Uskon ensinnäkin, että tulemme näkemään Jumalan tuomitsevan monien kristillisten yhteisöjen hengellisen ylpeyden. Hiljattain Jumala puhui minulle vahvasti erään Sefanjan kirjan kohdan pohjalta.
"Tämä oli se riemuisa kaupunki, joka asui turvallisena, joka sanoi sydämessään: "Minä, eikä ketään muuta!" Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohitse, viheltää ja huiskuttaa kättä." (Sef. 2:15)
Ymmärräthän, etten halua vikoilla mitään yksittäistä seurakuntaa. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta, joka koskee kipeällä tavalla niin montaa meidän aikamme seurakuntaa ja yhteisöä. Jumala tulee murtamaan tämän hengellisen ylpeyden omiensa keskuudessa. Moniin asioihin tulee muutos lähitulevaisuudessa.
Sain ihan vähän aikaa sitten kuulla erään tuntemani henkilön unesta, jonka koen olevan vahvistus sille, mitä Herra on minulle puhumassa.
"Unessa olin siis kirkossamme, alttarin lähellä, ja katselin tuttuja ihmisiä kirkkosalissa. Monella oli yllään ikäänkuin kultaista "kuorrutetta". Mutta kun katsoin itseäni, huomasin että minulla sitä ei ollut. Ajattelin unessa että "no niinpä niin, puuttuuko minulta jotain mitä toisilla jo on.." (ulkopuolinen siis?) Sitten alttarille juoksi muuan mies, ei seurakunnan ihmisiä vaan vuosia sitten luokallani koulussa ollut. Hän itki ja pyysi rukoilemaan puolestaan. Ketään ei tullut hänen luokseen, itsekin olin arka menemään.. kysyin häneltä että mikä hätänä, johon mies vastasi: "Haluaisin tulla uskoon, voiko täällä tulla uskoon?" Mutta kukaan ei edelleenkään tullut miehen luo. Katsoin uudestaan kirkkosaliin, jolloin huomasin että ihmisistä "rapisee" kultainen "kuorrute" pois. Nyt katsoessani en enää tunnistanut tuttuja kasvoja missään. Seinänvieriä kiersi kirjarivistöt, tunnettujen opettajien ja hengenmiesten tuotteita..
Ainiin, heräsin ja mielessäni oli useampaan kertaan kohta Raamatusta: "Kaitse minun lampaitani".
No comments:
Post a Comment