Aluksi syyksi veikattiin islamilaista alqaidaterrorismia. Luulen, että tämä olisi ollut monelle meistä mieluinen vaihtoehto: hyvä yhteinen, ulkopuolinen vihollinen. Esille tulleet faktat herättävät enemmän ahdistusta kyselijässä, koska nyt tällaisen veriteon tekijä nousee meidän omasta joukostamme. (Faktat, niin... jos ne faktoiksi sitten pitkässä juoksussa osoittautuvat. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun hätäistä uutisointia ja sen kautta tapahtuvaa leimaamista olisi tietoisesti käytetty hyväksi poliittisten tarkoitusperien ajamisessa. Myöhemmin tapahtuvat oikaisut kun tulevat toistuvasti liian myöhään, jos aina silloinkaan. Esim. Lähi-idän tilanteessa törmäämme tällaiseen mediasotaan jatkuvasti.)
Tällä hetkellä siis näyttää siltä, että terroristi on syntyperältään norjalainen ja äärioikeistolaisen arvomaailman jakava. Kun ensi kerran kuulin uutisista tämän, jäin vain odottamaan, milloin "kristitty"-kortti otettaisiin esiin. Tunneissahan tämä aika mitattiin, kun jo media kiirehti tuomaan esille ampujan "kristillisyyden". Mielenkiintoista onkin nyt sitten jatkossa nähdä - suomalaisen keskusteluilmapiirin tuntien - miten tästä otetaan kaikki hyöty irti. Oiva tilaisuus leimakirveen heiluttelijoille. Jo nyt suoranainen vihakirjoittelu lehtien yleisönosastoilla ja nettikeskusteluissa hirvittää.
Uuden testamentin valossa on selvää, että tällaisella teolla on yhtä vähän tekemistä sen esille tuoman Jeesus-uskon kanssa, kuin yöllä on päivän kanssa. Lukekaa vaikka Vuorisaarnaa niin olette kasvokkain sen todellisten arvojen kanssa. Mitä taas tulee usein siteerattuihin VT:n kohtiin etnisistä puhdistuksista tai homoseksuaalien tappamisesta, niin on tärkeää, ei vain lukea, vaan myös tulkita Raamattua oikein. On ymmärrettävä oikein kysymys "ilmoituksen asteesta" eli siitä, että vasta Jeesuksessa näemme Jumalan pelastussuunnitelman koko kirkkaudessaan.
Termin "kristitty", liitettiin siihen sitten mikä etuliite hyvänsä, käyttö on ongelmallista. Tiedämme historiasta, että kristinuskon nimissä on tehty toisaalta mitä hirveimpiä ja toisaalta mitä ihmeelisempiä tekoja ja saatu aikaan asioita, jotka hyvinkin edustavat ääripäitä ja ovat toistensa vastakohtia. Miten tämä on mahdollista? Joudumme taas raamatuntulkinnan kysymysten eteen. Miten eri ihmiset eri aikoina ovat saattaneet päätyä niin erilaisiin käytännön sovellutuksiin saman raamatunpaikan pohjalta?
Länsimaisen kirkon (ja samalla sen koko kulttuurin) historian pohjalta voimme käsittääkseni vetää ainakin sen johtopäätöksen, että kun jokin uskonnollinen kirkkolaitos (joka ei perustu ajatukselle uskovien seurakunnasta) ja maallinen, poliittinen valtiomahti lyövät hynttyyt yhteen, syntyy ongelmia. Tätä todistaa koko länsimaiden historia ja tämä on koko konstantinolaisen paradigman kompastuskivi. Kristinusko voi hyvin huonosti kun se kulkee kimpassa jonkin valtion, sotajoukon tai rahavallan kanssa. Aito kristillisyys kun on Jeesuksen henkilökohtaista seuraamista, jolloin Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä ja sitä kautta meidän keskellämme. Tältä pohjalta ymmärrämme myös Kristuksen seurakunnan luonteen oikein "uloskutsuttujen" (kr. ekklesia) joukkona, joka on vieras ja muukalainen täällä maan päällä. Tämä on kristillisen seurakunnan rooli tässä ajassa maan päällä, kunnes Herra tulee.
