Vanhassa testamentissa profeetoilla oli tapana vahvistaa ja ilmentää sanojensa merkitystä profeetallisella tunnusteolla, ns. "teon saarnalla". Kaste näyttää toimivan myös tällä tavoin: se kertoo ihmisen tekemällä teolla muille ihmisille sekä myös näkymättömille hengellisille voimille sitoutumisesta Kristukseen, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Sekin on uskovan ihmisen tekemä profeetallinen tunnesteko, joka ilmentää sitä, mikä on tapahtunut myös hengellisesti.
No, tietenkään kasteen koko sisältö ei ole pelkästään tässä. Paavali puhuu Roomalaiskirjeen 6. luvussa siitä, miten meidät on kasteessa haudattu yhdessä Kristuksen kanssa ja samoin olemme saaneet myös nousta kuolleista yhdessä Hänen kanssaan. Näin meidän syntiongelmamme on käsitelty lopullisesti Kristuksen luunastustyössä siten, että Hän ei ainoastaan sovittanut meidän syntejämme ja poistanut syyllisyyttämme Jumalan edessä, vaan myös meidän syntiselle luonnollemme tehtiin jotain ratkaisevaa ristillä. Se naulittiin ristille yhdessä Kristuksen kanssa, niin ettemme enää syntiä palvelisi.
Paavali omassa teologiassaan liittää nämä asiat kasteeseen. Jostain syystä alkukristillisenä aikana (tai nykyäänkin jossain päin maailmaa) näiden kahden asian (uskoontulon ja kasteen) välillä ei ollut ajallista välimatkaa juuri lainkaan. Ehkä meidänkään ei pitäisi evankelioimistapahtumissamme enää kutsua ihmisiä eteen, katumuspenkkiin, nostattaa käsiä tms. (mikä käytäntö nyt kenelläkin sitten on), vaan kehottaa heitä rohkeasti uskomaan Jeesukseen, ottamaan kaste ja seuraamaan Häntä.
Tällaisia ajatuksia on viime päivinä pyörinyt mielessäni, kun sain olla mukana kolmen nuoren aikuisen prosessissa, joka päättyi siten, että kastoin heidät eilen illalla. Kukaan heistä ei halunnut kastetta liittymisriittinä johonkin yhteisöön. He vierastivat ajatusta liittymisestä johonkin heille täysin tuntemattomaan organisaatioon saadakseen kasteen. Tutkittuaan kasteasiaa Raamatusta he halusivat vain noudattaa omantunnon ääntä ja Jumalan Sanan ohjeita ja seurata Jeesusta. ("Seurakunnattomia" näistä kavereista ei saa tekemälläkään, mitä ikinä tällä leimakirveellä sitten halutaankaan viestiä).
Eräs heistä oli kyllä jo vähän aiemmin ihmetellyt sitä, miksi häntä ei oltu kastettu heti silloin kun hän oli ottanut Kristuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Minä en osannut siihen vastata mitään muuta kuin sen, että itse ajattelen ihannetilanteen olevan sen, että ihminen uskoontultuaan mahdollisimman nopeasti - taikka heti, jos se on mahdollista - menee kasteelle. Etiopialaisen eunukin sanoin: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"
Oma spontaani reaktioni tästä kaikesta on se, että on ilo saada olla Jumalan palveluksessa. Jumalan Sana on näissä asioissa sangen yksinkertainen ja yksiselitteinen. "Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." (Apt. 5:32) Kyse on, paitsi kuuliaisuudesta, myös Jumalan teosta, sillä Jumalahan heissä vaikutti tahtomisen ja tekemisen.
Eräs heistä totesi pohtineensa kymmenisen vuotta kasteasiaa. Totesimme yhdessä monien ihmisten kokemuksen olevan sen,, että kun asian on näin Sanan ääressä itselleen selvittänyt, sen kanssa ei sitten enää sen jälkeen ole tarvinnut kipuilla. Oma hengellinen isäni antoi minulle nuoruudessani hyvän - ja ainoan - neuvon kasteasiassa: käy läpi kaikki kastetta käsittelevät kohdat Uudessa testamentissa ja tee sen jälkeen ratkaisusi niiden pohjalta.
40 comments:
Onnittelut kastetuille! Jokaisella on oma prosessinsa...suomalaisessa kontekstissa joskus pitkäkin.
Hienoa Timo, kun olet toteuttanut Jeesuksen käskyä ja Raamatun opetusta.
Muistan kun maailmanlaajuisen seurakunnan istuttamisjärjestön eräs työntekijä sai Suomen vierailunsa jälkeen nuhteita siitä, kun oli kastanut suomalaisen uskoontulleen nuoren aikuisen Iämeressä. Tehtävä ei kuulunut kuulema lähetysjohtajalle. Kenelle sitten?
Kastaminen ei kuulu vain virkapapeille, vaan kaikille kristityille. Ja ketä kastetaan Raamatun mukaan? Niitä, jotka ovat uudestisyntyneet...Helppoahan se on, jos on sisälukutaito...
En tiedä, mitä Raamattua täällä sitten sisältä luetaan, mutta minun versiossani Jeesus käskee tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Ei siis sanota, että kaste K18, K16, ei edes K12.
Sen sijaan: "tehkää kaikki", eli kastakaa ja opettakaa "kaikki" - joista "kaikista" esikuvallisimpia Jeesuksen lahjojen vastaanottajia ovat Hänen itsensä mukaan - juuri lapset (Mk. 10:13-16), rinnakkaistekstin mukaan jopa "imeväiset".
Tämän kanssa linjassa Apostolien teoissakin kastetaan useammassakin yhteydessä myös uskoon tulleen koko perhekunta.
Siis miksi? Koska Raamatussa ei ole meille neuvottu kuin yksi tie taivaaseen, sama kaikille, vauvasta vaariin: kaste+usko (Mt. 28:18-20), joka voi olla myös järjestyksessä usko+kaste (Mk. 16:16).
Siksi itselleni ei tulisi mieleenkään jättää omia lapsiani kastattamatta. Lapset kykenevät tarvitsemaan ja ottamaan vastaan - ja siitähän uskossa on ennen kaikkea kysymys: tyhjästä kädestä, jonka Jumala täyttää lahjoillaan.
Vain tällaisen uskonluottamuksen varassa uskaltaudun itse kerran myös kuolemaan - kun ei tarvitse pelätä, että pelastukseen vaadittava rationaalinen päättely tms. toissijainen ehtii sammua dementian tai jonkin onnettomuuden kautta ennen viime henkostani.
Itse kehottaisin siis kastamattomia uskovia toki kasteelle, mutta uskomattomia kastettuja - uskomaan. Sehän heiltä puuttuu ja sen mukana kaikki! Ja lapset mukaan! (Se on sitten eri asia, onko oikein kastaa ei-uskovien lapsia. Mutta siitä ongelmastahan ei nyt ollut kai puhetta.)
No, vieläköhän paiskaatte veljen kättä? ;)
nim. Pässi - kaiketi eri laumasta?
