Sanontojen voima

Neil Cole kertoo kirjassaan Church 3.0 esimerkkinä toimivista taivaan valtakunnan dna:n sisältävän viruksen levittämisen tavoista erilaisten sanontojen käytön. Itsekin olen kuullut hänen usein toteavan opetuksiensa yhteydessä "In our movement we have a saying...". Sanonnoilla on ihmeellinen voima. Ne ensinnäkin ilmentävät osuvasti niitä arvoja ja käytäntöjä, joita kussakin yhteisössä on vallalla. Mutta yhtä hyvin ne myös levittävät tiettyä ajattelutapaa, asennetta ja toimintakulttuuria. Yksinkertainen sanonta voi sisältää yllättävän paljon informaatiota, joka avautuu vasta lähemmän tarkastelun myötä.

Esim. omassa kotiseurakunnassani meillä on sanonta "seurakuntaa koolla...". Se toistuu joka kerta kun laitetaan liikkeelle tekstiviestikutsu yhteiseen kokoontumiseen. Esimerkiksi näin: "Seurakuntaa koolla Möttösillä sunnuntaina klo 15.00...". Kun tätä slogania aletaan purkaa, paljastuu tietty ajattelutapa ja tiettyjä arvoja, jotka ovat meille tärkeitä. Ensinnäkin koolla on seurakuntaa eli kyse ei ole mistä hyvänsä kissanristiäisistä (joissa ei sinällään ole välttämättä mitään pahaa). Kyse on kuitenkin Jumalan omien kokoontumisesta yhteen. Toiseksi koolla on siis seurakuntaa, ei seurakunta. Seurakuntaa on siis koolla täällä Lahessa muuallakin kuin vain tuossa kutsussa mainitussa osoitteessa: seurakuntaa on koolla myös helluntaiseurakunnassa, Vapaakirkossa, Kohtaamispaikalla jne. (Ja syy miksi en luetellut tässä kaikkia eri vaihtoehtoja on yksinkertaisesti se, että Jumala yksin tietää sen, missä kaikkialla seurakuntaa onkaan koolla.)

Ajatus - eikä vain ajatus! - Kristuksen ruumiin kokonaisuudesta on meille hyvin tärkeä. En väitä, että itsekään aina olen osannut elää tämän totuuden edellyttämän arvon mukaisesti, mutta haluan opetella sitä ja sitoutua siihen. Meitä on erilaisia ja eri-ikäisiä ja erilaisista traditioista tulevia, mutta yhtä kaikki kaikissa on Kristus. Näin ollen en siis voi rajata seurakuntaa vain oman kotiseurakuntamme sisäpuolelle. Mutta ainakin siellä sitä seurakuntaa on siis koolla...

Aina silloin tällöin joku kysyy, mikä on seurakuntamme nimi. No, ehkä se on tämä "Seurakuntaa koolla"-seurakunta. (Lisää asiaa näistä seurakuntien nimistä löytyy itse asiassa Colen blogista.)

Toinen esimerkki tällaisesta elävästä sanonnasta voisi olla: "Paljon tärkeämpää kuin pyytää Jumalaa siunaamaan sitä, mitä teemme, on tehdä niitä asioita, joita Jumala siunaa." Tämä ei ole yhdentekevää, hiuksiahalkovaa semantiikkaa, vaan on olemassa vissi ero näiden kahden välillä. Voimme koko elämämme ajan tehdä asioita, jotka nousevat pääasiassa omista tarpeistamme tai yhteisömme traditiosta tai mistä muusta hyvänsä, mutta ei Jumalan Hengen inspiraatiosta. Voimme toki pyytää Jumalaa siunaamaan näitä - ja nin Hän usein armossaan tekeekin! - mutta yhtä kaikki, siinä on koko ajan ihmistekoisen puuhastelun maku. Sensijaan meidän tulee antautua niin Hengen vietäviksi, että Hän saa inspiroida, johdattaa ja olla käyttövoimana palvelutyössämme.

Painopisteen pitää siis siirtyä pois minusta Kristukseen. Johannes Kastaja, tuo kaikkien selfmadeministryjen ensimmäinen surmaaja, puki sen sanoiksi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30).

Sanonnoilla on siis voimaa ja merkitystä, varsinkin silloin, kun ne ilmentävät jo jotain olemassaolevaa kulttuuria. Cole kutsuu niitä orgaanisen seurakuntaliikkeen sananlaskuiksi, joiden tarkoitus on järkyttää olemassaolevia käsityksiämme ja tuoda esille vaihtoehtoinen tapa katsoa asioita.