Olen niin Norjan tapahtumien kuin erään pienimuotoisen nettikeskustelunkin myötä lueskellut ruotsalaisen luterilaisen teologin, Olof Edsingerin kirjaa Sodat Raamatussa (Perussanoma, 2007, s. 145-147). Kirjan loppuyhteenvedossa Edsinger heittää laajemman näkökulman kristinuskon tilanteeseen tämän hetken maailmassa.
"Kajsa Ahlstrand Ruotsin kirkon tutkimusyksiköstä on koonnut yhdeksän kohdan luettelon, jossa hän kuvailee Ruotsin kirkon julistuksen muuttumista viime vuosikymmenten aikana. Nämä kohdat ovat:
Ennen Nyt
Jumala jossakin kaukana Jumala minussa
Ihminen on syntinen ja tarvitsee Ihminen on haavoittunut ja tarvitsee lääkintää
anteeksiantamusta
Ihmisen pitää totella Ihminen saa luoda
Kristus uskon keskipisteenä Elämä uskon keskipisteenä
Usko varustuksena Paljas usko
Sana Mysteeri
Jeesus Jumala
Vain Jeesuksen nimessä on pelastus Isän kodissa on monta asuinsijaa
Selkeät rajat: erillisyys Pehmeät rajat: yhteenkuuluvuus
Hyvyys Viisaus
Hierarkkinen auktoriteetti Kokemukseen perustuva auktoriteetti
(Kajsa Ahlstrand, Kyrkans tro får nya kläder, s. 8-9)
Tämä lyhyt ja ytimekäs luonnos Ruotsin kirkon, ehkä koko Ruotsin kristikunnan, hengellisestä kehityksestä saa lukijan todella miettimään - etenkin, jos sitä vertaa maailman herätystä kokevien kirkkojen kehitykseen. Kajsa Ahlstrandin tutkimuksen kaltaisen selvityksen on tehnyt myös amerikkalainen seurakuntien kasvua tutkiva Peter Wagner. Wagner kirjoittaa, että herätyskristillisesti suuntautuneet kirkot ovat muuttuneet 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana mm. seuraavalla tavalla:
Ennen Nyt
Kristus Vapahtajana Jeesus Herrana
Jeesus Karitsana Jeesus Leijonana
Risti Kruunu
Vanhurskauttaminen Pyhitys
Pelastus kuolemasta Pelastus elämään
Vesikaste Henkikaste
Elämä erämaassa Jordanin ylitys
Pahan kieltäminen tai pelkääminen Hengellinen sodankäynti
Ohjaaminen ja neuvominen Vapauttaminen
(Peter Wagner, Kyrkbävning, s. 52)
En varmasti halua antaa sitä vaikutelmaa, että Wagnerin luettelo muutoksista olisi ongelmaton, mutta minusta on silti kiinnostavaa vertailla. Ero Ruotsin kirkon ja aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa vaikuttavien herätysliikkeiden välillä ei voisi olla paljon suurempi!"
Tässä kohtaa Edsinger viittaa Pennsylvanian historian ja uskontotieteen professori Philip Jenkinsin palkittuun kirjaan The Next Christendom. The Coming of Global Christianity (Oxford University Press, 2002), jossa Jenkins pitää pohjoisen ja etelän kristinuskoa jopa kahtena eri uskontona. "Etelän innokkaalle, spontaanille, fundamentalistiselle ja yliluonnolliseen suuntautuvalle kristinuskolle tyypilliset ilmenemismuodot tulevat lähitulevaisuudessa näyttämään täysin toisenlaisilta kuin kristinuskon ilmentymät Euroopan ja Pohjois-Amerikan vanhoissa kristillisissä keskuksissa." (emt. s. 78)
Edsingerin mukaan "herätyskristillisillä kirkoilla on varmasti omat ongelmansa. Tuskin kuitenkaan on epäilystä, etteikö Ruotsin kristityillä ole huomattavasti suurempi syy olla huolissaan Jeesuksen toisesta tulemisesta kuin niillä." (Emt. 147) Tässä kohtaa Edsinger viittaa Jeesuksen kertomukseen viisaista ja tyhmistä neitsyistä Matt. 25. luvun alussa.
Omaa pohdintaa
Aiemmin näimme kirkkohistorian mukaan kristinuskon erilaisina virtoina, kuten esim. roomalaiskatolinen, ortodoksinen sekä protestanttinen kristinusko perinteisissä kirkkokunnissa. Olemmeko nyt uudessa tilanteessa, jossa nämä kristinuskon virrat muodostuvatkin eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon kristittyjen uskontulkinnan mukaan. (Vrt. väite "Jumala on muuttanut etelään", jonka varsinkin lähetystyön yhteydessä nykyisin kuulee lausuttavan.)
Kysymyksiä, joita herää tältä pohjalta:
- Kummassa kristinuskon virran pääuomassa me itse haluamme soutaa?
- Entä tulevatko nämä uomat jossain kohtaa lopullisesti eroamaan toisistaan?
- Eikö niin, että todellinen hyödyllisyytemme Jumalan valtakunnan suhteen arvioidaankin lopulta sen perusteella, kuinka paljon olemme tehneet opetuslapsia, eikä esim. sen perusteella, miten hyvin olemme edistäneet kristillisen kulttuuriperinnön säilymistä yhteiskunnassamme?
- Olemmeko Pohjoismaissakin etääntyneet jo niin kauas elävästä uskosta, että jos Jumala nyt antaisi meille samanlaisen herätyksen, kuin mitä esim. ruotsalainen helluntaijohtaja Lars Anderås todisti tapahtuvan jossain päin muslimimaailmaa, niin se ei enää kelpaisi meille, koska kokisimme sen synnyttämät ilmiöt ja reaktiot niin vieraina itsellemme?
No comments:
Post a Comment