Voi hyvä Pässiseni, ei se veljeys näin vähällä pois rapise - ainakaan meidän puoleltamme.
Vai mitä tarkoitat tällä ilmaisulla "kaiketi eri laumasta"? Jeesus on meidän Herramme - oletko siis eri laumasta?
Mitäpä jos en väittelisikään Sinun kanssasi kasteesta, vaan toteaisin vain, että meillä on uskovien kesken (esim. omassa kotiseurakunnassani) erilaisia näkemyksiä kasteesta, mutta Herra, johon uskomme on sama? Voimme hyvin elää sovussa ja rauhassa erilaisista näkemyksistä huolimatta.
En tarkoita tällä sitä, ettenkö kykenisi sangen hyvin perustelemaan oman uskovien kaste-näkemykseni Jumalan Sanalla & kirkkohistoriallisila ym. argumenteilla. Olen kyllä käynyt näitä väittelyitä usein (ja varmastio ihan riittävät teologiset ym. meriitit omanneiden henkilöiden kanssa), mutta enpä usko niissä enää tulevan esille mitään sellaisia uusia argumentteja, joita ei jo olisi tuotu esille kuluneiden 2000 vuoden aikana.
Avoimeen kasteen tutkimiseen Raamatun ilmoituksen pohjalta olen aina valmis.
Eli mitäpä jos toteaisimme vain, että pääasia on, että vaellamme samaa Jeesus-tietä toinen toistamme kunnioittaen ja rakastaen ja Herra on kyllä sitten aikanaan näyttävä meille, miten asia on?
En sitäpaitsi halua millään tavalla opettaa esim. noille kastamilleni nuorille aikuisille väärää kiivailun mallia, mikä helposti nousee tällaisista keskusteluista.
Mitä veljen käteen tulee, niin se on edelleen avoin ja ojennettu.
Poikkeuksellisen suuri ilo nousi sydämeeni kun luin kertomustasi Timo. Ja erityisesti noiden kastettujen veljien puolesta.
Tuomolle: ja sisaren!
Sanassa puhutaan, että taivaassa on lukuisa joukko ihmisia eri kielistä ja kansanheimoista, mutta ei puhuta kirkoista tai kasteista mitään. Uskon, että kaste-asia on tapauskohtainen, mutta Herramme esimerkki on velvoittava, joka tapauksessa niille joilla ei ole siihen käytännön estettä!
Usein asiat, joilla on olennainen merkitys Jumalan periaatteiden toteutumisessa, nostattavat vahvan tunneryöpyn ja keskustelu alkaa aaltoilla vahvasti.
Jumala loi miehen ja naisen...siksi homoudessa ja lesboudessa noustaan tätä Jumalan periaatetta vastaan. Ja aiheestakin syntyy keskustelua...
Jeesus asetti omalla esimerkillään ja lähetyskäskyssään kristillisen kasteen. Siksi kastekeskustelu on läpi kirkkohistorian nostattanut ääritunteita ja tiukkoja suuvääntöjä.
Apostolien teot kertovat, miten kaste käytännössä toteutettiin. Siihenhän Timo viittaa kirjoituksessaan "Jostain syystä alkukristillisenä aikana (tai nykyäänkin jossain päin maailmaa) näiden kahden asian (uskoontulon ja kasteen) välillä ei ollut ajallista välimatkaa juuri lainkaan."
Kirkkohistoria on tuonut paljon painolastia kastereppuun. Jotkut ovat alkaneet kastaa kaikki ja tehdä tätä kautta kansoista opetuslapsia. Jotkut ovat uskoontulon jälkeen jääneet (tai jätetty) odottelemaan jopa vuosikausiksi kastetta.
Joissakin seurakuntayhteisöissä on käytävä seurakunnan arvoja esittelevä kurssi ennen kuin pääsee kasteelle ja sitä kautta seurakunnan luetteloiduksi jäseneksi.
Suuret keksinnöt ovat usein yksinkertaisia. Vaikka kaste ei olekaan keksintö, niin yksinkertainen se - ja sen toteutus - on, mikäli sitä (yksin) Raamatusta lukee.
Siunausta teille, ihana lukea sovun ja rauhan sanoja; siunausta myös kastetuille - Herra kanssanne!
Anttu
Timon vastauksessa ovat asiat kohdallaan, mutta ennen kaikkea asenne. Olkoon se esimerkkinä jokaiselle.
Kari K
....näin se kuninkaallinen papisto toimii..hyvä näin minäkin tekisin, kaikille teille jotka olette kasteasian edessä tässä on teille raamatullinen malli.
terv.jn
Edellä on tullut kirjoiteltua vähän huolimattomasti nimitietonsa.
Pekka ja Pekka ahimaa -kommentit tunnustan omikseni.
Sitten asia:
Muutama vuosi sitten Nokia Missio järjesti David Pawsonin edellisenä helatorstaina Pirkkahallissa pitämän "Viekää uskonpuhdistus loppuun" puheen synnyttämän raivoisan kastekeskustelun (Nokia Mission keskustelupalsta mm. suljettiin) jälkimainingeissa Suuren kastekeskustelun. Siihen ottivat osaa luterilaiset (Timo Aro-Heinilä ja Antti Laato ja helluntailaiset (Klaus Korhonen ja Valtter Luoto) ja puheenjohtajan Hannu Vuorinen. Kommentaattorina toimi baptistitaustainen David Pawson.
Siinä kun luterilaiset ja helluntailaiset yrittivät vakuuttaa omien kastenäkemyksiensä yhteensovittamista ja erojen pienuutta, totesi Pawson, että Raamattu opettaa vain yhtä kastetta.
Niinpä. Minusta on hyvä säilyttää avarakatseisuus ja eri näkemyksiä edustavien välinen kunnioitus, mutta ei erilaisten näkemysten väkinäinen yhteensovittaminen tee yleensä oikeutta Raamatulle, joka ei edusta samaan aikaan montaa totuutta. Ei kasteessakaan.
Luterilaisella ja baptistisella kastekäsityksellä on erilainen juuri, erilainen käytännön toteutus ja erilainen hedelmä. Ei niitä voi sovittaa yhteen...
Pekka ahimaa said...
Usein asiat, joilla on olennainen merkitys Jumalan periaatteiden toteutumisessa, nostattavat vahvan tunneryöpyn ja keskustelu alkaa aaltoilla vahvasti.
Tuli tuosta lauseesta mieleen meidän seudulla oleva hankauma uskovien kesken. Eräässä ryhmässä tapaa naiset rukoilla pää peitettynä. Ryhmän miesväki haluaa, että kaikki naiset siellä tekevät samalla lailla, vaikka osa naisista ei(eivätkä myöskään heidän aviomiehensä)tunne asiaa luontevaksi omalle kohdalleen.
Huivi on tullut uskovien väliin.
Miten koette asian ?
Kasteasiassa takkusin 25 vuotta, kunnes menin aikuiskasteelle, tulipa suloinen rauha asiasta.
