Kaupungin puolesta rukoileminen

Esirukous oman kotikaupungin puolesta on entistä tärkeämpi nykyisenä aikana. Emme tiedä mitä on meneillään vuoden lopussa, ensi keväänä tai vuoden päästä. Muutokset ympärillämme ovat yhä nopeampia ja radikaalimpia. Paavalin kehotus 1.Tim. 2:1:ssa rukoilla kaiken esivallan puolesta on äärimmäisen ajankohtainen. Kyse ei ole vain yleisen yhteiskuntarauhan säilymisestä, vaan ennen kaikkea mahdollisuudesta tehdä Jumalan valtakunnan työtä sille suotuisissa olosuhteissa.

Paavali kirjoittaa galatalaisille, että kun aika oli kypsä, niin silloin Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Silloisen maailmanhistorian kulun kannalta ainutlaatuinen Pax Romanan aika antoi suotuisat mahdollisuudet evankeliumin leviämiselle räjähdysmäisen nopeasti yli koko tuon aikaisen tunnetun maailman. Kun nyt seuraamme mellakointia Isossa-Britanniassa, taloudellisia ongelmia ja yhteiskunnallista kuohuntaa eri maissa, niin meidän on enemmän kuin hyvät syyt tehdä näin.

Nyt tarvitaan "kaupungin porteissa seisojia" ja jos tämä kaanaankielinen ilmaisu ei heti aukea Sinulle, niin tarkoitan sillä kristittyjä esirukoilijoita eri yhteiskunnan osa-alueiden työ- ja luottamustehtävissä valvomassa, vaikuttamassa ja rukoilemassa oman kotipaikkakuntansa puolesta. Jokainen meistä on kutsuttu tekemään tätä oman kutsumuksensa pohjalta. Jälkikristillisenä ja -modernina aikana kristittyjen on läpäistävä yhteiskunta hengellisellä vaikutuksellaan, joka ulottuu ns. maallisiin asioihin. Kyse ei ole niinkään minkään yksittäisen seurakunnan hartaudenharjoituksesta, vaan koko Kristuksen ruumiin profeetallisesta vartijan tehtävästä kaikilla yhteiskunnallisen elämän osa-alueilla.

Voimme toki saada yhtä ja toista hyvää aikaiseksi ihan vain oman kuppikunnankin tasolla puuhasteltaessa. Siolloin vaikutuksemme ulottuu pääasiassa tai ainoastaan ns. "omiimme". Meidän on kuitenkin kysyttävä, missä määrin todellinen muutos on mahdollista, ellei Kristuksen seurakunta ole yhtä kaupunginlaajalla tasolla. Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa Joh. 17:ssä on tärkeä sanoma kohdassa, jossa Jeesus sanoo tämän maailman kyllä uskovan Jeesukseen, kunhan vain Hänen omansa ovat yhtä niin kuin Hän ja Isä ovat yhtä.

Eli voimme siis saada yhtä ja toista hyvääkin aikaiseksi, mutta todellinen muutos alkaa ensin meistä. Pietari kirjoittaa tuomion alkavan aina ensin Jumalan huoneesta, joka on Hänen seurakuntansa. Siinä ei puhuta mitään mistään yksittäisestä tunnustuskunnasta, vaan Hänen omistaan yleensä, riippumatta eri kuppikunnista.

Niinpä koko kaupunginlaajan Kristuksen seurakunnan esirukousten vaikuttavuuden tähden, meidän on ensin pantava pois keskinäiset riidat ja lahkomieli. Emme voi sanoa mitään seurakuntaa omaksemme tai nimittää sitä kenenkään kirkkohistorian henkilön, juhlapyhän tai muun nimen mukaan, kun se on Jeesuksen. Toiseksi meidän on annettava rukousjohtajien, ylistyksenjohtajien ja esirukoilijoiden vapaasti verkottua ylitse kaikkien rajojen. Kyse on seurakunnan elintoiminnoista, joita Henki johtaa.

Jollei tätä tapahdu, niin olemme niinkuin se entisen jalkapallovalmentajan joukkue, jonka pelissä valmentaja aina oli näkevinään jotain hyvää ja kiitettävää, vaikka tosiasia oli, että takkiin tuli joka matsissa. Mutta jos näin tapahtuu, voimme osoittaa Kristuksen ruumiin olevan rukousten kautta elävä ja voimakas vaikuttaja paikallisella tasolla. Siihen Herra meitä haluaa ohjata.