Oltiin vaimon kanssa päivällä käymässä Hesassa, meikäläinen divarikierroksella ja vaimo taas jossain toisenlaisissa kaupoissa. Yllätti sitten siinä kuumana päivänä vessahätä meikäläisen ja missä hätä on suurin, siinä on apukin lähellä. Joten ei kun tuomiokirkon vessaan. Maksoin oikein euronkin siitä lystistä ja pois lähtiessä nappasin kotiin viemisiksi Kirkko ja kaupunki-lehden viimeisimmän numeron ( nro 25, 13.07.2011).
Kirkko ja kaupunki-julkaisuhan edustaa valtakirkollisen väen ajattelua ja arvoja. Se on varmaan Kotimaa-lehden jälkeen merkittävin kirkollinen media, ehkä Radio Dein kirkollisten ohjelmien jälkeen. Se ei juurikaan anna armoa kirkon herätysliikeväelle, joita sen jakelualueella (so. Helsingin seurakuntayhtymä) on kuitenkin paljon. Eikä lehdykkä nytkään petä odotuksia.
Pääkirjoituksessaan otsikolla "Hengelliset kesäjuhlat" päätoimittaja Seppo Simola kun antaa tulla oikein kunnolla koko täyslaidallisen. Hän ensiksi erottelee kirkollisen herätysliikeväen keskuudesta jyvät akanoista. "Körttiläiset ovat nykyisin herätysliikkeistä lähimpänä kansankirkon valtavirtaa. Kirkon enemmän tai vähemmän liberaali eliittikin ui heidän kesäkekkereissään kuin omissa rantavesissä."
No niin, se oli osuvasti sanottu, mutta tell me something new. Mutta eipäs hättäillä, jatkoa nimittäin seuraa.
"Joidenkin muiden liikkeiden asema kirkossa sen sijaan on hakusessa. Ennen muuta tämä koskee evankelista liikettä eli Sley:tä sekä Kansanlähetystä ja muita niin sanottuja viitoslaisia. Nämä ovat aikansa räksyttäneet muun muassa kirkon maallistumisesta, luopiopiispoista ja oman uskontulkintansa oikeellisuudesta. Samalla ne ovat jyrkillä puheillaan naispappeudesta ja seksuaalivähemmistöistä aiheuttaneet kirkolle kovasti vahinkoa.
Nyt näissä liikkeissä ollaan hämmentyneitä, kun seurakunnissa on alettu asettaa kyseenalaiseksi niiden rahoittaminen ja muu tukeminen. Joillakin järjestöillä on samaan aikaan kirkon suuntaan toinen käsi ojossa rahan toivossa, kun toinen käsi huiskii ympäri korvia."
Simolan kommentit ovat jälleen kerran hyytävää luettavaa. Sley:n ja Kansanlähetyksen ym. viidesläisten päivät taitavat olla kirkossa, ei vain hakusessa, vaan peräti luetut. Herää kysymys, millainen on tulevaisuus kirkossa, jos ja kun tämän kaltaiset miehet ja naiset pääsevät valtaan siellä. Näyttää siltä, että mikäli hän saisi päättää, niin kirkon ovi kävisiu paljon tiuhempaan kuin mitä se nyt käy. Se, että näin kirjoitetaan hesalaisessa luterilaisessa tiedotuslehdessä, kertoo tietysti omaa karua kieltään kirkon hengellisestä tilanteesta pääkaupunkiseudulla, mutta yhtä lailla se heijastelee myös tiettyä tulevaisuudenkuvaa.
Mitä onkaan siis edessämme? Mitä tänään Helsingissä, huomenna Lahessa ja ylihuomenna... No, eihän tämä kehitys tietenkään näin yksinkertasisesti mene, mutta jotain hyvin enteellistä tässä on kuultavissa.
Annetaanpa päätoimittaja Simolan jatkaa: "Kesäjuhlien yhteydessä rehennellään usein suurilla numeroilla. Näin monta kymmentä tuhatta ihmistä osallistui ja noin monta herkullista hernerokka-annosta syötiin. Numeroita on kumminkin aina hyvä myös suhteuttaa. Yhteensä herätysliikkeiden kesäjuhlille osallistuu osapuilleen 100 000 ihmistä."
Nyt on siis "maalattu piru seinälle" ja "sanottu synti synniksi". On siis väärin "rehennellä numeroilla" ja muutenkin viettää hengellisiä juhlia muiden samanhenkisten kanssa. Niinpä päätoimittajamme heittääkin kehiin erään kirkollisen ajattelun kulmakiven eli kirkolliset toimitukset. Niistä ja niiden kautta kun löytyykin se oikea Herran kanssa ja aidot hengelliset kesäjuhlat. Eli tähän tapaan...
