Olin 17-vuotias tullessani uskoon. Olin kasvanut hyvässä, ei-uskovassa kodissa ja minut oli aitoluterilaiseen tapaan kastettu sylivauvana. Kotonani en saanut mitään sen kummempaa kristillistä kasvatusta. Tulin siis uskoon ns. pystymetsästä.
Oltuani reilun vuoden verran uskossa jouduin lukemattomien kaltaisteni tavoin ns. kastekriisiin. Eräs ystäväni on toisaalla todennut osuvasti: "Se, että lapsikaste yhä edelleen tänä päivänä hakee teologisia perustelujaan monin eri tavoin, kertoo siitä jotain." Näin oli myös minun kohdallani. Tuossa tilanteessa minua ei mitenkään painostettu tekemään ratkaisuani mihinkään suuntaan. Sen sijaan minulle annettiin vertaansa vailla oleva hyvä neuvo, jota olen itse pyrkinyt parhaani mukaan välittämään eteenpäin.
- Älä lue yhtään kastetta käsittelevää kirjaa kummankaan näkemyksen puolesta tai vastaan, vaan käy yksi kerrallaan läpi kaikki UT:n kastetta käsittelevät kohdat ja tee sen pohjalta oma ratkaisusi. Näin syntynyt vakaumuksesi on sinun omasi, eikä sitä pysty kukaan sinulta riistämään.
Muutamaa kuukautta myöhemmin minut kastettiin ollessani 19-vuotias. Ei ollut mitään prässäämistä, eikä painostamista, vaan Raamastun tutkimista, omakohtainen ratkaisu ja sitä seurannut omantunnon rauha. Olen kyllä kuullut monien kokeneen painostusta kasteelle menon suhteen, eikä kovin moni asia maailmassa saa minussa aikaan yhtä voimakasta vastenmielisyyden tunnetta kuin tällainen menettely. Luulen sen johtuvan omassa ratkaisussani kokemastani vapaudesta.
Kuitenkin on hyvä ymmärtää kasteasian luonne omantunnon kysymyksenä: jos ei menettele, niin kuin kokee oikeaksi Raamatun pohjalta, toimii väärin omantuntonsa ja Jumalan edessä. Totuudelle on oltava kuuliainen, maksoi mitä maksoi. Totuus ei anna tilaa millekään muulle kuin kuuliaisuudelle ja uskollisuudelle.
Itse hahmotan asian edelleen UT:sta siten, että kristillinen kaste on ennen kaikkea yksilön valinta ja henkilökohtainen ratkaisu kääntyä Jumalan puoleen. Kyse ei siis ole kuulumisesta johonkin etniseen, sosiaaliseen tai muuhun ryhmään (kuten esim. perhekunta, suku, kansa tms.), jonka perusteella kuuluttaisiin johonkin leiriin. Kyse on Jumalan pelastusteosta ihmisen ottaessa tämän armon vastaan omaan elämäänsä.
Niinkuin monet minua teologisesti viisaammat ovat todenneet, Johanneksen kaste on eräs kristillisen vesikasteen esivaihe. Johanneksen parannussaarnassa tulee jo esille tuo kutsu henkilökohtaiseen kääntymykseen, joka murtaa perinteisen Herralle kuulumisen etnisen taustan perusteella.
"Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille." (Matt. 3:7-8)
"Ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." (Matt. 3:6)
Tietenkään Jeesus itse ei tarvinnut kastetta tässä samassa merkityksessä, Hänhän ei ollut syntiä tehnyt. Hänen kohdallaan kyse oli ennen kaikkea suostumista siihen rooliin Jumalan Karitsana, joka Hänelle jo ennen aikojen alkua oli varattu. Hän alistui Isän tahtoon ja astui Hänen suunnitelmaansa ihmiskunnan ja koko maailman lunastamiseksi pahan vallasta. Kyseessä oli valmistautuminen kuolemiseen ristillä.
Kuitenkin Jeesus jo tässä kohtaa on esikuva meille. Niin kaste meillekin merkitsee samaistumista ja yhteenkasvamista Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. (Ks. Room. 6:3-6, Kol. 2:11-12.) Tämä tapahtuu uskon kautta ja kaste on ulospäin vertauskuvallinen tässä kohtaa. Kuitenkin minusta löytyy sen verran mystikkoa, että ajattelen kasteessa (kuten myös ehtoollisessa), kun se uskossa otetaan vastaan, tapahtuvan jotain ihmiselle myös hengellisesti. Ehkä sitä ei tarvitse edes kovin paljon selittää uskolle, vaan ehkä riittää vain viittaus Paavalin sanoihin Kolossalaiskirjeessä "todellisuudesta ja sen varjosta" (2:17). Jossain vaiheessa kun ihminen tulee osalliseksi Kristuksesta, tämä uskonkuvan ja sen takana olevan hengellisen todellisuuden välinen raja ikäänkuin hämärtyy ja asiat "uskossa sulautuvat meihin" (Hepr. 4:2).
Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani olevan itse asiassa kaksi väärää kastenäkemystä: lapsikaste ja aikuiskaste. Uusitestamentillinen kaste ei ole mikään ikäkausiriitti. Kaste ei myöskään ole vain pelkkä "armonväline" (jos näin välttämättä halutaan sanoa), vaan asiassa on myös toinen puoli, ihmisen osuus, niin kuin uskoontulossa on. Mutta kaste ei ole pelkästään vain ulkonainen kuuliaisuudenteko, vaan sillä on myös syvempi hengellinen merkityksensä.
Ymmärsin tutkimani pohjalta, että kyse on uskoontulemiseen liittyvä asia, eikä niinkään ikään varsinaisesti kuuluva. Jo Johanneksen kasteen perusteella (ja myöhemmin esim. Apt. 2:37:n pohjalta) kyllä ymmärsin kyseessä olevan asian, joka kuuluu ihmisen tulemiseen synnintuntoon. Senpä tähden kaste onkin "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Ajattelen kehityslinjan siis olevan tämä: Johanneksen kaste - Jeesuksen opetuslasten ennen helluntaita toimittama kaste - varsinainen kristillinen vesikaste Apt. 2. luvusta eteenpäin. Itse asiassa UT siis kuvaa tiettyä hengellistä murroskautta, jossa lähtökohta on vielä vanhan liiton puolella, mutta jossa koko ajan pelastushistoriassa siirrytään kohti varsinaista uuden liiton todellisuutta. Alussa kristityt ovat vain yksi monista juutalaisuuden lahkoista, josta pian kasvetaan ulos - onhan tavoitteena viedä evankeliumi kaikkialle.
Kristillinen vesikaste siis syrjäyttää ympärileikkauksen vanhentuneena liiton merkkinä, sisällyttäen kuitenkin sen esikuvallisuuden ja hengellisen merkityksen itseensä, kuten kävi kaikessa muussakin vanhatestamentillisessä uskonnollisessa perinnössä (ks. Room. 15:4, 1.Kor. 10:11 sekä koko Hepr.kirje).
