Tuesday, January 12, 2010

Vielä kiinalaisia juttuja...

"Saudi-Arabiaan, Afganistaniin, Iraniin ja muihin maihin ei ole marssimassa mikään elefanttiarmeija, joka tallaisi linnoitukset jalkoihinsa. Toisinaan tuntuu vähän siltä kuin iso osa lähetyshankkeista muodostuisi ´elefanttisuunnitelmista´ - valtavista ja suureellisista strategioista paholaisten tukipesäkkeiden valtaamiseksi ja hänen vankiensa vapauttamiseksi. Mutta rajavartijoiden on hyvin helppo havaita maahan tulossa oleva elefanttiarmeija! Se pitää kovaa ääntä ja sitä on mahdotonta kätkeä. Elefantit on helppo tavoittaa, koska ne liikkuvat hitaasti ja ovat niin näkyviä. Mutta tällä tavoin näyttäisi lähetystyötä paljolti johdettavan nykyisin. (Ymmärräthän, että puhumme nyt yleisesti, sillä tiedämme, että monet Herran kansan jäsenet kaikkialta maailmasta ovat vuosikausia uskollisesti tehneet työtä näiden vaikeiden kansojen parissa!)

Elefanttiarmeijan asemesta uskomme Jumalan haluavan lähettää armeijan hyönteisiä ja ryömiviä luontokappaleita saadakseen Buddhan, hinduismin ja Muhammedin huoneet romahtamaan.

Ajallisin mittapuin Kiinan seurakunta ei ole vahva. Ei meillä ole paljon rahaa tai suuria kaavailuja. Mutta olemme pikkuruisten muurahaisten, matojen ja termiittien armeija, joka tietää sen, miten maan alla toimitaan, koska sitähän me olemme harjoitelleet Kiinassa vuosikymmenet. Jumalan Sana kertoo meille, kuinka meidän tulisi käydä hengellistä sotaa ja tarjoaa suurta rohkaisua meidän kaltaisillemme pienille otuksille:

´Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! - Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä. Katso, sinusta tulee minun puimarekeni, rajusti hiertävä, moniteräinen. Sinä puit vuoria, rouhit niitä, jauhat kukkulat akanoiksi, sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois, myrskytuuli ne hajottaa. Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.´ (Jes. 41:14-16)

Elefantin kanssa ei ole menemistä tulenaroille alueille, mutta pienet madot ja muurahaiset voivat luikahtaa mihin tahansa. Ne voivat ryömiä temppeleihin, moskeijoihin ja jopa kuninkaiden palatseihin.

´Neljä on maan päällä vähäistä, mutta silti viisasta viisaampaa. Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa. Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon. Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija. Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.´ (Sananl. 30:24-28)

Juuri näin kiinalaiset kristityt tulevat toimimaan Takaisin Jerusalemiin-lähetyksen puitteissa. Me emme pidä kovaa ääntä, vaan teemme Herran työtä maan alla salaa ja hiljaisesti. Meidät on vaikea keksiä. Ette ehkä tule kuulemaan monia voitokkaita raportteja seurakunnan kasvusta Lähi-Idässä tai Kaakkois-Aasiassa, mutta voitte olla vakuuttuneita siitä, että madot ja termiitit ovat jo siellä työskennellen hiljaa ja hitaasti murentaen islamin, buddhismin ja hinduismin perustuksia. Ette tule näkemään isoja, ettekä pieniä kirkkorakennuksia yrityksemme jäljiltä, koska olemme päättäneet tehdä niin kuin Herra on johdattanut tekemään Kiinassa viidenkymmenen viime vuoden aikana. Perustamme uskovien hengellisiä veljespiirejä, jotka kokoontuvat kodeissaan. Me emme rakenna ensimmäistäkään kirkkoa mihinkään, mutta Herra tulee rakentamaan elävistä kivistä seurakuntansa, jonka kulmakivenä on Jeesus."

(Takaisin Jerusalemiin, s. 108-109)

Ajatuksi herättävää tekstiä. Mitä meillä voisi olla opittavaa moisesta asenteesta ja strategiasta?

