Taas lainaus kirjasta Takaisin Jerusalemiin. Enoch Wang on sen kiinalaisen kotiseurakuntaliikkeen johtohahmoja, joka on versonut Watchman Neen opetuksista. Nykyisin sen piiriin kuuluu miljoonia uskovia eri puolilla Kiinaa. Enoch Wang on entinen kommunistisen puoleen jäsen ja punakaartien johtaja. Hän on viettänyt elämästään 16 vuotta vankeudessa uskonsa tähden. Hän kirjoittaa (s. 86):
"Vankilaan mennessäni olin sitä mieltä, että oma seurakuntaliikkeeni oli oikeassa opin ja seurakuntaelämän suhteen, kun taas muut Kiinan kotiseurakuntaryhmittymät olivat tehneet pahoja virheitä. Alkuvuosina minulla ei myöskään ollut juuri yhteyttä muihin Kiinan kristittyihin. Uskoin palvelevani Jumalaa välttämällä yhteyksiä heihin. Vasta vapauduttuani opin osoittamaan jumalallista luontoa kaikille Jumalan lapsille."
Niinpä, samat lihallisuuden ja lahkohengen ongelmat näyttävät kuuluvan yleensä inhimilliseen luontoon, oltiin sitten Kiinassa tai Suomessa. Oikeassa oleminen on usein suurin este uskovien yhteydelle, enkä tällä suinkaan halua väheksyä oikean raamatullisen opin merkitystä. Siitä ei vain saa tulla mikään yhteyden perusta, koska se perustuu vain lapseudelle.
Jumala on puhunut tästä enemmänkin tässä vuodenvaihteessa: olkoon tämä vuosi uusien yhteyksien solmimisen vuosi. Tämä vuosi on yhteyden vuosi, jolloin emme rakenna enää mitään omaa valtakuntaa, vaan Jumalan valtakuntaa.
8 comments:
tähän ei voi sanoa muuta kuin aamen!Helposti sitä alkaa karsinoida mutta ei se auta kuin tehdä parannusta ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.terv.jn
Ajasta ja paikasta riippumatta ovat kristittyjen väliset riidat ja valtataistelut rikkoneet yhteyttä. Olipa kysymyksessä karvahattujohtajat tai sivistyneet lukeneistojohtajat, näyttävät hierarkisesti rakennetut seurakuntayhteisöt ja kirkkokunnat olevan alttiita pirstoutumiselle. Johtajien väliset erimielisyydet jakavat koko lauman.
Useimmiten taustalla ovat oppiriidat ja alitajuinen ymmärrys omasta oikeaoppisuudesta.
Jenkeistä löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia seurakuntayhteisöjen nimiä:
Original Church of God, Number 2. Mikä itsekkyyden, tyhmyyden ja omanapaisuuden huipentuma! Tai sitten vai hyvä pila. Jälkimmäinen vaihtoehto vain ei taida pitää paikkaansa.
Harmony Baptist Church in East Texas ja vierestä vajaan kilimetrin päästä Harmony Baptist Church #2. Kaikki ei ole tainnut ollakaan niin harmonista.
Mutta ei pirstoutumiselta säästytä perinteisten kirkkokuntien ulkopuolellakaan. Moni uusi riippumkaton seurakunta on hajonnut sisäisiin tappeluihin ja näkemyseroihin näystä. Niin sanotut uudet seurakunnat rakentuvat valitettavan usein vahvan yhden johtajan näyn ja toimintaidean ympärille.
Monet villit ja vapaat apostolisuudesta, profetaalisuudesta tai orgaanisesta seurakunnan istuttamisesta itselleen keppihevosen ja ratsastusvälineen ottaneet kristillismieliset ja -nimiset palvelujärjestöt ja yhden miehen ministryt rakentuvat usein sellaisten persoonallisuuksien ympärille, jotka eivät ole tulleet toimeen perinteisissä kirkkokunnissa eivätkä sopeudu ylipäänsäkään mihinkään yhteisöön - oli se sitten hiihtoseura, tiehoitokunta tai kristittyjen yhteys. Nämä hörhöt vannovat olevansa yksin Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä, vaikka taustalla häämöttää selvästi näkyvänä varjostuksena oma iso ego. He aiheuttavat hajaannusta sitomalla ihmisiä itseensä ja omaan näkyynsä.
Jeesuksen rukoukseen "että he yhtä olisivat" ei ole tullut vastausta laajoissa mittasuhteissa. Onneksi se on toteutunut - ja toteutuu - kaikkialla siellä, missä Jeesukseen uskovat voivat yksimielisesti ja yhdestä sydämestä elää arkipäivän yksinkertaista elämää - kirkkokunnista, järjestöistä, itseensä sitovista johtajista ja uskonnollisista orjuuttajista riippumatta.
Yhteyden rakentamisessa kannattaa panostaa elämän yhteyksien solmimiseen
rivikristittyjen kanssa. Ihan tavallisessa elämässä.