Tältä pohjalta olen toiminut perheessäni ja kasvattanut omat lapseni. Heitä ei kastettu sylilapsina, vaan siunattiin. (Ehkä me siis todellakin jonkinlaisia riittejä tarvitsemme?) Olemme vaimoni kanssa parhaamme mukaan antaneet heille kristillisen kotikasvatuksen ja kun he ovat tulleet ikään, jossa he selvästi ovat tiedostaneet oikean ja väärän ja myös oman syntisyytensä Jumalan lain edessä, he ovat saaneet itse ratkaista oman suhteensa Jumalaan ja Hänen evankeliumiinsa. He ovat sitten oman uskoontulonsa jälkeen itse tehneet ratkaisut kasteasiassakin oman näkemyksensä pohjalta. Kaikki heidät on kastettu, tosin hyvin eri-ikäisinä.
Olen pyrkinyt myös opastamaan muita kyselijöitä itse saamani hyvän neuvon mukaisesti: tutki asiaa itse rehellisesti Raamatusta rukoillen ja tee oma ratkaisusi sen pohjalta. Itse en ole ketään koskaan painostanut kasteasiassa, mutta en myöskään koskaan ole kieltäytynyt kastamasta ketään uskoontullutta, jota ei ole uskovien kasteella kastettu. Ainoa asia, mistä olen halunnut varmistua, on uskovan oma halu mennä vapaaehtoisesti kasteelle.
Minua rasittavat kasteväittelyt. En ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä riidanhaastajia, jotka kiertelevät netissäkin väittelemässä kasteesta haluamatta edes ymmärtää vastapuolta. (Senpä tähden voi olla, etten tämänkään postauksen yhteydessä julkaise jokaista kommenttia.) Asiallinen ja toista kunnioittava keskustelu kasteesta ja asian tutkiminen yhdessä Raamatun pohjalta on ihan eri asia, mutta valitettavan harvinaista. Kuitenkin itse olen valmis tällaiseen aina.
Omassa seurakuntayhteisössämme on uskovia, joilla on erilaisia perinteitä, taustoja ja käsityksiä, näin myös kasteasiassa. Minulle ei tuota minkäänlaisia ongelmia jakaa elämääni eri tavoin kasteesta ajattelevien kanssa. Kokemukseni mukaan kastekäsitys ei korreloi mitenkään ihmisen henkilökohtaisen pyhittymisen kanssa, koska Jumala ei anna lahjojaan ansioidemme mukaan, vaan armosta. Jumala katsoo aina sydämeemme, ei Raamatun tuntemukseemme, teologiseen tietoomme tai oppimme puhtauteen.
Haluaisin nähdä tulevaisuudessa entistä enemmän sellaisia kristillisiä yhteisöjä, joissa voimme elää yhdessä ja rakentua yhteisestä uskostamme, tekemättä toisillemme väkivaltaa riippumatta siitä, millainen kastenäkemys meillä itsekullakin on. Minulla itselläni on hyviä kokemuksia tästä, samoin kirkkohistoriasta löydämme esimerkkejä tästä. Käytännössä voimme oppia kunnioittamaan toisiamme ja toistemme näkemyksiä tässäkin asiassa, vaikka emme samoin tässä kohtaan ajattelisikaan. Ennen kaikkea ajattelen seurakunnan Herran näin haluavan tapahtuvan.
Muistolauseeksi tästä siis sopii: "Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" (Fil. 3:15-16)
Näin tehdessämme alamme luoda pohjaa aivan uudentyyppiselle kristilliselle kulttuurille, jossa ei syyllistytä opilliseen leväperäisyyteen, mutta jossa kaikkea opillista keskustelua ja teologista tutkimustyötä ohjaa rakkaus.
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." (Fil. 3:17)
24 comments:
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Se on maltillinen, mutta siinä tulee kirkkaasti ilmi oma kokemuksesi/Raamatun pohjalta nouseva näkemyksesi kasteesta.
Juuri näin. Täsmälleen näin. Minusta on jopa tuntunut, että Jumala ohjaa tarkoituksella erilaisilla käsityksillä varustettuja uskovia yhteen. Silloin yhteyden peruste ei voi olla muu kuin yliluonnollinen hengen yhteys. Samanmielisyyteen tai samankaltaisuuteen perustuva yhteys löytyy mistä tahansa harrastuspiiristä tai urheiluseurasta.
Itse haluan suhtautua rennosti ihmisten erilaisuuteen ja erilaisiin käsityksiin mm. kasteesta tinkimättä kuitenkaan ollenkaan siitä, minkä olen löytänyt oikeaksi.
Timo kirjoitti:
”Näin tehdessämme alamme luoda pohjaa aivan uudentyyppiselle kristilliselle kulttuurille, jossa ei syyllistytä opilliseen leväperäisyyteen, mutta jossa kaikkea opillista keskustelua ja teologista tutkimustyötä ohjaa rakkaus.”
Puit sanoiksi sen, mitä itsekin olen tarkoittanut.
Kari K
Kiitos!
Kirjoitin kavereilleni vastineen mielenkiintoiseen kirjoitukseesi. Pyrin käsittelemään siinä kastetta koskevaa opetustasi. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa täälläkin.
---
Pyrin nyt kommentoimaan pääasiassa kasteoptusta, vaikka tekstissä olisi aihetta muihinkin, huomautuksiin, esimerkiksi hengelliseen yhteyteen liittyvissä kysymyksissä.
”Älä lue yhtään kastetta käsittelevää kirjaa kummankaan näkemyksen puolesta tai vastaan, vaan käy yksi kerrallaan läpi kaikki UT:n kastetta käsittelevät kohdat ja tee sen pohjalta oma ratkaisusi. Näin syntynyt vakaumuksesi on sinun omasi, eikä sitä pysty kukaan sinulta riistämään.”
Ajatus kuulostaa varsin hyvältä, mutta sinä ei huomioida, että meihin kaikkiin vaikuttaa esiymmärrys riippumatta siitä, olemmeko lukeneet tiettyä näkemystä puolustavia kirjoja vai emme. En usko, että kirjoittaja oli mitenkään ”tabula rasa” 19-vuotiaana. Henkilöt, jotka tulevat uskoon nuoruudessaan tai aikuisuudessa, voivat hyvinkin olla taipuvaisempia niin sanottuun uskovien kasteeseen, koska he näkevät, kuinka monet lapsikasteen saaneet elävät kuin pakanat. Totta kai myönnän samalla sen, että jos lukee yksipuolisesti vain jotakin kastenäkemystä tukevaa kirjallisuutta ratkaisu suuntaan tai toiseen on varmempi.
”Kuitenkin on hyvä ymmärtää kasteasian luonne omantunnon kysymyksenä: jos ei menettele, niin kuin kokee oikeaksi Raamatun pohjalta, toimii väärin omantuntonsa ja Jumalan edessä. Totuudelle on oltava kuuliainen, maksoi mitä maksoi. Totuus ei anna tilaa millekään muulle kuin kuuliaisuudelle ja uskollisuudelle.”
Omaatuntoa vastaan ei tule tehdä! Aivan oikein! Se, mikä jää puuttumaan on, että omatuntokin voi olla väärässä. Silloin on murheellinen tilanne: jos ei tee omantuntonsa mukaan, rikkoo sitä vastaan ja tällä tavoin tekee syntiä. Jos taas omaksuu omantuntonsa salliman harhaopin, tekee myös syntiä. Siksi on tärkeää, että omatunto on todella juurrutettu Raamattuun. Kastekysymyksessä lapsikasteen tunnustava henkilö hyvällä omallatunnolla on se, mihin Raamattu tähtää.
