Äärimmäisten tekojen vaikutus

Äärimmäiset teot tuovat esille pinnan alla muhineita asioita. Se, mitä on ollut kehittymässä suojassa useimpien silmiltä, pullahtaa pinnalle kaikkien näkyville. Se, mitä Norjassa on tapahtunut ja miten se on heijastunut suomalaiseen julkiseen keskusteluun, on vain esimakua siitä, mitä näyttää olevan tulossa.

Olihan se jotenkin irvokasta, kun TV1:n iltauutisten toimittaja kysyi lauantaina sisäministeri Päivi Räsäseltä, miten hän julkikristittynä nyt suhtautuu näihin veritekoihin, joihin syypäänä on mm. "äärikristityksi" leimattu mies. Sanat olivat eri, mutta tyyli oli sama kuin olisi kysytty, että "miten nukut yösi tämän jälkeen, kun teikäläiset nyt näin...?" Suomalaista herätyskristillisyyttä ei voida kyllä millään logiikalla rinnastaa tällaisiin veritekoihin, vaikka mediassa tällaistakin näkee yhä useammin esitettävän..

Luulen siis, että jatkossakin löydämme itsemme yhä useammin altavastaajana ja syytettyjen penkiltä. Ajan henki on nyt sellainen, että marssijärjestyksestä poikkeavia ei suvaita. Toisaalta, joka tähän vainoon ei halua suostua, menettää yllättävän helposti suolaisuutensa. Suola on näet aina sidoksissa tiettyyn raamattunäkemykseen, jonka pohjalta nousee tietty maailmankatsomus ja ihmiskuva ja sen mukaiset arvot. Kristillinen arvopohja on aina sidoksissa Jeesukseen ja totuuden rakastamiseen. Ilmaiseksi emme enää saa mitään, vaan uskosta joutuu tulevaisuudessa maksamaan isomman hinnan kuin ennen.

Norjan surmatöiden tekijä Anders Behring Breivik käytti itsestään jossain yhteydessä termiä"kulttuurikristitty". Hän ei siis ole herätyskristitty, vaan hän halusi puolustaa kristillisyyttä kulttuurisena käsitteenä. Tiedättehän, koko tuo parituhatvuotinen länsimainen traditio konstantinolaisen paradigman myötä syntyneenä ja tällä mantereella kehittyneenä, ja aina siihen asti hyvinvoineena, kunnes pari sataa vuotta sitten valistuksen ajan humanismi alkoi sen uskottavuutta nakertaa omalla rationalismillaan... Ja tämän kehityksen hedelmiä olemme nyt siis korjaamassa.

Mutta mutta, jos joku siis on "kulttuurikristitty", niin hän ei taidakaan enää edustaa klassista kristinuskoa - ainakaan, jos luterilaisten piispojen puheita kuuntelee. Herätyskristitty hän ei siis myöskään ole, joten... Kuka tässä loppupelissä nyt sitten edustaakaan ja mitä? Helsingin yliopiston UT:n eksegetiikan emeritusprofessori Heikki Räisänenkin kun kuulemma on tituleerannut itseään "kulttuurikristityksi". Breivik identifioitiin mediassa myös vapaamuurariksi, josta tosin hyvin nopeasti (ymmärrettävistä syistä) vaiettiin. Joku sanoi hänen joskus kymmenkunta vuotta sitten liikkuneen myös surullisen kuuluisissa norjalaisissa black metal-piireissä...

Kun ajatellaan Norjan järkyttäviä tapahtumia, joilla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa, on hyvä osoittaa aitoa empatiaa, myötäelämistä. On hyvä lukemattomien "miksi?"-kysymysten yhteydessä osata kertoa Hänestä, jolla itselläänkin on ahdistus kaikissa meidän ahdistuksissamme. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä yrittää nähdä isompi kuva: jotain siitä Euroopasta, johon olemme syntyneet ja jossa olemme eläneet, on peruuttamattomasti muuttunut. Tämän muutoksen hedelmät tulevat nyt yksi kerrallaan esiin ja meidän on katsottava niitä rauhallisesti silmästä silmään, oli se meistä kivaa tai ei.