Kiitos Arja Tuulalle hyvästä kommentista! Siitä huivin käyttämisestä tai muista "vanhinten perinnäissäännöistä" ajattelen niin, että jos joku haluaa peittää päänsä rukoillessaan, niin tehköön niin. En minä puutu siihen.
Jos tällainen henkilö kuitenkin alkaa vaatia samaa muilta, ollaan legalismin eli lakihenkisyyden tiellä. Sillä tiellä ei hyvä seuraa.
Myös minulle samalla periaatteella suotakoon oikeus rukoillessani ja Jumalaa ylistäessäni nousta seisomaan ja kohottaa käteni.
Eikö?
Asiallinen huomio Arja Tuulalta.
Kyllä se kirkkohistoria osoittaa, että kokonaisuuden kannalta vähäpätöisistäkin asioista voidaan puuduttavia kiistoja synnyttää.
Joskus pikkujutut paisuvat kuin hiivainen rusinapullataikina. Unohtuu koko leipominen, kun taikina karkaa käsistä.
Kommenttini "asiat, joilla on olennainen merkitys Jumalan periaatteiden toteutumisessa, nostattavat vahvan tunneryöpyn ja keskustelu alkaa aaltoilla vahvasti" takana oli ajatus, että Jumalan valtakunnan ideoiden murskaaminen nostattaa saatanan intoraivoon. Ja mitä isommista periaatteista on kysymys, sen terävämpi on hyökkäys.
Tästä on ollut kysymys homokeskustelun taustoissa. Vaikka kaikkea ei aina kannatakaan hengellistää...
Myös minulle samalla periaatteella suotakoon oikeus rukoillessani ja Jumalaa ylistäessäni nousta seisomaan ja kohottaa käteni.
Jep, ihanaa.
Niin itekin teen kokoontumisessa, jossa on Hengen vapaus.
Olen hyvin surullinen tapahtuneesta, joka selvästi rikkoo Raamatun käskyä vastaan. Raamattu selvästi puhuu yhdestä kasteesta (Ef.4:5). "Kastetta ei näin ollen saa toistaa" (Matti Väisänen). Olennainen virhe uudelleen kastamisessa on tehdä kasteesta ihmisen teko. Kaste on Jumalan teko, lahja, jonka ihminen voi vastaanottaa tai hylätä.
Ilmo,joka toimi kastepappina yhdelle näistä nuorista aikuisista 30 vuotta sitten
Ihan hienoa, Ilmo, että esiinnyt rohkeasti omalla nimelläsi, etkä huutele puskista. Käsityksesi ovat omiasi, joita en ()eikä moni muukaan) jaa. Tästä huolimatta voimme elää aiemmin siteeraamani Fil. 3:15-16:n mukaisesti sovussa. Näin ainakin minun puoleltani.
Pari pointtia selvennyksen vuoksi kuitenkin:
1) Matti Väisänen ei edusta allekirjoittaneelle mitään opillista auktoriteettia. Jatkossa siis on keskustelussa hyvä vedota sellaisiin opillisiin auktoriteetteihin, jotka tunnustetaan yleisesti kristittyjen keskuudessa (so. Raamatun pyhät kirjoitukset).
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. Tunnustuskirjojen pohjalta esitetyt luterilaisen opin mukaiset argumentit sylilastenkasteen puolesta on aina ensisijaisesti (so. ennen niiden käyttöä) alistettava näiden Raamatun kirjoitusten auktoriteetin alle (luterilaistenkin joskus käyttämä ns. Sola Scriptura-periaate).
2) Mainitsemasi Ef. 4:5 on siinä mielessä problemaattinen, että ne kristityt, jotka Raamattua tutkittuaan ovat päätyneet uskovien kaste-käytäntöön, eivät hyväksy mitään kastetta aiemmin tapahtuneen.
Kyse ei siis ole:
a) uudestikastamisesta, eikä
b) aikuiskasteesta,
vaan yksinkertaisesti uskovien kasteesta.
Käsityksemme mukaisesti siis uusitestamentillisessa kasteessa kyse ei ole mistään ikäkausiriitistä (vrt. esim. lapsi tai aikuinen). UT:n mukaan kaste sekä ajankohtansa että teologisen sisältönsä pohjalta liitetän ihmisen uskoontuloon eli uudestisyntymiseen.
No, tässä mielessä tietysti Väisänen on oikeassa: raamatullista uskovien kastetta ei voi, eikä tarvitse toistaa. Juuri tähän seikkaan myös viittasin alkuperäisessä postauksessani, kun kirjoitin, että "totesimme yhdessä monien ihmisten kokemuksen olevan sen, että kun asian on näin Sanan ääressä itselleen selvittänyt, sen kanssa ei sitten enää sen jälkeen ole tarvinnut kipuilla."
Kun tuota "yhtä kastetta" pidetään useinkin esteenä ottaa raamatullista kastetta, niin on hyvä muistaa, ettei Jeesuksen seuraajatkaan olleet estyneitä kastamasta uudelleen esimerkiksi Johanneksen kasteella kastettuja ja kuitenkin saamme olla varmoja, että Johanneksen kaste oli Jumalasta.
Kasteeseenhan liittyy kehoitus: "ottakoon kukin teistä kasteen Herran Jeesuksen nimeen". Itse on ottanut vauvana kastetta, kuulin kyllä jossaivaiheessa, että jokin tällainen rituaali oli minulle tahtomattani tehty. Uudesti synnyttyäni otin vesikkasteen.
Minusta kuulostaa ja vaikuttaa jotenkin ironiselta, että jovilaisten (selvennys pakanakristityille muilla paikkakunnilla; jovi = Joutjärven seurakunta Lahdessa) uskovien keskuudessa on syntymässä paniikkia, jos muutamat sen entisistä nuorista pyytävät kastetta.
Puhutaan epäraamatullisuudesta ja Jumalan tekojen halventamisesta, lain teoista jne.
Minusta olisi paljon enemmän syytä olla huolissaan niistä entisistä seurakuntanuorista ja isoisista, jotka nuorten aikuisten ikään tultuaan ovat hävinneet jonnekin. Osa on hyljännyt uskonsa, osa muuten vain hiipunut, osa siirtynyt elämään avoliitossa, osa sekularisoitunut hitaasti himmeten.
Samahan on nähtävissä vanhoista 70-luvun Jovin herätyksen aikaisista nykyisistä keski-ikäisistä. Minne on jäänyt se vanha radikaalisuus? Suuri osa sen aikaisia kirkkaita valoja lepattaa yhteiskunnallisesti arvostetuilla paikoilla, mutta hohde ja palo on hävinnyt. Kristillisyys on väljähtänyt...
Miksi olla huolissaan ja surkutella eteen päin uskossaan vaeltavien ratkaisuja? Kuulostaa samalta kuin sosiaalidemokraattien pelottelu hyvinvointivaltion romahtamisesta ilman heidän hallituksessa oloaan.