”Niinkuin monet minua teologisesti viisaammat ovat todenneet, Johanneksen kaste on eräs kristillisen vesikasteen esivaihe. Johanneksen parannussaarnassa tulee jo esille tuo kutsu henkilökohtaiseen kääntymykseen, joka murtaa perinteisen Herralle kuulumisen etnisen taustan perusteella.”
Mielestäni on väärin täysin erottaa henkilökohtainen usko ympärileikkauksesta. Olihan ympärileikkaus Aabrahamille juuri uskon sinetti (Room. 4:11) eikä se ollut sitä vain Aabrahamille, koska Paavali olettaa Roomalaiskirjeessä, että juutalaiset ovat osalliset samasta ympärileikkauksesta, josta Aabrahamkin oli ja hyödyntää sitä uskonvanhurskauden opetuksessaan. Paavalin argumentaatio ei toimi, jos oletetaan, että ympärileikkauksella oli sinetin luonne vain Aabrahamin kohdalla.
”Tietenkään Jeesus itse ei tarvinnut kastetta tässä samassa merkityksessä, Hänhän ei ollut syntiä tehnyt. Hänen kohdallaan kyse oli ennen kaikkea suostumista siihen rooliin Jumalan Karitsana, joka Hänelle jo ennen aikojen alkua oli varattu. Hän alistui Isän tahtoon ja astui Hänen suunnitelmaansa ihmiskunnan ja koko maailman lunastamiseksi pahan vallasta. Kyseessä oli valmistautuminen kuolemiseen ristillä.”
Mielestäni tässä esitetty käsitys Jeesuksen kasteesta on turhan kapea. Se ei tee oikeutta Jeesuksen sanoille: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus" (Matt. 3:15). Ilman Jeesuksen kastetta kaikkea vanhurskautta ei olisi täytetty. Toiseksi esimerkiksi Jeesuksen kasteen tärkeydestä nostan apostoli Johanneksen opetuslapsen piispa Ignatios Antiokialaisen, joka kirjoitti kirjeensä vuosien 98–117 välillä. Kirjeessään efesolaisille hän tunnustaa: ”meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian kohdussa, kun tämä oli raskaana, ja oli Daavidin siementä ja samalla Pyhästä Hengestä. Hän syntyi ja hänet kastettiin, jotta hän kärsimyksensä kautta puhdistaisi veden” ([Apostoliset isät:] Ignatioksen kirje efesolaisille, 18. Suom. Heikki Koskenniemi).
”Kuitenkin Jeesus jo tässä kohtaa on esikuva meille. Niin kaste meillekin merkitsee samaistumista ja yhteenkasvamista Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. (Ks. Room. 6:3-6, Kol. 2:11-12.) Tämä tapahtuu uskon kautta ja kaste on ulospäin vertauskuvallinen tässä kohtaa. Kuitenkin minusta löytyy sen verran mystikkoa, että ajattelen kasteessa (kuten myös ehtoollisessa), kun se uskossa otetaan vastaan, tapahtuvan jotain ihmiselle myös hengellisesti. Ehkä sitä ei tarvitse edes kovin paljon selittää uskolle, vaan ehkä riittää vain viittaus Paavalin sanoihin Kolossalaiskirjeessä "todellisuudesta ja sen varjosta" (2:17). Jossain vaiheessa kun ihminen tulee osalliseksi Kristuksesta, tämä uskonkuvan ja sen takana olevan hengellisen todellisuuden välinen raja ikäänkuin hämärtyy ja asiat "uskossa sulautuvat meihin" (Hepr. 4:2).”
Näen Room. 6 vertauskuvallisen tulkinnan mielivaltaisena. Mikään seikka itse kirjeessä tai luvussa ei anna tukea kohdasta esitetylle tulkinnalle. Miten Paavali voisi motivoida kristittyjen pyhitystä vain vertauskuvallisella asialla? Ja jos voima pyhitykseen tulee oikeasti uskosta, miksi Paavali ei sano niin, vaan viittaa kasteeseen? Kohta käy kauheaksi, jos tulkitsemme kasteen vain kristityn kuuliaisuuden teoksi: tällöin Paavali lakihenkisesti vaatisi uskoa sen perusteella, että ihmiset kerran sitoutuivat seuraamaan Kristusta. Samassa kirjeessä apostoli opettaa hienolla tavalla yllä kuvailemaani lakihenkistä opetusta vastaan kristillisen elämän motivoimisesta: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne” (Room. 12:1).
Kolossalaiskirjeen kohdassa (2:11–12) hautaaminen tapahtuu kasteessa ja kasteen haudasta nouseminen uskon kautta. Joudutaan tekemään väkivaltaa Paavalin kirjoitukselle, jos halutaan siirtää kaikki kasteelle omistettu yksin uskolle. Paavalin opetus tässä kohtaa on myös niin sanotun aikuiskasteen kumoava, koska Paavali rinnastaa kasteen ja ympärileikkauksen. Rinnastus olisi erittäin huono, jos Paavali olisi anabaptisti.
Noteerasin kyllä sen, että kirjoittaja näkee kasteella ja ehtoollisella myös syvemmän merkityksen kuin pelkän vertauskuvallisuuden, mutta sitä ei pitäisi motivoida mystisismi, vaan Jumalan selvä sana.
”Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani olevan itse asiassa kaksi väärää kastenäkemystä: lapsikaste ja aikuiskaste. Uusitestamentillinen kaste ei ole mikään ikäkausiriitti. Kaste ei myöskään ole vain pelkkä "armonväline" (jos näin välttämättä halutaan sanoa), vaan asiassa on myös toinen puoli, ihmisen osuus, niin kuin uskoontulossa on. Mutta kaste ei ole pelkästään vain ulkonainen kuuliaisuudenteko, vaan sillä on myös syvempi hengellinen merkityksensä.”
Minustakin pitäisi lopettaa puhumasta kahdesta kasteesta. On vain yksi kaste ja sen tehtävänä on uudestisynnyttää (Joh. 3:5). Tämän kasteen voi antaa niin aikuiselle kuin lapsellekin (Matt. 28:18–20). En ole varma, viittaako kirjoittaja uskoontulon ja kasteen rinnastuksella siihen, että kääntymättömällä ihmisellä olisi vapaus tehdä uskonratkaisu. Jos näin on, se on paljastavaa. Se, miksi luterilaisuus ei voisi koskaan sallia kastetta vain kuuliaisuuden tekona, johtuu ihmisen pelastuksen monergistisuudesta. Emme voi herättää itsessämme pelastavaa uskoa, koska olemme luonnostamme kuolleita synteihimme (Ef. 2:1). Emme voi myöskään omilla kuuliaisuuden teoillamme päästä lähemmäs Jumalaa. Näin ei kirjoittajakaan sano, ja hän taitaa jopa kirjoituksessaan kieltää tämän, mutta en ymmärrä, miksi Jumala käskee ottamaan kasteen kuuliaisuuden tekona, jos sillä ei ole mitään merkitystä Jumala-suhteelle.