  • Pieni on kaunista. On kyse minun elämästäni, jonka kertomuksen Jeesuksen kohtaamisesta Hän liittää omaan maailmanlaajaan työhönsä.
  • Elämä on tässä ja nyt. Tämä pätee myös ylösnousemuselämään Herrassa. Minne menetkin, viet mukanasi Jumalan valtakunnan sinne.
  • Jumalan valtakunta-ajattelu. Mitä se olisi käytännössä suhteessa eri kirkkokuntiin, herätysliikkeisiin, seurakuntiin ja palvelutyömuotoihin?
  • Yksimielisyys Herrassa. Tuntuu, että tässä meillä on edessämme paljon käytännön haaasteita ja uutta opittavaa. Ehkäpä kiinalaiset veljemme ja sisaremme voisivat olla tässä opettajiamme, sillä "Takaisin Jerusalemiin"-näky on kaikkia kiinalaisia kotiseurakuntaliikkeitä, mutta myös muita uskovia Kiinassa yhdistävä asia.
  • Tulevaisuus on käsissämme. Kun olen lukenut tuon näyn historiaa, niin näen, että kaikki oli alkanut joskus vuosikymmeniä sitten. Maailma oli tuolloin hyvin erilainen, mutta Jumala on säilyttänyt näyn kirkkaana omiensa keskuudessa. Sama pätee muuhunkin hengelliseen elämään: se, mikä on Jumalasta, kestää ajan patinan. Näemme ympärillämme pienten hengellisten versojen kasvaneen suuriksi puiksi vuosikymmenien saatossa. Monet niistä asioista, jotka tulivat hengelliseen kenttäämme joskus 70-luvulla silloisen karismaattisen uudistusliikkeen kautta, ovat tänä päivänä ikäänkuin kaikkien ulottuvilla ja jopa "lasten leipää". Ehkä on myös niin, että Raamatun opetus seurakunnan orgaanisesta luonteesta, tulee joskus seuraavan tai sitä seuraavan sukupolven aikana olemaan kaikkien uskovien piirissä yleisesti tunnustettu ja todeksi eletty totuus? Omalla kohdallani tämä saa minut miettimään, mitkä ovat niitä asioita, joihin minun tulee panostaa nyt ja jotka sitten tulevat kantamaan Jumalan valtakunnan satoa tulevaisuudessa?

2 comments:

Tanja N said...

Olen itse juuri lukemassa C.P. Wagnerin kirjaa "Praying with power" ja se on kuin bensaa kaataisi liekkeihin hyvässä mielessä. Sieltä jäi vahvasti mieleen kiinalaisten kristittyjen motto: "Little prayer, little power. No prayer, no power."

Uskon, että juuri massiivinen rukoustykitys on se, mikä saa Kiinan seurakunnat kukoistamaan. Länsimaissa yritetään käydä alueellisia henkivaltalinnakkeita vastaan järjestämällä hienoja kokouksia. Kiinalaiset tietävät, että yksikään ei tule kokoukseen eikä Kristuksen luo, ellei henkivaltalinnakkeita ole ensin rukouksessa revitty alas. Länsimaiset uskovat etsivät kaikelle luonnollisia selityksiä ja ovat hengellistämisen pelossa selittäneet vihollisen niin pois kuvioista, että käsite "hengellinen sota" on useimmille uskoville täällä varsin kaukainen asia. Ja siitähän tässä kaikessa on kuitenkin kyse.

Unknown said...

"Yksimielisyys Herrassa. Tuntuu, että tässä meillä on edessämme paljon käytännön haasteita ja uutta opittavaa. Ehkäpä kiinalaiset veljemme ja sisaremme voisivat olla tässä opettajiamme, sillä "Takaisin Jerusalemiin"-näky on kaikkia kiinalaisia kotiseurakuntaliikkeitä, mutta myös muita uskovia Kiinassa yhdistävä asia."

Seurakunta-ruumiin yksimielisyys onkin visainen ongelma niin kauan kun me rakennamme. Tässä "me" sana tarkoittaa ihmisiä yleensä. Kun Pyhä Henki saa ja voi rakentaa usein meidän vastustuksesta huolimatta, niin silloin rakennumme Hengessä elävinä kivinä!

Meidän keskinäinen yhteytemme tulisi olla: Kiitos Herralle! Mielessä koko ajan ilman, että kysymme itseltämme ja toisiltamme mitään. Niin korkealla, kun taivas on maata, pitäisi meidän nousta hengessämme. Naulataksemme omat tavoitteet ja ajatuksemme ristiin.

Oikeastaan Jumalan pitäisi saada kirjoittaa tämäkin teksti Henkensä kautta niin se rakentaisi sinua oikeesti!