Minusta on hyvä, jos nuorista aikuisistaq löytyy radikaalisuutta, jonka aikaisempi sukupolvi on menettänyt. Eikä tämä tarkoita nyt vain kasteen ottamista.
Efesolaiskirjeen yksi kaste ei muuten viittaa välttämättä lukumäärään, vaan myös laatuun. Voihan herrojankin olla monta, on vain yksi todellinen Herra. Uskoakin voi olla monenlaista, vain Jeesuksen vaikuttama usko pelastaa...Samoin kaste. On vain yksi raamatullinen kaste, jonka ottaa vastaan uskoontullut ihminen. Samalla tavalla kuin luovutaan vääristä herroista ja vääristä uskomuksista voidaan luopua vääristä kasteista.
Pekan kommenttiin liittyen tuli mieleen konventikkeliplakaatin kulta-ajoilta tapaus, jossa viranomaiset kävivät valvomassa, ettei kotiseuroja pidetä. Kun viranomaiset lähestyivät taloa, jossa kristityt olivat koolla, otettiin esille viinapullot ja lyötiin ne pöydälle. Seuraksi korttipakka ja muuta rekvisiittaa, niin johan saatiin olla rauhassa. Tyytyväisiä olivat niin hengellinen kuin maallinenkin esivalta.
Näinhän se menee: kirkollinen uskonnollisuus ei useinkaan ole kiinnostunut niinkään ihmisten huonosta hengellisestä tilasta kuin siitä, etteivät he vaan ala omin päin lukea Raamattua.
Vielä tuohon argumenttiin "kasteesta Jumalan tekona": olen aina ihmetellyt, että mihin UT:n kohtaan se perustuu? Tiedän kyllä, että Luther tuo tätä esille Tunnustuskirjoissa, mutta en löydä sitä Raamatusta.
Sen olen kyllä lukenut Sanasta, että "kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta" ja sitä kyllä ymmärtääkseni aina edeltää huono omatunto... (Ks. 1.Piet. 3:21.)
"No, tässä mielessä tietysti Väisänen on oikeassa: raamatullista uskovien kastetta ei voi, eikä tarvitse toistaa."
- Mutta jospa lapsikaste onkin uskovien kaste, kuten minä edellisessä viestissäni puolestani jo pyrin argumentoimaan?
nim. Pässi
Mielenkiintoista... Kerro lisää.
Vielä edelliseen liittyen, mikä kiireessä unohtui mainita:
Miksi sylilasten kasteen ylipäätään pitäisi olla uskovien kaste, jos kerran "kaste on Jumalan teko" jne.?
Siteeraan itseäni: "Lapset kykenevät tarvitsemaan ja ottamaan vastaan - ja siitähän uskossa on ennen kaikkea kysymys: tyhjästä kädestä, jonka Jumala täyttää lahjoillaan." Oletko siis eri mieltä ja jos, niin mistä?
Ja kasteessa ajattelen minäkin Jumalan todella olevan se, joka toimii: Hän antaa, ihminen saa. Mikäs ongelma tässä nyt sitten on? Miten muuten selittyisivät ne kaikki suuret asiat, jotka Ut kasteeseen liittää? Ihminenkö saisi itse aikaan esim. sen, että synnit annetaan anteeksi tai että saadaan Pyhä Henki? (Apt. 2:38) Eivätköhän ne ole juurikin Jumalan lahjoja? Vai oletko eri mieltä?
Sittenhän täytyy vain alkaa sen opiskelu, miten kasteen lahjoja käytetään joka päivä, mikä onkin se varsinainen haaste. Onneksi oppimestari pysyy lupauksensa mukaan kuitenkin kanssamme maailman loppuun saakka!
nim. Pässi, karitsana kastettu -uskonlevossa mutta lihansodassa ;)
Nimim. Pässi kirjoitti: "Lapset kykenevät tarvitsemaan ja ottamaan vastaan - ja siitähän uskossa on ennen kaikkea kysymys: tyhjästä kädestä, jonka Jumala täyttää lahjoillaan."
Kyllä, kyllä, mutta mitä tekemistä tällä on kasteen kanssa? Kauniita sanoja, kyllä, mutta eivät sinänsä liity kasteeseen. Eikö tämä sama juttu päde lasten kanssa yleensä, oli heitä kastettu tai ei?
Minun poikiani ei kastettu lapsena, mutta eivät he tässä suhteessa ole jääneet pätkääkään vähemmälle Jumalan siunauksesta.
Iloitsen kuitenkin siitä, että jo vihdoin siteeraat hieman Raamattuakin puhuessasi kasteesta. Tehkäämme näin jatkossakin.
Eli Apt. 2:38: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
Kastetta on hyvä pohtia nimenomaan tämän UT:n kohdan pohjalta ja lähteä tästä liikkeelle, koska vasta nyt voimme sanan täydessä merkityksessä puhua uusitestamentillisesta seurakunnasta ja vesikasteesta.
Nyt tärkeät kysymykset tätä kohtaa ajatellen:
- kenelle Pietari osoitti sanansa? (ks. Apt. 2:37: "Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?")
- ketkä siis kastettiin? (ks. Apt. 2:41: "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.")
Kerro minulle yksinkertaisesti ja selvästi: mistä löydät tästä lapsikasteen?
Pikainen kysymys pässille lumitöiden lomassa:
Et kai todella tarkoita, että ihminen saa kasteessa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen?
Menee aika pitkälle taikauskosi...
Vastaa pian. Tulen tunnin päästä = 5 kuution kuluttua taas tsekkaamaan...
Pietari mainitsee Apt.2:38 syntien anteeksisaamisen kasteen yhteydessä. Tämä kurja sukupolvemme, joka halkaisee atomin ja pilkkoo DNA:n, halkoo ja pilkkoo myös tämän jakeen. Tuloksena on Jumalan luonnon vastainen selitys.
Kaikki nämä jakeessa mainitut asiat taphtuivat jokseenkin yhtä aikaa noille ihmisille. 1) He saivat piston sydämeensä, 2) he kysyivät siihen neuvoa, 3) he tekivät parannuksen (kääntyivät pahoilta teiltään), 4) he ottivat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen(alkukieli: antoivat kastaa itsensä, siis he halusivat itse sitä) 5) syntien anteeksisaamiseksi 6) ja he saivat Pyhän Hengen lahjan.
Siis tämä kurja sukupolvemme kysyy, saivatko he synnit anteeksi sen kautta, kun he saivat piston sydämeensä, vai kun he tekivät parannuksen, vai kun he antoivat kastaa itsensä. Vastaus on ei, ei eikä ei.
Raamatun kokonaisilmoituksen kautta ymmärrän, että synnit saa anteeksi Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen vuoksi. Se ei kuitenkaan koske kaikkia, vaan niitä, jotka ottavat sen lahjan eli Jeesuksen vastaan. Kukaan ei halua ottaa häntä vastaan, ellei ensin saa jollakin tavalla pistoa sydämeensä. Hänen tulee kääntyä pois omilta teiltään. Ja joka antaa fyysisesti kastaa itsensä Jeesuksen nimeen, hän on ottanut vastaan Jeesuksen sisäisesti. Tämän prosessin seurauksena hän on osallinen syntien anteeksisaamisesta.