Luterilaisuudessa, ja kristinuskossa, on kyse siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän pelastukseksemme. Näen niin, että baptistinen kastenäkemys on vain yksi muoto siitä luonnollisesta uskonnollisuudesta, jossa ihminen yrittää ansaita oman pelastuksensa kuuliaisuuden teoillaan. Tiedän, että tämä on paljon sanottu, mutta en voi päätyä muuhun Raamatun valossa. Baptistinen oppi tekee Jumalan kauniisti lahjasta lain teon. Lain valitseminen armon on meille Aadamin synnistä kärsiville luonnollista. Evankeliumi on hullutusta Raamatun oman julistuksen mukaan.
”Ymmärsin tutkimani pohjalta, että kyse on uskoontulemiseen liittyvä asia, eikä niinkään ikään varsinaisesti kuuluva. Jo Johanneksen kasteen perusteella (ja myöhemmin esim. Apt. 2:37:n pohjalta) kyllä ymmärsin kyseessä olevan asian, joka kuuluu ihmisen tulemiseen synnintuntoon. Senpä tähden kaste onkin "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).”
Aikuisen kohdalla asia menee juuri niin, että Jumala herättää lakinsa kautta synnintunnon ja antaa lohdutuksen evankeliumillaan. Emme voi tietenkään tietää missä määrin pieni lapsi voi tulla synnintuntoon, mutta koska kaste ja ympärileikkaus rinnastetaan pelastuksen välineinä (Kol. 2:11–12), voimme olla varmoja, että jokainen kastettu pieni lapsi on uskossa, koska hänellä on uskon sinetti (Room. 4:11). Pietarin kirjeen kohdasta tullaan varmaan väittelemään toiseen tulemukseen saakka. Itse olen taipuvainen käännökseen ”hyvän omantunnon liitto”, joka on täysin mahdollinen. Toisaalta mainittu ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” ei myöskään ole mahdoton, koska tuo pyytäminen tapahtuu kasteessa. Kohta ei siis sano, että kasteen ehto vauvoillakin olisi tietoinen hyvän omantunnon pyytäminen, vaan se kertoo, että kastaessa tapahtuu noin. Tulisi myös muistaa se, että samainen jae opettaa myös, että kaste pelastaa. Ei vertauskuvallisesti niin, että usko oikeasti pelastaisi, vaan ”nyt teidät pelastaa kaste”.
Kasteesta vielä. Olisiko niin että kun kaste tehdään ihmisen toimesta ja se on konkreettinen teko, veteen upottaminen, valeleminen tms. toimenpide, niin siksi sen suoritustavasta, ajasta, paikasta yms. tulee helpommin kinaa.
Uskonhan jokainen voi pitää yksityisasianaan, uskoa tai ei, mutta kaste on yleensä julkinen toimitus.
Lisäksi toimitustapa, upotus, allas, joki, järvi, valeleminen yms. ovat alttiita näkemyseroille.
Tietenkin myös paikka, kirkkorakennus tms. on sidottu johonkin yhteisöön.
Sitten vielä yhteisöön liittäminen, mikä lienee se suurin kysymys, eikä niinkään ulkoinen suoritustapa.
Edelleenkin ihmettelen miten kasteesta voi tulla niin valtava mesominen ellei siinä ole kyse vain vallasta. Kuka saa lampaan tarhaansa?
Vallan himo on mitä suurinta syntiä, jos nyt näin uskaltaisi sanoa. Varmaan siihen on kuitenkin syyllistynyt itse kukin. Himothan meitä riepovat. Kirkkoisien, pappien, pastorien ja kaikkien seurakuntien johtomiesten ja -naisten olisi syytä altistaa itsensä julkiselle keskustelulle tästä asiasta. Usein se on kuitenkin juuri se mihin ei ainakaan vapaissa suunnissa haluta lähteä. Minun henkilökohtainen näkemykseni ja uskomukseni on, että vapaiden suuntien seurakuntien johtajat käyttävät erittäin suurta valtaa, erästä suurimmista mitä länsimaista löytyy. Ehkä se ei heistä itsestä siltä tunnu, tai he eivät sitä itse tiedosta (kuvitellen olevansa vain Jumalan asialla?), mutta näin se vain minusta näyttää olevan. On joskus karmeaa katsoa miten eräät tekevät sinisilmäisesti juuri niin kuin oma pastori kehottaa. Esimerkkejä löytyy liikaa. Sitten koko elämä menee eläessä pastorin ja pastoreiden, profeettojen, vanhimpien, kuoronjohtajien yms. tahdon mukaan.
Mika kirjoittaa kommentissaan:
"On vain yksi kaste ja sen tehtävänä on uudestisynnyttää (Joh. 3:5)."
Miten ihmeessä tämän Raamatun kohdan perusteella voi väittää, että kaste olisi uudestisynnyttävä?
Varsinkin, kun muista Raamatun kohdista ei käsittääkseni löydy samansuuntaisia perusteita.
Tässä kyllä Raamattua sovelletaan väärin. Kyseisellä raamatunjakeella tuetaan väkivaltaisesti omaa kastekäsitystä.
Ei uskottaavaa...
"'On vain yksi kaste ja sen tehtävänä on uudestisynnyttää (Joh. 3:5).'
Miten ihmeessä tämän Raamatun kohdan perusteella voi väittää, että kaste olisi uudestisynnyttävä?"
Jos katsot kohdan kontekstia, on selvää, että jakeen "vesi" viittaa kasteeseen. Nikodemuksen kanssa käydyn keskutelun jälkeen mainitaan Johanneksen ja Jeesuksen kastetoiminta. Mitään viitettä siihen, että vesi pitäisi tulkita muuksi kuin luonnolliseksi vedeksi ei luvussa ole, vaan kaikki osoittaa sanan yksinkertaisen tulkinnan puoleen.
Tässä samalla voisin kommentoida tuota toisessa ketjussa olevaa väitettä, että harva eksegeetti tukisi minun tulkintaani Joh. 3:5:stä. Kyseenalaistaisin heidän eksegeesinsä pätevyyden jo ihan sillä, että heillä on tapana tehdä suuria erotteluja Raamatun kirjojen ja myös Raamatun ja jumalanpalveluselämän välille. Siksi itse olen taipuvaisempi tulkintani avuksi turvautumaan kirkkoisiin, jotka eivät pelanneet ateistisilla olettamuksilla, ja joilla oli usein hienoja löytöjä Raamattuun liittyen.
Nikodemuksen kanssa käydyn keskustelun jälkeen sanotaan, että "Sen jälkeen Jeeus meni opetuslapsineen ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi."
Ei tämä kastamismaininta minusta liity mitenkään Nikodemuksen kanssa käytyyn keskusteluun ja siellä esiintyvään vesi-käsitteeseen.
Ymmärrän, että asiat on luettava kontekstissaan, mutta tässä kyllä kontekstin laajentaminen seuraavaan kertomukseen tuntuu keinotekoiselta - jopa väkivaltaiselta.
Pääpaino Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelussa on uudestisyntymisessä, jonka Jeesus sanoo tapahtuvan Hengestä, ylhäältä. Tässä usko on keskeisessä merkityksessä.
Vanhana syntyminen tuntuu Nikodemuksesta oudolta - vähintään yhtä oudolta kuin kasteen sijoittaminen tähän yhteyteen minusta.