Termin "kristitty" käytöllä voidaan perustella niin haluttaessa periaatteessa ihan mitä vain. Miksi Helsingin Pride-kulkueen kimppuun hyökänneiden häiriköiden ei kerrottu käyneen luterilaisen seurakunnan rippikoulua ja tulleen konfirmoiduksi vain joitain vuosia ennen kohtalokasta terroritekoaan? Samaa logiikkaa käyttäen voidaan kysyä, eikö esim. asevelvollisuusaikana suoritetulla koulutuksella ja aselajisuuntautumisella ole selvä yhteys terroritekoihin? Eli asioita voidaan perustella ihan miten halutaan ja media käyttää tätä tosiseikkaa opportunistisesti ja häikäilemättä hyväkseen. Media hyödyntää ns. "hätäisen uutisoinnin" taktiikkaa ja sitä seuraavaa "hiljaisen oikaisun" strategiaa, samoin kuin tehokasta "viimeisen sanan sanomisen" oikeutta. Media ei siis ole enää mikään "kolmas valtiomahti", vaan ainakin toinen - ellei peräti ensimmäinen.
Kun tarkastellaan Suomessa viime aikoina tapahtuneita terroritekoja, ei mitään tällaista yhteistä ideologista nimittäjää löydy. Enemmänkin yhteinen tekijä on yksilön oman elämän ongelmat sekä eräänlainen uusheimoistuminen eli netin kautta verkottuminen samoin ajattelevien kanssa. Tämän hetkisessä kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa eri alueilla (esim. uskonto, etninen tausta, ihmissuhdeongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen, ympäristöaktivismi) tapahtuvaa polarisoitumista vain hyödynnetään mielellään kaikin tavoin.
Tarkoituksena on tietynlaisen ajattelun kriminalisointi. Luin juuri Facebookista erään tuttuni kommentin Norjan tapahtumiin liittyen. Hän totesi jollain tavalla kyllä jakavansa huolen siitä suivaitsevaisuuden kulttuurista, jonka myötä kristillinen kulttuuriperintökin painetaan alas ja pahimmillaan ehdotetaan shariaa tilalle. Kaveri kirjoitti osuvasti: "Vaikka jaan tämän huolen, miehen reagointitapa oksettaa minua." Juuri tähän ajattelun- ja sananvapauteen nyt halutaan iskeä: jo se, että jaat nämä huolenaiheet, tekee sinusta - ainakin potentiaalisen - terroristin. Näin tietyt arvot ja näkemykset sinällään kriminalisoidaan.
Kristinuskoa eli evankeliumia Jeesuksesta ei voida koskaan viedä eteenpäin asein. Jumalan valtakunta ei tule ihmisvoimin maan päälle. Kristillisiä arvoja taas ei oikeasti voida koskaan erottaa tästä omakohtaisesta uskonvakaumuksesta. Nuoruuden ystäväni sanoin, "jos apologia ei personoidu, niin se polarisoituu". Raskauksien keskeyttämisten määrä ei vähene aborttiklinikoita pommittamalla, vaan ihmisen sydämen muuttumisella. Olen itse jonkinsortin pasifisti ja suorittanut aikanani 11 kuukauden aseettoman palveluksen lääkintämiehenä. Minulla ei siis ole periaatteessa mitään aselakien kirtistämistä vastaan (enkä ainakaan kannata niiden löyhentämistä), mutta en ajattele tämän ratkaisevan ongelmaa. Jeesus sanoo, että ihmisen sydämestä lähtevät murhat, aviorikokset ja muut kauheudet. (Ks. Matt. 15:19.) Ihmisen sydän pitää siis käsitellä todellisen muutoksen aikaan saamiseksi.