Kirkkokuntien yhteydeksi näyttää riittävän yleisesti se, että niiden johtajat käyvät joskus yhdessä aamiaisella.
Esimerkiksi rukousyhteyttä voi harjoittaa kenen kanssa haluaa, mutta organisatorisella tasolla se ei ainakaan Lahdessa ole onnistunut muuten kuin ekumeenisen rukousviikon tilaisuuksissa, joihin osallistuu muutamia kymmeniä ihmisiä ja joissa eri seurakuntien edustajat pitävät pienimuotoisia hartauspuheita.
Ylipäänsäkään (kristillistä) elämää kannattaisi hankkia uskontokuntien ja "hengellisten" järjestelmien ulkopuolelta. Alkaa vain yksinkertaisesti elää yksinkertaisesti. Piste.
Tapasin eilen erään vanhan tutun. Hän on koko sen 20 vuoden ajan, jonka olen hänet tuntenut, aina valittanut seurakuntayhteisönsä huonosta tilasta. Siinä menee elämä hukkaan, kun ei keskity elämään, vaan liikuskelee katakombeissa.
Joululomilla oli todella mukavaa pelata oman perheen ja lasten kavereiden kanssa esimerkiksi lautapelejä. Suosittelen. Ja väliin luonnollisesti rukousta ja keskustelua elämän isoista pienistä asioista. Yhteyttä kyllä löytyy...
Pekalle:
Sinä näet, mitä haluat nähdä ja koet asioita omasta tai opitusta näkövinkkelistä:
"Monet villit ja vapaat apostolisuudesta, profetaalisuudesta tai orgaanisesta seurakunnan istuttamisesta itselleen keppihevosen ja ratsastusvälineen ottaneet kristillismieliset ja -nimiset palvelujärjestöt ja yhden miehen ministryt rakentuvat usein sellaisten persoonallisuuksien ympärille, jotka eivät ole tulleet toimeen perinteisissä kirkkokunnissa eivätkä sopeudu ylipäänsäkään mihinkään yhteisöön - oli se sitten hiihtoseura, tiehoitokunta tai kristittyjen yhteys. Nämä hörhöt vannovat olevansa yksin Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä, vaikka taustalla häämöttää selvästi näkyvänä varjostuksena oma iso ego. He aiheuttavat hajaannusta sitomalla ihmisiä itseensä ja omaan näkyynsä."
Onko edellä mainitussa tekstissä katkeruutta? Olen kuullut vastaavaa vuodatusta niiltä, jotka haluavat minun liittyvän johonkin kirkkokuntaan! Heidän kielensä miekankärki on osoittanut minua hyvin syyttävästi ja tuomiten.
He ovat pyrkineet osoittamaan minulle, että olen väärässä. Herrani on kuitenkin sama kaikille ja seurakunta on aina vain hänen omiensa joukko. Hänen omistaessa sen ja miten hän kohteleekaan niitä jotka ovat kanssaan erimieltä?
Olen oppinut huomaamaan, että Herrani ikään kuin hymähtää niille jotka kovasti puolustavat tai jahtaavat muita, syystä tai toisesta. Olisiko aika jättää seurakunta sen omistajalle ja luottaa siihen, että pitkässä juoksussa nämä hänen vastustajansa hyytyvät ladun varteen!
Maurille (ja muillekin luettavaksi):
Totesit, että "Sinä näet, mitä haluat nähdä ja koet asioita omasta tai opitusta näkövinkkelistä".
Näin kai se on pääsääntöisesti meillä jokaisella. Joskus on lisäksi pakko nähdä, mitä ei haluaisi nähdä.
Kyselet katkeruuteni perään. Ja vertaat tekstiäni kirkkokuntaihmisten vuodatukseen.
Selitän sen verran, että halusin kärjekkäästi todeta, ettei kaikki se, mikä tehdään perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella, automaattisesti ole apostolista, profetaalista jne., vaikka niin väitettäisiin.
Yksi keppihevonen on vetoaminen yhteiskristillisyyteen. Ollaan nimellisesti kyllästyneitä karsinoihin ja kirkkukuntajakoon. Sitten aletaan toimia yhteiskristillisen nimikkeen alla. Itseasiassa perustetaan yksi lahko/yhteisö lisää. Ja pirstoutumin jatkuu - ja itsseasiassa pahenee. Tosiasiassa paikkakunnalle ilmestyy yksi uusi kirkkokunta vanhojen kirkkokuntien joukkoon.
Tämä muistuttaa korinttolaiskirjeen tilannetta Paavalin, Pietarin ja Apolloksen nimen ympärille kehittyneisiin puolueisiin. Ja sitten kaikista pöljimmät sanoivat olevat Kristuksen puolta.
En todellakaan halua olla perinteisten kirkkokuntien äänitorvi. Jos sanoissani on jotakin niiden viestiin viittaavaa suhteessa kirkkokuntien ulkopuolisiin hörhöilyihin, niin yhtäpitävät havainnot vahvistanevat hörhöilyongelmien todellista olemassaoloa, vaikka hörhöpuolella vedottaisiin hengen johtoon, ilmestyksiin, Kristuksen vapauteen tai mihin muihin uusitestamentillisiin termeihin tahansa.
