henki. Meidän täytyy myös olla varovaisia sen suhteen, minkä suhteen ollaan varovaisia. Evankeliumin työtähän täällä on vaikka kuinka, että uudispeltoja riittää raivattavaksi. Työmiehet tekemään vaan.
Olen samaa mieltä Pekan kanssa. Nimettömän "apostolin", joka kirjoittelee tänne myös anonyyminä, on nyt syytä tulla valoon. Sinänsä hyviä pointteja sisältäviltä kommenteiltasi putoaa pohja pois, kun ne tulee ikäänkuin puskista. Mihin ja kehen tai keihin viittaat näillä kommenteillasi? Minulle (ja ilmeisesti useimmille muillekin) niiden tarkoitus ja sanoma on jäänyt epäselväksi. Eikö asiasi kestä lähempää tarkastelua ja nimellä esiintymistä, niin kuin lähes kaikki muut tekevät?
Samoin minuakin tympivät nuo vähän ala-arvoisat viittaukset Herran tuomioon, jos/kun haluamme koetella asioita ja ilmiöitä. Ne ovat aika halpamainen tapa kommunikoida muiden kanssa, kun se vielä tehdään nimettömänä ja varsinkaan kun ei ole puhe ollut millään tavalla ko. "apostolista" itsestään", josta emme edes tiedä kuka hän on.
Näin tämän tehtäväni mukaisen aiheen, niin ajattelin laittaa lusikkani soppaan. Jos vaikka jonkin sattuman saisin ja on sitä sanan mukaista näkökulmaakin löytynyt.
Olen yhtä vajavainen niin kuin meistä jokainen, siksi nimeni ei merkitse mitään. Olen yksi veljistä, joten älkää antako minulle mitään leimaa. Edustan Herraani Jeesusta vain sen kutsumukseni pohjalta ja lihani on langenneen Aatamin jälkeläinen. Vain Pyhässä Hengessä voin tehdä ja puhua Herrani tahdon mukaan.
Olen pahoillani, jos loukkasin jotakuta. Koen kuitenkin tämän Timon nettipäiväkirjan toimivan oivallisena paikkana tilittää tuntoja ja kokemuksia, toivottavasti rakentavassa hengessä. En koe viisaaksi sitä, että minua verrataan esim. veljeemme Paavaliin, koska minulla ei ole esitellä teille sitä Timoteustakaan vielä.
Toivon meidän pysyvän asiassa ja katsotaan Herraamme Jeesukseen.
"Kysymys apostoliudesta on pohtimisen arvoinen sekä oikean käytännön tunnistamiseksi että väärien mallien torjumiseksi."
Tähän kaikkeen riittää Raamatun 33/38 (toivotaan, että vielä ilmestyy parempikin käännös) sisälukutaito, jos joku (kuka tahansa) poikkeaa sanan mukaisesta linjasta, niin ohjeetkin torjumisesta löytyvät sieltä.
On sitten mielenkiintoinen asia jos esim. jotkut haluavat voitelun omaan tehtäväänsä ilman öljyä ja toiset öljyn kanssa?
Asiat, jotka eräille on itsestäänselvyyksiä, niin toisille ne ovat kuitenkin päinvastoin selvyyksiä ja kumpikin vetoaa Sanaan.
Esim. Vanhan liiton käytäntö jossa mm. kuninkaat voideltiin tehtäväänsä öljyllä sekä Pyhä Henki tuli heihin sisäisesti vrt. Profeetta Samuel voiteli Kuningas Daavidin;
12. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on."
13. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan. ( 1 Sam. 16: 12 - 13 ) Toki kaikki eivät vaeltaneet voitelunsa mukaisesti, vaan luopuivat kuuliaisuudesta Herraa kohtaan niin kuin Saul.
Mikä on meidän asemamme Kuningasten kuninkaan Daavidin Pojan valtakunnassa? Onko meidät voideltu kuninkaalliseen pappeuteemme? Olemmeko vastaanottaneet tehtävämme ja sen mukaisen voitelun?
Hyvää alustusta ja keskustelua! Ilo nähdä että Timo blogisi kantaa hedelmää.
Minä voimakkaasti myös kehoittaisin kaikkia uskaltamaan rohkeasti kirjoittamana omalla nimellä, koska olemme valon lapsia. Totuus ja rehellisyys kantavat pitkälle. Tuskinpa tavatessamme joskus ehkä kasvokkain haluamme sanoa kuten anonyymit netissä, "nimelläni ei ole merkitystä". Kyllä sillä on. Vähemmän rehelliset kansalaiset eivät halua esittäytyä nimellä.
Heitän varovaisena ehdotuksena Timolle että nostaisit jossain vaiheessa, harkintasi mukaan, julkaisukynnystä niin että lähtökohtaisesti vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaisiin, ellei sitten viesti ole poikkeuksellisen laadukas. En halua mitään toimitusneuvostohenkeä tässä luoda mutta jämäköittäähän se yleensä selkeästi kommentoinnin laatua.
Siunausta vaan kaikille! Mukava lukea näitä. Ja tosi hienoa että Lahdessa on virinnyt tällaista keskustelua.
Post a Comment