Nykyisessä tilanteessa ajankohtainen neuvo kristitylle on Paavalin kehotus rukoilla maallisen esivallan puolesta, että "saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1.Tim. 2:2). Tämä on hyvää ja otollista Jumalalle, jokja haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan. Eli Paavalin ajatus ja rukous yhteiskuntarauhan säilymisestä tähtää aina siihen, että näissä puitteissa (vrt. Pax Romana) olisi mahdollisuus rauhassa tehdä Jumalan valtakunnan työtä ihmisten keskuudessa. Jos yhteiskuntarauha järkyy, vaarantuu myös hengellisen työn tekeminen. Evankeliumin eteenpäin vieminen on kuitenkin se meidän ensisijainen missiomme.
Samalla olisi hyvä yleisessä keskustelussa pyrkiä tarkemmin määrittelemään näitä usein käytettyjä termejä: ääri-jotain, fundamentalisti, vanhoillinen, kristitty jne. Nyt niitä käytetään vain lähinnä vahingollisina leimakirveinä tai iskusanoina ilman todellista sisältöä.
5 comments:
Breivikin tapaus nostaa esille aikamoisia kysymyksiä:
- tunnustaako oikeusjärjestelmämme kristinuskon
- miten pitkälle vakaumustaan saa noudattaa
- milloin yhteiskunta on kääntynyt niin antikristilliseksi että sen lakeja ei tarvitse enää noudattaa
- milloin yhteiskunta on niin ahdistava että sen voidaan katsoa olevan sodassa omaa vakaumusta ja omaa olemassaoloa vastaan
- minkälainen voimankäyttö voidaan katsoa sallituksi vakaumuksen, mielenterveyden ja viime kädessä oman hengissä säilymisen turvaamiseksi
- milloin yhteiskunnassa / maassa voidaan katsoa vallitsevan poikkeustila
- entä milloin sotatila
Jos Libyassa kapinallisten vaatimusten katsotaan olevan oikeutettuja niin millä perusteella? Silläkö että he vaativat demokratiaa? Mikä tekee demokratiasta niin oikean asian että laillinen hallitsija ja hallitus saadaan sen perusteella syrjäyttää?
Tekeekö jokin Breivikin asiasta niin oikeutetun että vallankumous on perusteltu? Jos tuo asia on kristinusko niin ainakin itse pidän sitä paljon oikeutetumpana kuin demokratiaa.
Tosin en usko pakottamiseen. Se on niin kristinuskon kuin demokratiankin perusluonteen vastaista. Demokratia perustuu vapauteen. Pakottamalla luotu demokratia ei ole todellista.
Kaiken perusongelma on laki. Se pakottaa noudattamaan sitä. Kristus kumosi lain. Se on ainoa tie.
Ihmiset säätävät kummallisia lakeja. Yhä useammin monen henkilökohtaisen vakaumuksen vastaisia. Ei ihme että ristiriitoja ja jännitteitä syntyy. Kukapa haluaisi elää valheessa.
Monia hämää se, kun he eivät ymmärrä Jumalan sanan ilmoitushistorian kokonaisuutta Raamatussa.
Vähän yksinkertaistaen sanottuna vanhanliiton kirjoitukset antavat konkreettisena esimerkkinä rautalankamallin, ja uudenliiton puolella annetaan sille sisältö. Vanhassatestamentissa opetetaan taistelua ja sotimista ja uudessatestamentissa annetaan sille sisältö, että meillä ei ole taistelu ihmisiä vastaan, vaan VT:n taisteluopetukset sovelletaan taisteluun näkymätöntä paholaista ja pahuutta vastaan.
Sitten esivallasta. Se on Jumalasta ja Jumalan palvelija, vaikka vallanharjoittajat itse olisivat jumalattomia. Puhuessaan esivallasta Paavali eli Rooman valtakunnassa, jonka keisarit olivat raakoja murhaajia ja juonittelijoita ja pitivät itsellään jumalallista asemaa. Silti heidänkin kautta tullutta lakia piti totella sikäli, kun se ei ollut ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.