Ainoa mahdollinen vettä selittävä kohta tuossa luvussa on kastetoiminta. Se kyllä tapahtuu Nikodemuksen kanssa käydyn keskustelun jälkeen, mutta temaattisesti Jeesuksen toimintaa jäsentävä Johannes on tarkoituksella pistänyt sen tuohon yhteyteen.
Ohitat kokonaan sen kysymyksen, mitä "vesi" tuossa tarkoittaa, jos ei luonnollista vettä, johon Pyhä Henki on sitoutunut. Olen kuullut usein sanottavan veden viittavan Pyhään Henkeen, mutta silloin tuo kohta olisi täysin järjetön: "Se, joka ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä ja Hengestä...". Peräänkuulutan sitä, että sanojen yksinkertaisesta, ensisijaisesta, merkityksestä tulee pitää kiinni, jos konteksti ei pakota muuhun.
Tässä on kirja, joka on auttanut minua itseäni kastekysymyksen kanssa: http://www.luterilainen.com/files/kirjasia/MS_Lapsikaste.pdf Siinä on muun muassa monia sellaisia Vanhan testamentin imeväisiin liittyviä profetioita, joita ei tule ajatelleeksi, jos itse lukee Raamattua.
Mika toteaa: "Ainoa mahdollinen vettä selittävä kohta tuossa luvussa on kastetoiminta. Se kyllä tapahtuu Nikodemuksen kanssa käydyn keskustelun jälkeen, mutta temaattisesti Jeesuksen toimintaa jäsentävä Johannes on tarkoituksella pistänyt sen tuohon yhteyteen."
Miten voit väittää Johanneksen tarkoituksella pistäneen sen tuohon yhteyteen? Tällaiset heitot eivät vakuuta.
"Ohitat kokonaan sen kysymyksen, mitä "vesi" tuossa tarkoittaa, jos ei luonnollista vettä, johon Pyhä Henki on sitoutunut."
Niin ohitankin, kun en itse pysty sitä siitä asiayhteydestä uskottavasti päättelemään enkä tunne sen enempää luterilaisten kuin baptistitaustaisten teologien tulkintoja.
Minusta on uskottavampaa ohittaa (ja jättää hautumaan) sellaiset raamatunkohdat, jotka eivät avaudu kuin tuoda siihen omaksumastaan dogmatiikasta
tuotu "pakollinen" tulkinta.
Itselleni Timon blogissa käytävä kastekeskustelu (ja sen taustalla ollut luterilaisten nuorten aikuisten kastaminen) on ollut silmiä avaava siinä mielessä, että olen tajunnut lapsikasteen olevan luterilaisille itse asiassa paljon tärkeämpi kuin olen kuvitellut.
En nyt haluaisi jäädä jankkaamaan tästä samasta jakeesta, mutta katsotaan, jos näillä näkökulmilla keskutelu voisi edetä.
"Miten voit väittää Johanneksen tarkoituksella pistäneen sen tuohon yhteyteen? Tällaiset heitot eivät vakuuta."
Uskon, että voit ottaa melkeinpä minkätahansa raamattukommentaarin ja lukea sieltä, että Johanneksen evankeliumi on temaattisesti jäsennelty ja että sen osilla on tarkoituksella oma paikkansa, esimerkiksi voi nostaa, vaikkapa sen, että neljäs luku jatkaa vesi-teeman piirissä puhumalla "elävästä vedestä", jota Jeesus antaa janoaville.
"Niin ohitankin, kun en itse pysty sitä siitä asiayhteydestä uskottavasti päättelemään enkä tunne sen enempää luterilaisten kuin baptistitaustaisten teologien tulkintoja.
Minusta on uskottavampaa ohittaa (ja jättää hautumaan) sellaiset raamatunkohdat, jotka eivät avaudu kuin tuoda siihen omaksumastaan dogmatiikasta
tuotu "pakollinen" tulkinta."
Sanon nyt vielä saman kuin aiemmin: jos kontekstista ei löydy perustetta sille, että sanaa ei tulkita kirjaimellisesti, se tulee tulkita kirjaimellisesti. Jos tätä sääntöä ei noudateta, koko Raamatun tulkinnasta tulee täysin mielivaltaista. On tietysti hyvä miettiä asioita tarkkaan, mutta vaikeita kohtia ei saa vain ohittaa kuten olen huomannut joidenkin tekevän esimerkiksi tämän Joh. 3:5:n kohdalla.
Vielä sellainen asia, että on tärkeä huomata kolmannen luvun ainoan veteen liittyvän maininnan löytyvän jakeen viisi lisäksi jakeesta 23 "Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä".
Mainitsit aikaisemmin, että Nikodemuksen kanssa käydyn keskutelun painotus olisi uudestisyntymisessä. Tämä on aivan oikea huomio ja se myös antaa perusteen kasteen uudestisynnyttävyydelle. Tämä sen takia, että Room. 6 kuvaa kasteen nimenomaan uudestisyntymisen paikkana. Paavali kuvaa, kuinka siinä meidät haudataan ja kuinka nousemme kasteen haudasta uuteen elämään.
Ei ole vaikeaa nähdä Joh. 3:5:n veden ja Room. 6:n kasteen yhteyttä. Room. 6 itsessään todistaa kasteen uudestisynnyttävyyden, mutta Joh. 3:5 antaa vain entistä enemmän tukea sille, että kasteessa ei ole kyse mistäään vertauskuvallisuudesta.
Mika, en tiedä, onko virinnyt keskustelumme hedelmällistä. Minusta näyttää siltä, että olet sisäistänyt lapsikasteopin niin sydänjuuriasi myöten, ettei keskustelu yksinkertaisesti etene. Tuntemuksesi ovat varmaan samansuuntaiset minun suhteeni. Toisaalta avaa tämä silmiä sille, miten eri tavalla asioista voi ajatella.
Kirjoitit:
"Mainitsit aikaisemmin, että Nikodemuksen kanssa käydyn keskutelun painotus olisi uudestisyntymisessä. Tämä on aivan oikea huomio ja se myös antaa perusteen kasteen uudestisynnyttävyydelle."
Millä perusteella uudestisyntymisen painottuminen Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelussa antaa perusteen kasteen uudestisynnyttävyydelle?
En kertakaikkiaan pääse sisälle tähän ajatuksenjuoksuusi.
Pietarin kirjeessä puhutaan uudestisyntymisen yhteydessä Jumalan sanasta.
Toiseksi Raamatussa kastetta ennemminkin verrataan hautaamiseen kuin syntymiseen.
"Ei ole vaikeaa nähdä Joh. 3:5:n veden ja Room. 6:n kasteen yhteyttä. Room. 6 itsessään todistaa kasteen uudestisynnyttävyyden, mutta Joh. 3:5 antaa vain entistä enemmän tukea sille, että kasteessa ei ole kyse mistäään vertauskuvallisuudesta."
Tähän voin todeta lyhyesti: Miten niin?
En vain yksinkertaisesti näe kummassakaan raamatunkohdassa kastetta uudestisynnyttävänä - varsinkaan silloin kun se tehdään lapselle, joka sellaisenaan on Kristuksen sovitustyön perusteella Jumalalle kelvollinen.