Kari K
Kun tämä sukupolvi kuitenkin pilkkoo myös Apt.2:38 omissa elämänvaiheissaan, voi kysyä, missä kohdassa tapahtuu uudestisyntyminen ja syntien anteeksisaaminen.
Tämä ei ole minulta teoreettinen kysymys, vaan käytännöllinen. Kun ihmisen uudestisyntyy, saa synnit anteeksi ja saa Pyhän Hengen, se ei voi olla näkymättä ulospäin. Jos tämä kaikki tapahtuu vauvakasteessa, niin sen toimituksen saaneet lapset olisivat ratkaisevasti erilaisia kuin esim. Timon mainitsemat lapset. Näkyykö heissä jokin ero?
Jos vauvakasteessa saisi Pyhän Hengen, Suomen kapakat, urheilutapahtumat ja puoluekokoukset olisivat täynnä ihmisiä, joissa on Pyhä Henki. Ja se myös näkyisi heidän elämässään verrattuna niihin, joille ei ole tehty vauvakasteen toimitusta.
Kari K
Kyselit itse aiemmin "kasteesta Jumalan tekona", että mihin Ut:n kohtaan se ajatus perustuu. Annoin Apt. 2:38 yhtenä esimerkkinä kohdasta, jossa kerrotaan kasteessa tapahtuvan Jumalan tekemänä suuria asioita: syntien anteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahjan saaminen. (En minä tätä ole siis keksinyt, niin sanotaan Sanassa - ja Sanan kanssa minä syntisäkki en ala riidellä.) Ja heti j. 39 mainitaan myös lapset.
Mutta jo aiemmin olen viitannut siihen tosiasiaan, että Mt. 28:18-20 Jeesus käskee tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan - juuri kastamalla ja opettamalla. Kyse ei ole siis meidän valittavissamme olevasta asiasta, vaan Vapahtajan käskystä. Kaste + usko (tai usko + kaste, Mk. 16:16)
-> opetuslapsi. Siinä ainoa kaava. Vai löydätkö Sinä Raamatusta jonkun muun tavan tulla opetuslapseksi? Minulle joka tapauksessa "case closed".
Edelleen olen jo viitannut siihen, että esikuvallisimpia Jeesuksen lahjojen vastaanottajia ovat Hänen itsensä mukaan - juuri lapset (Mk. 10:13-16), Lk. 18:15-17 rinnakkaistekstin mukaan jopa "imeväiset" (ks. alkuteksti). Hänelle rintalapsetkin siis kelpaavat, jotkut opetuslapset taas tahtoivat, alun alkaenkin, estellä...
nim. Pässi
Ps. Minä en kyllä ole tässä keskustelussa ollut se, joka argumentoi ilman Raamattua...
Ps. Ps. "Jos vauvakasteessa saisi Pyhän Hengen, Suomen kapakat, urheilutapahtumat ja puoluekokoukset olisivat täynnä ihmisiä, joissa on Pyhä Henki. Ja se myös näkyisi heidän elämässään verrattuna niihin, joille ei ole tehty vauvakasteen toimitusta."
- Kyllä noissakin paikoissa on todella lapsena kastettuja ihmisiä, joissa on Pyhä Henki!
- Mutta uskova, myös lapsena kastettu, voi myös luopua uskosta ja menettää Pyhän Hengen, jolloin tarvitaan ns. hengellisesti kuolleen uudetisyntyminen eli paluu jo kasteessa mieskohtaiseksi lahjaksi annettuun Jumalan armoon.
Eli kyse on uskoontulosta. Mutta kristillistä kastetta ei tarvitse koskaan uusia, ei siinä ole mitään vikaa. Vain Johanneksen kasteella kastettujen uudelleenkastamista edes pohditaan Raamatussa.
- Ja tuo viimeinen ajatus, huoh - vastaan vastakysymyksellä, joka valaissee asiaa: näkyykö uskovien kaste sitten jotenkin kaikkien sen saaneiden elämässä?
Hyvää settiä Kari K:lta.
Ajattelin lumitöitä tehdessäni itse asiassa juuri samaa kuin Kari jälkimmäisessä kommentissaan.
Mietin sitä, miten kastetut ja kastamattomat lapset eroavat. Jos lapsikasteessa tapahtuisi jotakin olennaista (uudestisyntyminen , Pyhän hengn saaminen jne.), sen kuvittelisi näkyvän näiden kastettujen varttuessa positiivisena Jumalan valtakunnan ilmenemisenä heidän elämässään.
Toisaalta kastamattomien lasten kohdalla pitäisi tuloksen olla Jumalaan valtakunnan kannalta huonompi. Heidän elämässään ei olettaisi näkyvän niin hyvää hedelmää kuin kastettujen lasten elämässä.
Tähän pieni huomio varhaislapsuudestani. Rovasti vai mikä sarkasti Kurki-Suonio lienee ollutkaan saaarnasi radiojumalanpalveluksessa, että kastamattomat lapset ovat kuin luontokappaleet. Lepäilin kastamattomana äitini sylissä. Onneksi en vielä ymmärtänyt uskonnollista kielenkäyttöä. Olisin esittänyt vastalauseeni ja kehottanut herkässä tilassa ollutta äitiäni sulkemaan radion. Huolimatta luontokappaleeseen verrattavasta taustastani opin ensimmäisinä sanoinani israelpainotteiset halleluja- ja appelsiinisanat. Siis kohtuullisen pyhää tavaraa...
Oma kokemukseni kastetuista ja kastamattomista lapsista ei tue lapsikasteen postiviivista vaikutusta heidän elämässään. Molemmista ryhmistä löytyy niitä, joiden sydän kääntyy Jumalan puoleen. Molemmista ryhmistä valitettavan paljon myös niitä, jotka eivät opi tuntemaan Jumalaa.
Ketään viidestä lapsestani ei ole kastettu vauvana. Siunattu kylläkin - eikä vain kertaalleen. Kaikki he ovat uskoontultuaan kastatteneet itsensä yleensä jollakin nuorten leirillä. Nuorin vähän yli kymmenvuotiaana. Suurin osa heistä ei ole liittynyt kasteen yhteydessä mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Kaste ei ole siis ikärituaali sen enempää kuin liittymisriittikään.
Nimim. Pässi: näyttää siltä kuin sivuutat tuon Apt. 2:38:ssa kerrotun tilanteen kokonaan ja irrotat kasteen asiayhteydestään. Kyse on tuossa tilanteessa uskoon tulleiden ihmisten vesikasteesta, joka tehtiin upottamalla. Tätähän tuo kreikan kielen verbi baptidzo tarkoittaa, ei siis valelemista tai pirskottamista.