Tämän ymmärtää, kun katsoo niitä Afrikan ja Aasian maita, joissa valtio on luhistunut. Silloin ilmaantuu yksilöitä ja rikollisryhmiä, jotka keräävät itselleen mahdollisimman paljon valtion varallisuudesta ja aseistuksesta. Sitten nämä ryhmät alkavat taistella toisiaan vastaan ja kansalaiset ovat niiden täydellisen mielivallan armoilla eikä ole mitään ylempää tahoa, joka puolustaisi kansalaisia. Ei ole esivaltaa, vaan mielivalta. Jopa diktaattorin hallinto on parempi kuin ei hallintoa ollenkaan, koska silloin tyhjiö täyttyy joka korttelissa asuvasta useasta diktaattorista.
Jeesuksen seuraajien ei tule osallistua vallankumouksiin eikä kapinoihin. Jumalan valtakunta pystyy elämään kaikissa olosuhteissa ja rukouksen (+profeetallisen julistuksen yms.) kautta vaikutamme suolana, että yhteiskunta toimisi mahdollisimman terveesti.
Kari Kngshrj
Kari me osallistumme parhaillaan, halusimme tai emme. Tuskin kukaan meistä pystyisi B:n tekoihin vaikka kuinka haluaisi. Ei meistä siihen ole.
Sen sijaan meidät on pakotettu ajattelemaan asiaa koska media on sen uutisoinut. Osallistumme asiaa koskevaan keskusteluun koska internet mahdollistaa sen. Emme ole asian ulkopuolella vaan osallistumme siihen, halusimme tai emme.
Uskova ei voi elää erillään ajan tapahtumista eikä pidä. Päinvastoin, meidän jos kenen pitäisi elää niissä mukana ja ottaa niihin kantaa.
Ei voi kuin hämmästellä miten irrallaan seurakunnat elävät todellisuudesta. Taas, ties kuinka monennen kerran olisi tuhannen taalan paikka astua esiin yhteiskunnallisille foorumeille, jos ei muuta niin yleisönosastojen kautta. Varsinkin paikallisten saarnamiesten ja vaikuttajien.
Saas nähdä löytyykö Lahdesta yhtäkään. Itse en katso itseäni kelvolliseksi koska sain henkisesti kenkää Lahden helluntaiseurakunnasta ja nuolen vielä niitä haavoja. Onhan siellä paljon viisaita miehiä mutta moniko astuu esiin kertomaan vakaumuksestaan ja reaktiostaan tapahtumiin.
Suhde esivaltaan ei ole yksinkertainen asia. Esimerkiksi abortti, homojen siunaaminen jne. Entä tuleva pedon merkki (jos uskomme ilmoitukseen kirjaimellisesti)? Entä laillinen koronkiskonta (pikavipit), eläinten nostaminen ihmisten asemaan, lasten kurituskielto, lasten nostaminen aikuisten yläpuolelle, kaikki auktoriteettien kumoaminen jne jne. Lista on loputon.
Itse olen ajat sitten todennut ettei näitä voi mitenkään hyväksyä ja lait ovat tältä osin laittomia eikä niitä tule eikä voi noudattaa, jos vain suinkin mahdollista aiheuttamatta itselle tai muille haittaa.
Suomalaisille lainkuuliaisuus on tietysti kansan luonteesta johtuen tavallista vaikeampi kysymys, ja siksi myös armon ymmärtäminen :)
Juuri tällaiset asiat ovat niitä joissa ei millään voi jeesustella vanhoissa kaavoissa ja opeissa, nyt on otettava järki käteen ja mietittävä ihan itse. Seurakunnilta on turha odottaa yhtään mitään, siellä eletään vakuumissa jossa opit ja niiden sovellukset ovat aina samat.
Mistäs tulis tässä ajassa ja todellisuudessa elävää opetusta, ihan omin sanoin ja itse ajateltuna? Ei taida tulla mistään.
Jukka, joo ne oli hyviä korostuksia, että tulee ottaa kantaa ja kantaa vastuuta yhteiskunnasta eikä suojautua hapettumiselta vakuumin alle. Samaa yritän itsekin kertoa ja yritän myös toteuttaa sitä siltä osin kuin löytyy potkua koneesta. Ei vain hevosvoimat tahdo riittää kaikkeen. Eikä aika.