"Monin verroin suuremmat kävijämäärät kokoavat seurakunnissa vietetyt hengelliset kesäjuhlat. Kun rippikoululaisia konfirmoidaan vuosittain noin 50 000 ja heillä kullakin on varovasti arvioiden 10-15 vierasta, näihin juhliin osallistuu hyvän matkaa yli puoli miljoonaa ihmistä. Kasteisiin, vihkimisiin ja hautajaisiin osallistuu vuosittain noin neljä miljoonaa ihmistä. Näissä suurissa hengellisissä kesäjuhlissa virtaa kirkon elämän pääuoma."
Eli loppujen lopuksi ei se niin väärin olekaan rehennellä numeroilla, kuinhan se vain tapahtuu "oikein". Sama pätee myös muihin argumentteihin. Mutta mikäli kirkon toiminta ja sen kosketuspinta sen uudestisyntymättömiin jäseniin rajoittuu vain tähän, ihmisiä petetään pahasti. Ihmiselle ei riitä pelastumiseen kirkon tai minkään muunkaan yhteisön ulkokohtainen jäsenyys tai kirkossa käynti. Ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, Pyhästä Hengestä, eikä siinä auta kirkolliset toimitukset, vaan Jumalan Sana.
Tämän totuuden salaamisesta on kirkon johdon ja työntekijöiden kerran tehtävä tili Jumalan edessä. Simolan pääkirjoitus tuo esille karmaisevalla tavalla sen ammottavan kuilun, joka opinkäsityksissä - ainakin toivottavasti - vallitsee kirkollisen linjan ja herätysliikeväen välillä. Virallinen kirkko kulkee omaa tietään, jonka se on valinnut. Herätysliikeväeltä taas kysytään tulevina päivinä uskollisuutta Raamatulle - ja vielä enemmän, monin verroin enemmän kuin tähän asti. Jos se siitä Sanasta luopuu, eikä suostu omaa elämäänsä - yksilöinä ja yhteisöinä - sen mukaan oikaisemaan, se on auttamattomasti hukassa.
Nyt ois muuten Ukko-Muromalle töitä...
7 comments:
Simola kirjoittaa: "Nyt näissä liikkeissä ollaan hämmentyneitä, kun seurakunnissa on alettu asettaa kyseenalaiseksi niiden rahoittaminen ja muu tukeminen". Niin hyytävää luettavaa kuin k.o. teksti toki onkin, kieltämättä Simolan näkemys on looginen hänen näkökulmansa huomioon ottaen.
Onhan se vähän kinkkinen tilanne, jos herätysliikejärjestöt odottavat kirkkoinstituution - joka karkeasti sanottuna edustaa suunnilleen samanlaisia arvoja kuin Vihreä Liitto - tukevan taloudellisesti hyvin eriäviin arvoihin perustuvaa toimintaansa.
Eikö sinustakin? Haluaisiko Vihreiden äänestäjäkunta rahoittaa Kristillisdemokraattien toimintaa? Tai Perussuomalaisten?
Simola kirkollisista toimituksista: "Näissä suurissa hengellisissä kesäjuhlissa virtaa kirkon elämän pääuoma". Simolan turinat alkavat saada itseironian sävyjä. Että minkä elämän? Vanhemmat tuovat vauvansa seremoniaan kastemaljan äärelle. Seuraavan kerran noin 15-kesäisenä pariviikkoisen uskontotietoiskuleirin jälkeen puetaan valkeat kaavut päälle ja "vahvistetaan" sakramentti, joka on tuolloin imeväisenä saatu.
Sitä seuraava kohtaaminen kirkon kanssa onkin ehkä vasta ruumisarkussa kappelissa - hyvässä lykyssä jo hääseremoniassa tai satunnaisessa joulukirkossa ennen tätä. Jos tuota on elämä, niin kuulostaa harvinaisen kuivalta pääuomalta.
Sitä paitsi on vaikeaa kuvitella, että kirkkolaitoksen päättäjät aikuisten oikeasti uskoisivat Suomen kirkon kehityksen poikkeavan Ruotsin tiestä mitä tulee myös näiden kasteiden ja konfirmaatioiden suosioon. Kansalaisten kuluttajatietoisuus on sillä tasolla, että he alkavat hiljalleen kyseenalaistaa uskonnollisten seremonoiden tarpeellisuuden, jos niillä ei ole sisältöä.
PS. Veljellinen vinkki. Jos käy Helsingissä arkipäivänä, suosittelen hädän tullen käymään vessassa yliopistolla. Siistit vessat, ei tarvitse maksaa kirkon kirstuun eikä kukaan kysele opiskelijakorttia.
kiitos!
Jossain aiemmassa postauksessa totesin evl. kansankirkon kaltaisen systeemin olevan mission impossible. Tämä on enemmän totta nykyisen kaltaisena myöhäismodernina ja jälkikristillisenä aikana kuin aiemman uskonnollisen yhtenäiskulttuurin aikana.
Tuolloin herätysliikkeillä oli vielä olemassa tietyt mahdollisuudet toimia kirkon sisällä (vaikka tätäkin on kirkon historiassa aika ajoin pyritty kyseenalaistamaan). Tarkoitan nyt ennen kaikkea tilannetta täällä Suomessa, mikä on nyt radikaalisti muuttunut.