Käynti luterilaisella optikolla voisi auttaa...näkemään niin kuin sinä.
Mielestäni sinulla on perusolettamusjärjestelmä valmiina. Siitä käsin teet johtopäätöksiä, jotka sinänsä ovat loogisesti OK. On vain se vaara, että perusolettamusten ollessa vääriä kaikki niistä loogisesti oikein tehdyt johtopäätöksetkin ovat vääriä.
Mietipä perusolettamustasi: lapsi uudestisyntyy kasteessa. Onko se tarua vai totta? Onko se uskoa vai taikauskoa?
Muutama huomio Mikan kommentin suhteen:
1) Onko tämä "mihin tahansa raamattukommentaariin" viittaava Mika sama kaveri, joka juuri tässä samassa keskusteluketjussa kyseenalaisti eksegeettien ymmärryksen tekstistä siksi, että se on vastoin hänen omaa ymmärrystään? Nyt pitäisi päättää, voiko noihin roistoihin luottaa vai ei, vai ovatko he luotettavia vain silloin, kun heidän näkemyksenä tukevat omaa argumenttia.
2) Samainen Mika kirjoittaa: "Jos kontekstista ei löydy perustetta sille, että sanaa ei tulkita kirjaimellisesti, se tulee tulkita kirjaimellisesti." Kuulostaa ylevältä ja varmaan useimmat ymmärtävät, mitä tässä ajetaan takaa, mutta noinhan asia ei ole. Suuri(n) osa kielestä on jossain täysin kirjaimellisen ja täysin kuvaannollisen välimaastossa. Sitä ei vaan normaalisti huomaa, koska aivomme ovat tottuneet tulkitsemaan tekstin tai puheen oikein ilman, että pysähdymme miettimään, onko joku sana tai ilmaisu kirjaimellinen vai ei. Valitettavasti kykymme ymmärtää Raamattua on usein niin rajallinen, että keksitään tällaisia omia sääntöjä, jotka tosiasiassa usein tekevät tulkinnasta ja ymmärtämisestä vain entistä hankalampaa.
3) Raamatusta Mikan kanssa lienee turha kiistellä, koska hänen tulkintansa vastaiset näkemykset teksteistä leimataan automaattisesti epäilyttäviksi tai vääriksi. Mutta ehkä sen sijaan Mika voisi tarjota tarkemman selvityksen siitä, kuinka kaste uudestisynnyttää. Samalla hän voi kertoa, mikä on uskon ja Pyhän Hengen osuus (jos sellaista on). Lisäkysymyksiä tulee sitten sen mukaan, minkälaisia vastauksia tähän ensimmäiseen saadaan.
Minullakin tulee tästä sellainen olo, että olisi niin paljon selvitettäviä asioita ennen kuin päästään tilanteeseen, jossa ymmärretään, mistä lähtökohdista toinen kirjoittaa, että se on mahdotonta tässä formaatissa.
Selvennän kuitenkin vielä pari juttua lyhyesti:
"Millä perusteella uudestisyntymisen painottuminen Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelussa antaa perusteen kasteen uudestisynnyttävyydelle?"
En oikein saa tästä kysymyksestä kiinni. Ilmeisesti viittaat siihen, että näen yhteyden Joh. 3:5:n ja Room. 6:n välillä. Mielestäni Room. 6 viittaa niin selvästi siihen, että kasteessa pannaan aluille uusi elämä, että sillan rakentaminen Joh. 3:5een ei ole vaikeaa.
"Tähän voin todeta lyhyesti: Miten niin?
En vain yksinkertaisesti näe kummassakaan raamatunkohdassa kastetta uudestisynnyttävänä - varsinkaan silloin kun se tehdään lapselle, joka sellaisenaan on Kristuksen sovitustyön perusteella Jumalalle kelvollinen. "
Mielestäni tässä pätkässä tulee yksi aivan ratkaiseva asia ilmi: pidät lasta taivaskelpoisena ilman uskoa ja kastetta. Raamattu sanoo kuitenkin, että jokainen, joka on syntynyt lihasta on liha ja tarvitsee syntymän vedestä ja Hengestä päästäkseen Jumalan valtakuntaan(Joh. 3:5-6).
Tähän liittyy varmaankin yleisesti se, että luterilaisena korostan sitä, että usko perustuu Jumalan objektiivisille lupauksille ja teoille. Usko perustuu siis kasteelle eikä kaste uskolle ja siksi myöskään kastettavan iällä ei ole väliä, koska kyseessä on Jumalan teko.
Jääköön tämä nyt viimeiseksi kommentiksi, jos uutta ei tule enää ilmi. Mielestäni Raamattu on edelleen tässä asiassa täysin selvä ja minulla on myös noin 2000 vuotinen tulkintatraditio tukenani, jos pelkkä Raamatun sanaan vetoaminen ei riitä.
Vielä lyhyenä mainintana se, että uskon myös sanan uudestisynnyttävyyteen. Pietarin kirjeen kohdan opetus ei ole missään mielessä ongelma minulle.
Mikan kommentit näyttivät aluksi tuovan uusia rouheita tähän kastekeskusteluun (kuten jossain kommentissani vähän annoin ymmärtääkin), mutta lähemmin tarkasteltuna ne vaikuttavatkin joltain muulta. Seikka, joka hämmentää minua usein luterilaisten kanssa kasteesta keskustellessani on se, mitä Virtanen kutsui "vaihtoasema"-taktiikaksi. Joku toinen keskustelija totesi osuvasti jotenkin siihen tyyliin, että se, että lapsikasteteologia edelleen hakee muotoaan kertoo jotain hyvin olennaista siitä itsestään.
Niin on käynyt tässäkin keskustelussa: uskovien kasteargumentit oat ja pysyvät samoina, mutta lapsikasteargumentit muuttuvat aina vähän siitä, kenen ja mistä herätysliike- tai muusta taustasta nousevan kanssa keskustelee.
Kuitenkin pari pointtia Mikan kommenteista:
- "pidät lasta taivaskelpoisena ilman uskoa ja kastetta. Raamattu sanoo kuitenkin, että jokainen, joka on syntynyt lihasta on liha ja tarvitsee syntymän vedestä ja Hengestä päästäkseen Jumalan valtakuntaan(Joh. 3:5-6)"
Kyllä, näin on. Itse en usko oppiin kadottavasta perisyntiopista. Edellinen keskustelija Pässi otti tämän tueksi Room. 5:n mikä pintapuolisesti tarkasteltuna on vähän vahvempi argumentti kuin Joh. 3, mutta ei riitä. Paavali ei puhu perisynnistä kadottavana asiana, vaan ihmisen luonnollisena taipumuksena syntiin. Vauva ei tarvitse hätäkastetta. Siinä kohtaa olen vakaasti samaa mieltä, että se on taikauskoa (ja pahinta laatua sellaista, koska sillä orjuutetaan hätääntyneitä vanhempia).
- "minulla on myös noin 2000 vuotinen tulkintatraditio tukenani, jos pelkkä Raamatun sanaan vetoaminen ei riitä"
Herää kysymys, miksi sitten vetoat siihen traditioon, jos kerran Raamattu riittää.?