Hevosvoimien puutteen olen selvittänyt itselleni niin, että haluan toimia pikemminkin hengenvoimalla. Siis vaikka oma tehtävä ei ole olla vaikuttamassa säännöllisesti politiikan alalla, niin Hengen inspiroidessa voi tehdä kuitenkin täsmäiskuja, esim. kirjoittamalla lehtiin tai keskustelemalla tai antamalla palautetta valtakunnallisille poliitikoille.
Kiteytän ajatukseni suhtautumisesta esivaltaan näin: Jeesus ei käskenyt (eikä antanut lupaakaan) alistua pahan edessä, vaan hän käski voittamaan pahan - mutta ei pahalla vaan hyvällä. Siinä on se ero, kapinoimmeko esivalta-alamaisuutta vastaan vai pyrimmekö vaikuttamaan yhteiskuntaan suolana ja profeetallisestikin haastamalla.
Myönnän osallistuneeni ns. jätesotaan paikkakunnallamme pari vuotta sitten, josta jopa TV-uutisten auto kävi tekemässä juttua kylällämme. Siinä oli kyse, onko paikallisella jäteyrittäjällä oikeus jatkaa jätekeräystä vai onko se oikeus vain seutukunnallisella uudella yhtiöllä. Piilotin jäteastiani siltä kerääjältä, jolla mielestäni ei ollut monopolioikeutta. En tiennyt, mikä on esivallan kanta asiaan, kun sitä ei oikein tiennyt hallinto-oikeuskaan.
Näiden kahden vaikuttamismallin ero näkyy myös siinä, miten uskovia opetetaan suhtautumaan orjuuteen. Orjuutta vastaan ei annettu lupaa kapinoida. Ei siis voittaa pahaa pahalla, mutta historia osoittaa, että orjuus loppui evankeliumin suolan vaikutuksesta vähitellen. Siinä paha voitettiin hyvällä.
Kari Kngshrj
Kyllähän tuo Norjan case on niin silmille tuleva että ainakin itse todennäköisesti vedän liian syvälle auran tässä vaiheessa.
Netti suorastaan pursuaa aineistoa. Kaikki, ihan kaikki ovat reagoineet! Milloin tällaista on pohjoismaissa viimeksi tapahtunut? Ei ehkä koskaan nettiaikana.
Vasemisto lyö oikeistoa, viime mainittu takaisin. Poliisi virittää valvontaa, toiset vastustavat. Salaliittoteorioita (aika vakavasti otettavan tuntuisiakin) esitetään: Norja on pullikoinut NATOA ja EU:ta sekä kansainvälistä pankkihegemonia vastaan ja nyt sitä rangaistaan. Miksi poliisi viivytteli, miten uhrien suuri lukumäärä on mahdollinen, jossain on ollut tarkka-ampuja, kuka pommin on rakentanut, onko käytetty sotilasräjähteitä, miksi USA varoitti tällaisesta iskutyypistä vain 24 h ennen iskua jne. Loputonta.
Mutta jotenkin tämä kokonaisuus on kuin elokuvista, Ilmestyskirjasta ja jostain Uudesta Kummajaisesta. Uskomaton sekoitus faktaa ja fiktiota, tarinoita ja ritareita. Huh huh.
Itse en oikein jaksa uskoa että kaveri olisi ihan yksin pystynyt toteuttamaan noin massiivista iskua.
Esiintuotu kristikortti on kyllä kaikkein mielenkiintoisin koko jutussa. Siihen reagointi paljastaa todella paljon ajastamme ja siinä toimivista. Se antoi aiheen alkuperäiseen kommenttiini. Lähdin siinä pohtimaan asiaa hiukan "ristiretkeläisen" näkökulmasta ja myös vakaumuksen ja lain ristiriidan ongelmista. Epäilemättä Breivik on kokenut suurta sisäistä ristiriitaa vakaumuksensa ja ympäröimänsä todellisuuden kesken. Niinhän meistä monet. Se juuri tuo asian varsin lähelle.
Post a Comment