Mediakatsaus 15

Jo keväällä tämän(kin) blogin palstoilla ennakoitiin euroalueen kriisiä lähitulevaisuudessa. Nythän tämä viimeistään on totta. En usko koko euroalueen kaatumiseen, mutta nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan se ei kyllä enää kauaa toimi näinkään. Lopullisen kaatumisen estää taas yksinkertaisesti suuri, ylikansallinen pääoma eli EU:ssa on kyseessä liian isot rahat, jotta sen annettaisiin kaatua.

Talouskomissaari Olli Rehn totesi äskettäin, että Kreikan olisi lakattava syömästä enemmän kuin se tienaa. Tosiasiassa Kreikan olisi kyllä alettava tienaamaan enemmän kuin mitä se syö ja samaa koskee myös monia muita maita. Voi olla, että tulemme näkemään vielä monta veristä kansannousua ja kaipnanpoikasta, varmaan jopa melkoisen taloudellisen syöksykierteen, ennen kuin nykyinen mantereenlaajuinen notkahdus on saatu oikaistua. Suomessakin saattaa vielä olla edessä tiukat ajat ja uskokaa minua, se ei ole suuryrityksiltä pois.

-------

Suomalaiset päätoimittajat ovat STT:n mukaan vakuuttuneita siitä, että täällä meillä ei Britannian lehtiskandaalin kaltaiset väärinkäytökset, kuten teletietojen ostaminen, lainaaminen, vaihtaminen tai varastaminen sekä salakuuntelu voi tulla kysymykseenkään. Itse ajatuskin tuntuu kuulemma täysin vieraalta koto-Suomessa. Tämä yhteen ääneen vakuuttelu tuntuu jopa liikuttavan yksimieliseltä.

Mieleen tulevat Eppu Normaalin laulun sanat vähän toisesta yhteydestä: "Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoleti kulkea". Nähtäväksi jää, onko kyseessä todistajan jääviys vaiko peräti pukki kaalimaan vartijana...?

-------

Närää herätti Nokian nykyisen yhteiskuntasuhteista vastaavan johtajan Esko Ahon tyly suhtautuminen julkisuudessa edesmenneen Mika Myllylän kohtaloon, muusta vastuunväistelystä puhumattakaan. Myllylän ansiostahan Ahokin kepulaisena Hiihtoliiton puheenjohtajana eniten pääsi paistattelemaan mediapäivää aikoinaan. Jotain maamme urheilu- ja johtamiskulttuurista tämä tapaus valitettavasti kertoo, eikä niin hyvää.

-------

Kirkkohistorian dosentin Esko M. Laineen mukaan yksityisen kristityn "ensisijaisena hengellisenä viitekehyksenä" tulee aina olla kirkko, eikä mikään herätysliike. Muuten ollaan kuulemma lahkoutumisen tiellä. Jo aiemmin (23.06.) Kotimaassa Laine hyökkäsi "käenpoikasen" asemassa kirkossa olevia herätysliikkeitä vastaan. Nyt Laineen huoli nousee siitä, että herätysliikkeiden huomio kohdistuu sellaisiin kysymyksiin, joista kirkossa vallitsee erimielisyys. Nyt herätysliikkeiden päinvastoin pitäisi pyrkiä kaikin keinoin pyrkiä osoittamaan kirkolle, että ne ovat sille korvaamattomia.

Laineen kommentit tuovat hyvin esille länsimaisen kansan/laitoskirkon erään ikuisproblematiikan: kun ollaan siirrytty pois raamatullisesta seurakuntamallista niin ollaan hyvin nopeasti tilanteessa, jossa seurakunnan Pään paikan ottaa joku toinen/muu. Laineen näkemys edustaakin "vox populi vox dei"-ajattelua puhtaimmillaan. Tämän mukaan herätysliikkeiden tulisi kerta toisensa jälkeen kuuliaisesti luopua omasta hengellisestä pääomastaan ja orjailla kansan ja median talutusnuorassa kulkevien "asema velvoittaa ja suitsii suuta"-piispojen lisääntyviä tempoilevia käännöksiä pois perinteisistä näkemyksistä, joista jotkut ainakin joskus ovat pohjautuneet Raamatun sanaan.

Sinällään Laineen kommentti on totta, jos sitä vähän kontekstualisoidaan: kyllä, yksityisen kristityn ainoa oikea yhteisö on Kristuksen seurakunta, ei mikään herätysliike tai vielä vähemmän jokin kirkollinen instituutio, joka on syntynyt tietylle maantieteelliselle alueelle historiallisen kehityksen seurauksena. Tämä kuitenkin nostaa olemassaolevasta tilanteesta esille kipeän ja ajankohtaisen kysymyksen: miksi siis on herätysliikkeitä ja miten niitä onnettomasti pääsee syntymään? Eikö herätysliike kerrokin koko olemassaolollaan, että pelkästä ulkonaisesta jumalanpalveluselämästä puuttuu se varsinainen elämä?

Kansankirkkosysteemi on UT:n kirjoitusten valossa absoluuttinen mission impossible, jolle ei voida löytää sieltä mitään tukea. Johdonmukaisesti toteutettuna se synnyttää antikristillisyyden. Mutta niin kuin VT:nkin aikana temppelin rinnalle nousi profeetallisuus, niin nytkin ulkikonaisten rakennelmien rinnalle Jumalan Henki toistuvasti nostaa herätyksiä, joiden piirissä olevat ihmiset kokevat juuri sen omaksi kodikseen, koska ovat sen piirissä uudestisyntyneet. Tätä ei kirkollinen uskonnollisuus edustajineen ole koskaan kyennyt ymmärtämään, saati sitten hyväksymään.

------

Toista kirkollisen ajattelun ääripäätä edustaa nuoruuden opiskelijatoverini Timo Eskola, joka kolumnoi Uusi tie-lehdessä (14.07.2011. s. 7) otsikolla "Jospa et tulisi kirkkoon". Eskolan mukaan "luterilainen kirkkomme luottaa siihen, että sen jäsenet eivät osallistu ehtoolliselle", eikä se ole mitenkään "varautunut siihen, että kävisit jumalanpalveluksessa".

No, eihän tässä sinällään mitään uutta ole. Luulen, että ylipäätään meidän vanhojen seurakuntiemme ongelma on se, että me emme edes halua kasvaa. On paljon kivempaa pyöriä vanhan, tutun porukan kanssa, joka on oppinut jo sisäsiistiksi ja hallitsee kaanaankielen alkeet. Eihän Jumala voi antaa sinne sadetta, missä ei ole janoa.