Kirkollisten traditioiden ongelma on ensinnäkin siinä, että niitä on useita eli mihin hyvänsä voidaan helposti vedota omien lähtökohtaisten tulkintojen tueksi.
Toiseksi, kuten jo väsyksiin asti olen todennut, historia (so. kirkollinen traditio esim.) kertoo vain sen, minkä haluamme kuulla. Historia on aina voittajien kirjoittamaa. Totuus ei kuitenkaan ole äänestyskysymys eli se, että miljoonat jonkun kirkon jäsenet ajattelevat tietyllä tavalla ei kerro siitä, että he olisivat mitenkään erityisen oikeassa lukumääränsä takia.
"Niin on käynyt tässäkin keskustelussa: uskovien kasteargumentit oat ja pysyvät samoina, mutta lapsikasteargumentit muuttuvat aina vähän siitä, kenen ja mistä herätysliike- tai muusta taustasta nousevan kanssa keskustelee."
Tietääkseni kaikki käyttämäni argumentit esiintyvät jo viimeistään 1600-luterilaisten teologien kirjoituksissa, joten lapsikasteen perusteet on tässä muodossa olleet jo paikallaan satojen vuosien ajan. Olin muuten itse eräässä vaiheessa uskovien kasteen puolella, mutta Joh. 3:5 käänsi pääni ja edelleen ajattelen, että se on riittävä perustu kasteen uudestisynnyttävyydelle.
"Kyllä, näin on. Itse en usko oppiin kadottavasta perisyntiopista. Edellinen keskustelija Pässi otti tämän tueksi Room. 5:n mikä pintapuolisesti tarkasteltuna on vähän vahvempi argumentti kuin Joh. 3, mutta ei riitä. Paavali ei puhu perisynnistä kadottavana asiana, vaan ihmisen luonnollisena taipumuksena syntiin. Vauva ei tarvitse hätäkastetta. Siinä kohtaa olen vakaasti samaa mieltä, että se on taikauskoa (ja pahinta laatua sellaista, koska sillä orjuutetaan hätääntyneitä vanhempia)."
Voisitko kertoa, miksi Joh. 3:6 ei riitä? Sehän opettaa, että ihmisen tulee uudestisyntyä, jotta hän voi päästä Jumalan valtakuntaan. Room. 5 on myös hyvä kohta perisynnin puolesta. Puhuuhan se siitä, kuinka kadotustuomio on tullut kaikille yhden ihmisen teon tähden.
"Herää kysymys, miksi sitten vetoat siihen traditioon, jos kerran Raamattu riittää.? "
Vetoan traditioon sen takia, että tässä annettiin ymmärtää minun tukeutuvan vain luterilaiseen traditioon. Halusin osoittaa sen, etteivät esittämäni tulkinnat ole luterilaisuuden keksimiä, vaan ne löytyvät jo varhaiskirkosta.
"1) Onko tämä "mihin tahansa raamattukommentaariin" viittaava Mika sama kaveri, joka juuri tässä samassa keskusteluketjussa kyseenalaisti eksegeettien ymmärryksen tekstistä siksi, että se on vastoin hänen omaa ymmärrystään? Nyt pitäisi päättää, voiko noihin roistoihin luottaa vai ei, vai ovatko he luotettavia vain silloin, kun heidän näkemyksenä tukevat omaa argumenttia."
On kyllä. Tarkoituksenani oli vain sanoa, että riippumatta siitä, onko tutkija liberaali vai konservatiivi, Johanneksen evankeliumin temaattisuus on yleisesti tunnustettu asia. Yleisesti ottaen en pidä arvossa liberaaleja Raamatun selittäjiä, koska he eivät ota huomioon inspiraatiota.
"3) Raamatusta Mikan kanssa lienee turha kiistellä, koska hänen tulkintansa vastaiset näkemykset teksteistä leimataan automaattisesti epäilyttäviksi tai vääriksi. Mutta ehkä sen sijaan Mika voisi tarjota tarkemman selvityksen siitä, kuinka kaste uudestisynnyttää. Samalla hän voi kertoa, mikä on uskon ja Pyhän Hengen osuus (jos sellaista on). Lisäkysymyksiä tulee sitten sen mukaan, minkälaisia vastauksia tähän ensimmäiseen saadaan."
Kaste uudestisynnyttää siten, että Pyhä Henki on sitonut itsensä kasteveteen (Joh. 3:5, Matt. 28:19-20). Raamatussa ei ole systemaattista esitystä Hengen toiminnasta kasteessa.
Uskon ja kasteen suhteesta sen verran, että kaste ei hyödytä mitään ilman uskoa ja usko vuorostaan rakentaa kasteelle ja muille Jumalan lupauksille.
Mika:
Kiitos tarkennuksista. Eksegeettinen konsensus siis kelpaa silloin, kun se vahvistaa vesitematiikan Johanneksen evankeliumissa, mutta ei kelpaa silloin, kun se ei löydä uudestisynnyttävää kastetta tai esimerkkejä lapsikasteista? (Kannattaa muuten tutustua myös muuhun kuin Helsingin herrojen tuotantoon, sillä kaikki raamatuntutkijat eivät suinkaan ole "liberaaleja Raamatun selittäjiä" - paitsi tietysti jo liberaaliksi leimataan a priori sellaiset tutkijat, jotka ovat eri mieltä kanssasi.)
Kasteen uudestisynnyttävästä vaikutuksesta:
Minua on aina ihmetyttänyt se, kuinka tietyissä piireissä puhutaan "uudestisynnyttävästä kasteesta", "kasteen armosta", "elämästä kasteessa", jne. Jotenkin olen ollut ymmärtävinäni, että perinteisesessä kristinuskossa tuon kaste-subjektin paikalla on joku kolminaisuuden jäsen, eli toimijana on Isä ("Jumalan armo"), Poika ("elämä Kristuksessa") tai Pyhä Henki ("uudestisynnyttävä Pyhä Henki"). Kun tätä vyyhtiä rupeaa keskustelijan kanssa sitten purkamaan, niin kyllä sieltä yleensä löytyy myös se Jumalan vaikutus (tai peräti puhutaan "uskosta"), mutta pääsääntöisesti ensisijainen tekijä on yleensä tuo kaste ja vasta vaiheessa kaksi ruvetaan puhumaan Jumalasta. Kummallinen painotus.
Mainitsit aikaisemmin, että kasteen lisäksi myös sana uudestisynnyttää. Miten tämä eroaa uudestisynnyttävästä unesta, uudestisynnyttävästä elokuvasta, uudestisynnyttävästä auringonlaskusta tai uudestisynnyttävästä lapsesta? (Nuo ovat esimerkkejä tilanteista tai asioista, joiden kautta/avulla/vaikutuksesta ihmisiä on tullut uskoon.)
Entä miten kaste uudestisynnyttää ihmisen, jos kasteen lisäksi tarvitaan vielä erikseen usko? (Tai jos seurataan Joh. 3:5-6 "kirjaimellisesti" niin kuin sinä haluat tehdä, niin eihän siellä tosiaan puhuta "uskosta" mitään, joten se ei ilmeisesti ole relevantti tekijä...?) Syntyykö vasten tahtoaan kastettu 8-vuotias lapsi kasteessa uudestaan? Miksi (tai miksi ei)? Entä syntyykö vasten tahtoaan kastettu 18-vuotias kasteessa uudestaan? Miksi (tai miksi ei)?