Kirkkokuntien ulkopuolella - ilman hierarkista kontrollia - eletään joskun täysin mielivaltaista muka hengen ohjaamaa kristillisyyttä ilman vastuuta niistä mukaan houkutelluista viattomista ja sinisilmäisistä ulkopuolelta asetetun näyn seuraajista. Nämä jäävät usein heitteille, kun näkyjohtajat häviävät omille teilleen.
Pyrkimys raamatulliseen kirkkokuntien ulkopuoliseen seurakuntaelämään pitää sisällään myös terveen vanhemmuuden, jossa asioita yhdessä harkitaan ja kieroutumiin puututaan, ennen kuin pahempaa vahinkoa pääsee syntymään. Vanhemmuus ei ole kontrollointia, vaan vaikuttamista isän sydämen mukaisesti.
Apostolisuuden ja profetaalisuuden on unohtunut perinteisiltä kirkkokunnilta. Niiden korostaminen
nyt on sinänsä ihan OK. Kokonaisvaltaisuutta ei tässäkään saisi unohtaa. Toisaalta niiden esiin nostaminen on tuonut estradille myös väärät apostolit ja profeetat. Jäljittely alkaa heti, kun aitoa on liikkeellä.
Yhteyden suurin este on kristillisten pyramidijohtajien -olivatpa he kirkkokunnissa tai niiden ulkopuolella - itsekkyydessä ja isossa egossa sekä heidän seuraajiensa sokeudessa.
Siksi yhteyttä kannattaa rakentaa organisaatioista riippumatta pienimuotoisesti ja yksinkertaisesti.
Vaarallisinta näissä kuvioissa on se, että joku apostoliksi tai profeetaksi itseään kutsuva sanoo, ettei itse tarkastellakaan asioita omasta tai opitusta näkövinkkelistä, vaan Herran. Silloin puhuja korottaa itse oman näkemyksensä Jumalan ilmoituksen tasolle. Toisella osapuolella on tällöin tasan kaksi vaihtoehtoa: joko nöyrtyä ja hyväksyä tuo "sana Herralta" tai sitten olla hyväksymättä sen oletettua jumalallista arvovaltaa. Tästä taas seuraa se, että "tottelematon" sieluparka saa tuta sen, miten on noussut "itseään Jumalaa" vastaan. Näin ainakin tämä "apostoli" tai "profeetta" antaa ymmärtää.
Valitettavan usein tähän törmää edelleenkin - ei ihmisen vallanhalu eikä myöskään taikausko ole hävinnyt mihinkään. Tämän tähden yhteisöllinen koettelu ja arviointi on aina paikallaan.
"Valitettavan usein tähän törmää edelleenkin - ei ihmisen vallanhalu eikä myöskään taikausko ole hävinnyt mihinkään. Tämän tähden yhteisöllinen koettelu ja arviointi on aina paikallaan."
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi! On suorastaan mahdotonta tietää haluatko Timo valtaa? No, ainakin tässä Blogissa sinulla on sitä. Olen näkemässä, että sinulla on vastuuta vielä enemmän.
Tottelemattomuus on taikuuden synti. Onko sinulla jossain niin Jumalallinen yhteisö, joka voisi arvioida pätevästi? Luulen, että sinun porukkasi on vajavaisia yksilöitä omine ongelmineen?
Onko se oikeesti "alku"-seurakunta Lahdessa? Sinä olet sen kirvesmies-apostoli, kuka tai ketkä ovat sinut tunnustaneet? Milloin, keneltä ja missä olet saanut kutsun tehtävääsi? On kai viisasta kysyä, ettei mennä tunteen tai luulon varassa?
Mauri Riiholle: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!" - En tietääkseni niin ole tehnytkään. Viittaan vain omiin havaintoihini.
"Onko sinulla jossain niin Jumalallinen yhteisö, joka voisi arvioida pätevästi?" - Tarkoitan tällä arvioimisella vain eri asioiden ja ilmiöiden punnitsemista Jumalan sanalla, niin kuin Raamattu kehottaa tekemään.
"Luulen, että sinun porukkasi on vajavaisia yksilöitä omine ongelmineen?" - Minulla ei ole mitään "minun porukkaani", vaan olen tavallinen Jumalan seurakunnan jäsen omalla kotipaikkakunnallani.
"Sinä olet sen kirvesmies-apostoli, kuka tai ketkä ovat sinut tunnustaneet? Milloin, keneltä ja missä olet saanut kutsun tehtävääsi?" - En valitettavasti ole mikään "kirvesmies", enkä tietääkseni myöskään "apostoli".
Näytät, Mauri, olevan niin riitaisella tuulella, että pistän Sinut toistaiseksi vähän huilimaan tämän blogin kommenttipalstalta.
Post a Comment