Kyllä, jakeessa 39 mainitaan lapset, kuten kaikki muutkin, "ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu". Kyse on siis Jumalan kutsusta, johon reagoidaan uskomalla ja ottamalla kaste.
Esille ottamasi Matt. 28:18-20 on siinä mielessä ongelmallisempi, että suomen kieliseen käännökseen on sisään rakennettu ajatus lapsikasteesta, ikään kuin kyse olisi kansojen opettamisesta ja kastamisesta. (Raamatun käännöskin on siis aina teologian tekemistä ja Raamatun tulkintaa.) Alkuperäinen merkitys tuossa kohtaa on kuitenkin se, että tehdään opetuslapsia, jotka sitten kastetaan ja opetetaan.
Tämän kohdan perusteella ei siis voida tehdä mitään oppia kansankirkosta lapsikasteriitteineen yms. Lisäksi Apostolien tekojen malli kertoo omaa kieltään siitä, miten opetuslapset sovelsivat Jeesuksen opetuksia käytäntöön. Samoin esim. Paavalin kirjeet kertovat kasteen opillisesta merkityksestä sen, että se voidaan liittää vain uskoontulleen ihmisen omakohtaiseen ratkaisuun. (Ks. esim. Room. 6:3-6 ja Kol. 2:11-12.)
Esille ottamasi evankeliumien kertomukset siitä, miten Jeesus siunaa pieniä lapsia ovat meille tärkeitä ja kallisarvoisia, mutta kasteeseen niitä ei kyllä liittää mitenkään. Eihän kastetta tuossa kohdassa mainita (edes sivuuteta) mitenkään, vaikka toisaalla kyllä kerrotaan Jeesuksen opetuslapsineen kastaneen ja tehneen opetuslapsia (ks. Joh. 3:22.)
Omasta puolestani yhdyn Pekan näkemykseen siitä, että "molemmista ryhmistä löytyy niitä, joiden sydän kääntyy Jumalan puoleen. Molemmista ryhmistä valitettavan paljon myös niitä, jotka eivät opi tuntemaan Jumalaa."
"Alkuperäinen merkitys tuossa kohtaa (kaste- ja lähetyskäsky) on kuitenkin se, että tehdään opetuslapsia, jotka sitten kastetaan ja opetetaan."
Kreikan kielessä on kylläkin partisiippirakenne, jossa a) "opetuslapseksi tekeminen" toteutuu juuri b) kasteen ja opetuksen kautta.
Siellä ei suinkaan puhuta erikseen, samanarvoisesti, a) opetuslapseksi tekemisestä, sen jälkeen b) kastamisesta ja sen jälkeen c) opettamisesta.
Eikä tämän toteaminen ole edes teologiaa, vaan paljasta Ut:n kreikan kielioppia. Uusi raamatunkäännös on oikein hyvä ja alkukielen merkitysrakenteelle uskollinen tällä kohtaa.
Kastetapa taas on oma asiansa, johon en lähde tässä nyt puuttumaan. Sanottakoon kuitenkin, että en jaa käsitystäsi vain upottamisen oikeellisuudesta.
Kun kaste on Paavalin mukaan kuitenkin uuden liiton ympärileikkaus se voidaan mielestäni erittäin perustellusti tehdä pikkulapsillekin - kuten vanhan liiton ympärileikkauskin voitiin tehdä. (Kol. 2:11-12)
Minun ei ole tätä taustaa vasten lainkaan vaikea ymmärtää, että kasteen armolupausten katsottiin tosiaan koskevan lapsiakin ja että kokonaisia perhekuntia kastettiin jo Apostolien teoissa.
Jeesus ei kastanut ketään, vaan opetuslapset kastoivat, ok? Se, että ns. lasten evankeliumissa ei puhuta kasteesta, on myös totta, mutta (vielä kerran) siinä puhutaan siitä, että lapset kelpaavat Jeesukselle lahjojen vastaanottajiksi.
Mutta he eivät ole autuaita itsessään (vrt. Paavalin opetus Roomalaiskirjeessä ihmisten aadamilaisuudesta), vaan tarvitsevat Jeesuksen lahjaa. Siksi ei tule estellä.
Jeesuksen lahjathan saadaan, ei, niin kuin itse ajattelen, vaan niin kuin Jeesus sanoo ne tänään antavansa (mikä tapa voi olla erilainen kuin Hänen ollessaan ruumiillisesti keskuudessamme) - eli kasteen ja uskon kautta.
nim. entistä Pässimpi? ;)
Palataan tuohon Matt. 28:18-20:en myöhemmin tarkemmin, mutta sitä ennen muutama pointti:
Nimim. entistä Pässimpi kirjoitti: "Kastetapa taas on oma asiansa, johon en lähde tässä nyt puuttumaan."
- Miksi et? Mihin hävisi kreikan kieliopin tarpeellisuus nyt?
Edelleen: "Kun kaste on Paavalin mukaan kuitenkin uuden liiton ympärileikkaus se voidaan mielestäni erittäin perustellusti tehdä pikkulapsillekin - kuten vanhan liiton ympärileikkauskin voitiin tehdä." - Kun luet tarkkaan tuon Kol. 2:n kohdan, niin huomaat, että siinä puhutaan "Kristuksen ympärileikkauksesta", joka merkitsee "lihan poisriisumista", joka tapahtuu "uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista".
Korostan siis edelleen, että näkemykseni mukaan kaste UT:ssa on aina, toistuvasti ja todistettavasti henkilökohtaiseen uskoon liitettävä asia.
Tältä pohjalta tarkastelen myös mainitsemisiasi perhekuntakasteita. Meillä ei ole mitään mainintaa UT:ssa sylilasten kasteesta. Löydätkö Sinä?
Ja vielä: "lapset kelpaavat Jeesukselle lahjojen vastaanottajiksi" - Kyllä, mutta miten kaste siihen liittyy? Viittaan esim. omien lasteni ja Pekan esimerkkiin.
Mitä taas tulee Room. 5. luvun opetukseen ihmisen aadamilaisesta luonnosta, niin siinä Paavali puhuu perisynnistä ihmisen syntisenä luontona, joka ohjaa ihmistä synnilliseen käyttäytymiseen. Paavali ei nähdäkseni puhu siinä (tai missään muuallakaan) perisynnistä ihmistä kadottavana asiana (päinvastoin kuin esim. kirkkoisä Augustinus erheellisesti opetti).
Tämän tähden sylilapsi ei tarvitse kastetta (eikä esim. hätäkastetta) pelastuakseen. Lapset sellaisenaan Kristuksen sovitustyön tähden kuuluvat Jumalalle. Siinäpä meile armo-oppia kerrakseen!
Myöhemmin, tultuaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän tiedostavaan ikään, Herra kutsuu heitä pelastukseen, jonka uskossa vastaanotettuaan he menevät kasteelle. Tässä mielessä siis kaste on "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta" (1.Piet. 3:21). Näin armonjärjestys toimi UT:n aikana ja edelleen toimii meidänkin aikanamme aina Herran tuloon saakka.