Jne. Mielelläni kuulen sinulta vastauksia näihin kysymyksiin. Oma oppineisuuteni ei riitä ymmärtämään näitä asioita, joten mielelläni opin tästä aiheesta lisää.
"Kiitos tarkennuksista. Eksegeettinen konsensus siis kelpaa silloin, kun se vahvistaa vesitematiikan Johanneksen evankeliumissa, mutta ei kelpaa silloin, kun se ei löydä uudestisynnyttävää kastetta tai esimerkkejä lapsikasteista? (Kannattaa muuten tutustua myös muuhun kuin Helsingin herrojen tuotantoon, sillä kaikki raamatuntutkijat eivät suinkaan ole "liberaaleja Raamatun selittäjiä" - paitsi tietysti jo liberaaliksi leimataan a priori sellaiset tutkijat, jotka ovat eri mieltä kanssasi.)"
Oletko yhtään tyytyväisempi siihen, jos sanon, että yleisesti tunnustetaan, että Johanneksen evankeliumi on temaattisesti jäsennetty, ilman sen suurempaa viittausta kommentaareihin? En oikein ymmärrä, mikä pointti on hirttäytyä kiinni huolimattomaan ilmaisuun. Samoin tuo jatkuva jankkaaminen siitä, kuinka suoralta kädeltä leimailen ihmisiä on täysin turhaa. Olen esimerkiksi keskustellessani kanssasi pyrkinyt parhaani mukaan pysymään asioihin painottuvassa argumentaatiossa.
"Kun tätä vyyhtiä rupeaa keskustelijan kanssa sitten purkamaan, niin kyllä sieltä yleensä löytyy myös se Jumalan vaikutus (tai peräti puhutaan "uskosta"), mutta pääsääntöisesti ensisijainen tekijä on yleensä tuo kaste ja vasta vaiheessa kaksi ruvetaan puhumaan Jumalasta. Kummallinen painotus."
En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä, että kasteesta tehtäisiin jokin toimija Jumalan lisäksi. Luterilaisuudessa kastetta pidetään nimenomaan välineenä, jonka kautta Jumala uudestisynnyttää ihmisen.
"Mainitsit aikaisemmin, että kasteen lisäksi myös sana uudestisynnyttää. Miten tämä eroaa uudestisynnyttävästä unesta, uudestisynnyttävästä elokuvasta, uudestisynnyttävästä auringonlaskusta tai uudestisynnyttävästä lapsesta? (Nuo ovat esimerkkejä tilanteista tai asioista, joiden kautta/avulla/vaikutuksesta ihmisiä on tullut uskoon.)"
Henkilökohtaisesti olen hyvin skeptinen tässä mainittuja asioita kohtaan. Raamattu yhdistää uudestisyntymisen sanaan ja kasteeseen.
"Entä miten kaste uudestisynnyttää ihmisen, jos kasteen lisäksi tarvitaan vielä erikseen usko? (Tai jos seurataan Joh. 3:5-6 "kirjaimellisesti" niin kuin sinä haluat tehdä, niin eihän siellä tosiaan puhuta "uskosta" mitään, joten se ei ilmeisesti ole relevantti tekijä...?) Syntyykö vasten tahtoaan kastettu 8-vuotias lapsi kasteessa uudestaan? Miksi (tai miksi ei)? Entä syntyykö vasten tahtoaan kastettu 18-vuotias kasteessa uudestaan? Miksi (tai miksi ei)? "
En näe tarpeelliseksi tässä yhteydessä käsitellä uskon ja kasteen suhdetta. Näkisin sen sekoittavan asioita turhaan. Minulle riittää aivan hyvin se, että kirjaimellisesti luettuna tuo kohta opettaa kasteen uudestisynnyttävää voimaa.
Kasteen ja uskon suhdetta käsitellään Raamatussa muussa yhteydessä. Tosin kolmannen luvun 16:sta jakeessa tuodaan pelastuksen ehdoksi myös usko Kristukseen.
Mikalle:
En minä kyseenalaista tiettyjä teemoja Johanneksen evankeliumissa. Kyseenalaistan vain kasteen uudestisynnyttävän voiman ja/tai väitteet siitä, että UT:sta on löydettävissä esimerkkejä lapsikasteesta. Näistä kahdesta jälkimmäinen väite on sellainen, joka yleisesti raamatuntutkijoiden parissa tunnustetaan (riippumatta tutkijan kastenäkemyksestä). En myöskään tiedä yhtään vakavasti otettavaa eksegeettiä, joka eksegeettiseltä pohjalta voisi väittää UT:n esittävän kasteen tapahtumana, joka uudestisynnyttää. Dogmaatikkojen ja kirkonmiesten kanssa asia voi olla toisin, mutta tämä ei ole ainoa asia, joista systemaattisen teologian tekijät ja eksegeetit ovat eri mieltä.
Kirjoitit: "En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä, että kasteesta tehtäisiin jokin toimija Jumalan lisäksi." Sinulle voi asia olla ihan selvä, mutta luterilaisen tradition ulkopuolella oleville ei ole itsestäänselvää, että kun puhutaan "kaste sitä" ja "kaste tätä", ei oikeasti tarkoitetakaan kastetta vaan Jumalaa tai Pyhää Henkeä.
Entä miksi olet skeptinen esim. uudestisynnyttävän unen suhteen? Monet ihmiset ovat raportoineet tulleensa uskoon nähtyään unta Jeesuksesta. Näissä tapauksissa uudestisyntymisen ja kasteen välillä on saattanut kulua aikaa päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Jos kaste on väline, jonka kautta ihminen voi syntyä uudestaan, niin mikä estää, että ihminen uudestisyntyy jonkun toisen välineen tai tavan kautta?
Kirjoitit: "En näe tarpeelliseksi... käsitellä uskon ja kasteen suhdetta. Näkisin sen sekoittavan asioita turhaan." Harmi, tämä on nimittäin minulle se kaikkein epäselvin asia tässä "uudestisynnyttävässä kasteessa". Minusta kun Raamattu yleensä selkeästi esittää nimenomaan uskon kaikkein olennaisimpana hengellisenä vedenjakana. Ja olisi tosiaan ollut kiva kuulla, missä iässä (jos missään) ja miksi kaste lakkaa uudestisynnyttämättä sellaista henkilöä, joka ei kastetta ole pyytänyt tai halunnut.
Kirjoitit myös: "Minulle riittää aivan hyvin se, että kirjaimellisesti luettuna tuo kohta opettaa kasteen uudestisynnyttävää voimaa." Minun ymmärrykseni mukaan ei ole olemassa sellaista validia hermeneuttista vempelettä, jolla tuon kohdan saa opettamaan "kasteen uudestisynnyttävää voimaa". Mutta netissä kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia, joten taidamme tämän asian suhteen jäädä huutelemaan omista poteroistamme.
Yhdyn täysin DrMarkin näkemykseen. Poteroista huuteleminen saa riittää tältä erää (ja jatkossa harkitsen tarkempaan). Mitään varsinaista uutta ei tässä keskustelussa ole tullut esille. Näin ollen päätämme keskustelun täällä.
Post a Comment