Näillä näkymin perinteisillä herätysliikkeillä ei ole tilaa, eikä toimintamahdollisuuksia toimia kirkossa entiseltä pohjalta. Tulevaisuudessa hengellinen työ (lue: kristillinen lähetystyö) kirkossa voi hyvinkin siirtyä maan alle. Se tulee todennäköisesti tapahtumaan ennemmin verkostomaisten pienryhmien kuin nykyisen kaltaisen järjestötyön kautta.
Tätä taustaa vasten "ymmärrän" tavallaan Simolan & co reaktiot. Jokainen valitsee itse tiensä ja vastaa seurauksista. Muutos entiseen tulee vain olemaan suurempi kuin kukaan on onnistunut kuvittelemaan. Luopumus tapahtuu nyt pikavauhtia.
PS. Kiitos veljellisestä vinkistä. Tosin ei minulta mitään kirkon jäsenkorttia Tuomiokirkossakaan kyselty, mutta ehkä tuossa satunnaisen matkaajan välttämättömässä käymälässäkäynnissä haluttiinkin paikalla olleen kirkon virkailijan puolelta nähdä jonkinlainen epämääräinen "missiologinen aspekti"?
>>> Ihmiselle ei riitä pelastumiseen kirkon tai minkään muunkaan yhteisön ulkokohtainen jäsenyys tai kirkossa käynti. Ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, Pyhästä Hengestä, eikä siinä auta kirkolliset toimitukset, vaan Jumalan Sana. <<<
Aivan, eikä sekään ihan riitä että syntyy uudesti ylhäältä, vaan pitää myös pysyä uskossa sekä on pidettävä käskyt (1. Joh. 3:24). Uudestisyntyminen kun ei ole - yllätys yllätys - mikään pelastusautomaatti jollaiseksi se paljon mielletään.
Usein unohdetaan sellainen asia kuin kilvoitus. Se kun "tulemme uskoon" niin sitä pidetään usein asiana joka on niin tärkeä että sen rinnalla unohtuu muut. Mutta vielä tärkeämpää ja vaikeampaa on pysyä uskossa. Ja uskossa pysyminen taas ei oikein onnistu ilman kilvottelua.
Hyvä pointti, Kari. Itse en missään nimessä samaistu "kerran pelastettu, aina pelasterttu"-harhan kannattajaksi. Yhtä tärkeää ja kenties jopa tärkeämpää, kuin korostaa herätyskristillistä näkökulmaa, on korostaa ja alleviivata kilvoituskristillistä. Niinkuin totesit, niin se unohtuu niin helposti. Näin onkin käynyt useille sellaisille (niin yksityisille ihmisille kuin yhteisöillekin), jotka alussa ovat olleet herätyskristillisiä. Kun herätys on mennyt, on jäänyt jäljelle vain perinne, tavat ja hyvä veli-kerho.
Joo, Ukko-Muromalle olisi tosiaan töitä. Samoin myös Ukko-Paavolle herättäjäjuhlilla, kun hänen aikanaan seuraväkeä tuli sentään herätykseen.
Taitaisi myös Lars-Leevi Laestadius itse joutua hoitokokouksien uhriksi suviseuroissa, kun hän piti esim. metodisteja ja jopa baptisteja veljinään ja vieläpä kirjoitti nämä ajatuksensa pääteokseensa "Dårhushjonet - en blick i nådens ordning".
Eipä silti, Jeesuskin Paavalista puhumattakaan saisi porttikiellon ja ties minkä bullan ehkä valtaosaan suomensiionin rukoushuoneista nykypäivänä. Jos heidän sanomastaan päästetään läpi vain hienosokeriksi siivilöity osa, niin ei heitä itseään uskallettaisi päästää irti julistamaan.
Leijona-areenat ja synagogaruoskinnat alkavat olla totta henkisellä tasolla, mutta juuri niillä areenoillahan tämä koko juttu syntykin. Nyt hengellisyys pääsee toteutumaan siinä ympäristössä, johon se on mitoitettukin.
Kari Kngshrj
Juuri näin. Tästä aiheesta on helppo puhua koska on sen läpikäynyt ja siksi hieman tietoakin. Se vaan menee NIIN helpolla siihen, varsinkin jos kokoajan puuhaa ja puuhaa kaikkea "tärkeetä" eikä tajua että kilvoitus on se tärkeää. Ei tartte kun on uskossa ja pelastettu....
Menee sitten koko elämä puurtamiseksi ja sitten jossakin vaiheessa pysähtyy seinään ja pohtii että mistä on kysymys? Ja vastaus on justiinsa tuo hyvä veli -kerho ja sitten romahtaa.
No, tämä oli nyt vain yksi totuus - jokaisella lienee aiheesta omansa. Ja jos ei ole niin sellainen tulee. Sellaisia me immeiset ollaan ;-)
Post a Comment