Eli löydät Raamatusta lapsille tosiaan aivan oman pelastustiensä? Minä en.
t. Pässi
Ps. Mitä kastetapaan tulee, se on taas uusi asia, johon keskustelu meinaa rönsytä, vaikka entisistäkään aiheista ei ole oikein selkoa tullut. Sitäkö haet?
Ps. Ps. Sanan perhekunta sisällön tunteva tietää, että se sisältää kaikenikäiset ihmiset.
Täällä kun näyttävät argumentit lepäävän ajoittain vahvasti kokemuspohjaisina, niin tuonpa minäkin yhden kokemuksen:
Ollessani 9-vuotias, vanhempani liittyivät luterilaisen kirkon jäseniksi ja myös minut kastettiin samalla - vasten tahtoani - jotta kaikki voisivat liittyä yhdessä kirkkoon. Kuulisin mielelläni luterilaisen näkemyksen edustajilta, synnyinkö tässä tapahtumassa uudesti ja sain Pyhän Hengen, kuten kirkon virallinen oppi asian suhteen on?
Mielenkiintoinen keskustelu täällä on meneillään. Tässä muutamia pointteja, jotka toivottavasti auttavat hahmottamaan asiaan liittyviä kysymyksiä paremmin:
1) Raamatuntutkijoiden parissa kautta linjan (siis riippumatta suhtautumisesta ns. lapsikasteeseen) vallitsee aika hyvä konsensus siitä, että UT:sta ei löydy esimerkkejä imeväisten kastamisesta, vaan kaikissa tapauksissa kastetut olivat ns. uskovina kastettuja. Paukkuja ei siis täälläkään kannata tuhlata esim. "perhekuntakasteista" vänkäämiseen (varsinkin kun ko. alkukielen termi saattoi pitää sisällään parhaimmillaan jopa satoja ihmisiä, mukaanlukien palvelijat, sukulaiset ja joskus muitakin henkilöitä - käsitettä ei siis pidä sekoittaa länsimaiseen ydinperheen käsitteeseen tms.).
2) Vääntöä käydään lähinnä siitä, onko jossain vaiheessa kirkon historiaa syntynyt tapa kastaa imeväisiä perusteltavissa jollain (systemaattis-)teologisella argumentilla, vaikka esimerkkejä imeväisten kasteista ei löydykään. Tähän on tarjottu erilaisia perusteita, mm. analogiaa Vanhan testamentin liiton (ja siihen kuuluvan ympärileikkauksen) kanssa, Jumalan "ennättävän armon" käsitettä, yms. Nämä keskustelut käydään aivan muiden kategorioiden ja tekstien kanssa kuin mitä esim. Apostolien teoista löydämme. Erot kastenäkemyksissä lienevät pitkälle selitettävissä sillä, että näistä teologisista perusteluista ja niiden suhteesta Raamatun kokonaisilmoitukseen ollaan montaa mieltä.
3) Historian valossa tilanne näyttää siltä, että ensin on syystä tai toisesta ruvettu kastamaan lapsia, ja sitten on tarjottu erilaisia perusteluja tälle. Se, ovatko nämä perustelut legitiimejä ja/tai Raamatulla puolustettavissa, on oma kysymyksensä, mutta tällainen kuva siis jää kun tutkii varhaisen kristillisyyden tekstejä, joissa asiaa käsitellään. Näistä ensimmäinen lapsikasteen kannalta mielenkiintoinen maininta löytyy Tertullianukselta n. vuodelta 200. Origeneen kommentit muutamia vuosikymmeniä myöhemmin ovat melko moniongelmaisia (kuten Virtanenkin tietää), mutta selkeä viittaus lapsikastekäytäntöön löytyy Kyprianokselta kolmannen vuosisadan puolivälistä.
Kysymys siis on, mitä noiden kahdensadan vuoden aikana tapahtui ja miksi, ja onko ko. kehitys hyväksyttävä ja Raamatun teologisille periaatteille uskollinen vai ei.
PS. Jos jotakuta kiinnostaa, niin Eksegeettiseltä safarilta löytyy erään tunnetun eksegeetin "hiljattain" ilmestyneen, kastetta käsittelevän kirjan arvostelu.
Pistänpä nyt oman lusikkani tähän soppaan :)
Niinkuin Timo mainitsi Kol:2:11-12 siinä puhutaan Kristuksen ympärileikkauksesta, joka ei kohdan mukaan tarkoita kastetta. Vaan kaste tulee ottaa ympärileikkauksen jälkeen. Mitä Kristuksen ympärileikkaus tarkoittaa? Sydämen ympärileikkausta Hengessä. (ks. 5. Moos 10:16, Jer. 4:4) Uudestisyntymistä Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen kautta.
Kristuksen ympärileikkausta ei ole myöskään käsintehty ja se ei voi tarkoittaa kastetta, siksi koska se tarkoittaa lihan ruumiin poisriisumista. Kun toisaalta Pietari kirjeessään puhuu kasteesta siten että se ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" 1.Piet. 3:21
Vanha ihminen Hänen kanssaan haudataan kasteen hautaan ja sieltä nousee uusi ihminen. Tämä kaikki tapahtuu uudestisyntymisen jälkeen, niinkuin Nooa uskoi Jumalaan ja jätti vanhan maailman taakseen veden kautta. Ja samoin Israelin kansa Mooseksen johdolla jätti Egyptin ja kulki Punaisenmeren läpi ja sai kasteen.
Hyvin yksinkertaiselta vaikuttaa. Kyse on siitä halutaanko totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä.
"Vaikka suora on se tie joka meille annetaan, monta mutkaa siihen teemme kuitenkin." - Exit -
Ps. mitä tapahtuu lapselle jota ei ehditä kastaa ennen kuolemaa, jos kerran lapsikasteella on niin suuri merkitys että se on pelastustie?
"Paukkuja ei siis täälläkään kannata tuhlata esim. "perhekuntakasteista" vänkäämiseen (varsinkin kun ko. alkukielen termi saattoi pitää sisällään parhaimmillaan jopa satoja ihmisiä, mukaanlukien palvelijat, sukulaiset ja joskus muitakin henkilöitä..."
- Jaa-a, minusta tuo perhekunta-termin hyvin laaja merkitys, johon olen aiemmin jo viitannutkin, vain lisää (ko. henkilöidenkin) lasten mukaan lukeutumisen todennäköisyyttä.
"Vääntöä käydään lähinnä siitä, onko jossain vaiheessa kirkon historiaa syntynyt tapa kastaa imeväisiä perusteltavissa jollain (systemaattis-)teologisella argumentilla..."
- Toki lapsikasteelle systemaattisteologiset perusteetkin löytyy ja niihinkin on täällä myös ainakin viitattu. Mutta kun nyt on haluttu blogistin toiveen mukaisesti liikkua raamattuargumenttien tukevalla pohjalla!
"Historian valossa tilanne näyttää siltä, että ensin on syystä tai toisesta ruvettu kastamaan lapsia..."
