Opettele etukäteen tunnistamaan sellaiset asiat, joihin tarttumalla saat aikaan hengellistä vääntöä ja taistelua. En tarkoita, että pidättäytyisit tästä, mutta on hyvä etukäteen varautua seurauksiin. Paavalikin tiesi, mikä häntä odottaisi Jerusalemissa ja kuitenkin hän matkusti sinne. (Apt. 21:13)
Usein tällaiset asiat ovat kristinuskon tärkeitä perustotuuksia, jotka liikuttavat sekä pyhimpiä arvojamme että syvimpiä tuntojamme. Näin ne näyttävät tekevän teologisen väittelypöydän molemmilla puolilla. Yhtä lailla ne ovat usein myös sellaisia tärkeitä totuuksia hengellisesti, että myös vastustajamme perkele on hyvin kiinnostunut niistä. Näissä asioissa on siis usein aivan erityinen lataus ja räjähdysherkkyys, kun niitä aletaan käsitellä.
Opettele myös tunnistamaan riidankylväjät, jotka haluavat vain väitellä. Jotkut tällaiset ovat, Paavalia lainaten, paisuneita, eivätkä ymmärrä mitään, vaan ovat riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, epäluuloja ja alituisia kinastuksia ihmisten kesken.
Toiset näistä ovat enemmän kiinni semantiikassa kuin Kristuksessa. Heistä Paavali sanoo, että vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä ne synnyttävät vain riitoja. Heidän uhrinsa ovat usein niitä, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
Opettele siis aika ajoin eli siis jopa kesken prosessin katsomaan asiaa objektiivisesti, ulkopuolisin silmin. En puhu nyt mistään relativismista, vaan "metsän näkemisestä puilta". Prosessin ollessa päällä, opettele säännöllisin väliajoin vetäytymään hiljaisuuteen ja ikäänkuin irrottautumaan väittelyistä, jopa keskusteluista hetkeksi. Vain siten voimme kaiken keskellä säilyttää Jumalan rauhan sisimmässämme.
Joskus tarvitset, niinkuin Virtanen, virkistävää sadetta puhdistamaan ja virvoittamaan sinua, vaikket olisikaan syyllistynyt itse mihinkään syntiin tai lihallisuuteen.
No comments:
Post a Comment