- Syystäpä hyvinkin. ;) Vaikkei meillä olisi Raamatussa tästä aiheesta kuin pelkkä kaste- ja lähetyskäsky, niin lasten kastamisen oikeutus olisi itselleni selviö. Saatikka, kun meillä on mm. Kol. 2:11-12 kaltaisia kohtia - jossa todellakin rinnastetaan ympärileikkaus ja kaste. Kannattaa myös kysyä, oliko juutalaisten proselyyttikasteissa lapset mukana!
Tosiasiassa neljänä ensimmäisenä vuosisatana kukaan ei myöskään vastusta lapsikastetta eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Vain yksi mies (Tertullianus)tahtoo siirtää (ja vain pakanavanhempien lasten kyseessä ollen) kasteen myöhempään ajankohtaan, mutta siihenkään ei suostuta.
nim. Pässi
Ps. Timo, mitä kastetapaan siis tulee, sanoja kastaa ja kaste käytetään tosiasiassa Raamatun alkukielissä hyvin monenlaisesta veden kanssa lotraamisesta, ei vain upottamisesta. (Myös Ut:ssa, esim. Lk.11:38, jossa baptidzoo-verbi merkitsee vain käsien pesemistä tilkkasella vettä, mikä taas käy ilmi selkokielellä kohdasta Mk. 7:3)
Lisäksi jo Didakhe, joka on peräisin ajalta, jolloin apostoli Johannes todennäköisesti eli, mainitsee kastamisen valelemalla. Kirkkoisistä ainakin Justinus Marttyyri ja Tertullianus puhuvat kastamisesta vihmomalla. Cyprianus mainitsee molemmat.
Jos taas arkeologiaan mennään, niin on kiintoisaa, että Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa on säilynyt vanhin Jeesuksen kastamista esittävä kuva. Jeesus ja Johannes seisovat Jordanin matalassa vedessä ja Johannes valaa vettä eteenpäin kumartuneen Jeesuksen päähän. Kuva on syntynyt heti 1. vuosisadan jälkeen.
No, on silti aivan mahdollista, että upotuskaste oli jossain vaiheessa yleisin kastetapa. Mutta: Ut ei määrää sitä ja vihmomista tai valelemistakin on käytetty upottamisen ohella, alusta saakka, ilmeisesti jo tiettyjen ympäristöjen veden niukkuudenkin tähden.
Mutta oleellisin kysymys tässä varmaankin kuuluu: vaaditko autuuden tai siunauksen ehtona, että vain upotuskastetta on käytettävä?
Nimim. Pässi kirjoitti: "Mutta oleellisin kysymys tässä varmaankin kuuluu: vaaditko autuuden tai siunauksen ehtona, että vain upotuskastetta on käytettävä?"
En ole vaatinut mitään siunauksen tai autuuden ehdoksi. Olen enemmänkin esitellyt omia näkemyksiäni.
Poleemisesta sävystäsi huomaan, että olisi pitänyt noudattaa alkuperäistä aikomustani pidättyä keskustelusta kanssasi, joka yllättävän nopeasti muuttuukin väittelyksi. Tämä ei ole vienyt keskustelua eteenpäin. Jatkossa olen varmasti viisaampi kommenttiesi suhteen.
Pässin kommentti heijastelee sitä, mitä yritin (huonolla menestyksellä) kommentissani viestiä: kansanhurskaudessa ja tutkijoiden parissa tästä kastekysymyksestä ja sen perusteluista keskustellaan eri tavoin. (Tavatonta ei ole myökään se, että jopa kansankirkkomme pappien keskuudessa on eriäviä näkemyksiä lapsikasteen perusteluista ja/tai sen käytännön vaikutuksista tai edellytyksistä.) Omasta mielestäni on kuitenkin hyödytöntä väitellä esim. siitä, kastetaanko Apostolien teoissa lapsia, kun kerran lapsikastetta puolustavat raamatuntutkimuksen asiantuntijatkin myöntävät, että ei kasteta. Mutta Pässi on toki oikeutettu eriävään mielipiteeseensä.
Se, että lapsikaste yhä edelleen tänä päivänä hakee teologisia perustelujaan monin eri tavoin, kertoo siitä jotain. Tilanne oli samanlainen kristinuskon varhaisina vuosisatoina. Siinäkin vaiheessa, kun tuon ajan teksteistä alkaa löytyä siihen viittauksia, perustelut muuttuvat ajan myötä ja kirkkoisältä toiselle. Vasta Augustinos vakiinnutti käsityksen, johon ymmärrykseni mukaan luterilainen kirkkommekin virallisessa opissaan pitäytyy.
Vielä muutama sana Tertullianuksesta:
T. oli vankka perinteen ja erityisesti apostolisen tradition puolustaja (ks. esim. De Corona IV. Traditiota piti kunnioittaa riippumatta siitä, kuka sen aloitti tai ymmärsikö sitä. Tämä päti varsinkin vakiintuneisiin tapoihin. Ja apostolinen traditiohan (jollaiseksi lapsikastetta myöskin väitetään) oli jotain, johon päti quod semper, quod ubique, quod omnibus.
Tämän valossa on nähdäkseni outoa, että Tertullianus ihmettelee, miksi imeväisiä pitäisi kastaa, ja suosittelee, että kaste tapahtuu vasta sitten, kun lapsen "viattomuuden aika" on ohi ja lapset ovat riittävän vanhoja kyetäkseen tuntemaan Kristuksen (On Baptism XVIII).
Minusta T:n perustelut tässä tekstissä eivät mitenkään keskity Pässin viittaamiin pakanavanhempiin(?) vaan siihen, että imeväiset ("little children") eivät ikänsä perusteella ole sopivia kasteelle.
Koska kirkkohistoriasta ei löydy aikaisempaa viitettä lapsikasteeseen, on pakko kysyä, mikä on todennäköisintä:
(1) aikansa merkittävin teologi T. ei ole tietoinen siitä, että lapsikaste on apostolista perintöä ja ollut käytössä kaikissa seurakunnissa jo pitkään,
(b) T. on kyllä tietoinen asiasta, mutta hyökkää tällaista vakiintunutta käytäntöä vastaan, vai
(c) käytäntö on verrattain uusi ja on saanut tiettyä jalansijaa ainakin osassa seurakuntia, mutta siitä voi hyvin käydä debattia, koska se ei ole vakiintunut tapa eikä periydy apostoliselta ajalta.
Huom: tässä ei nyt ole kyse siitä, onko lapsikaste jonkun tietyn teologisen trajektion (esim. analogia vanhan liiton ympärileikkauksen kanssa) myötä perusteltavissa oleva asia (kuten tänä päivänä lapsikastetta puolustuvat teologit argumentoivat ja josta voidaan sinänsä keskustella), vaan siitä, mikä on Tertullianuksen tekstin todennäköisin tulkinta olemassaolevan historiallisen todistusaineiston valossa.
Post a Comment