Onko edessämme kirkollisen suojasään kausi, jona aikana tämän hetkistä polarisoitumista pyritään tietoisesti purkamaan ja erilaisille "marginaaliryhmille" annetaan toimintavapautta aiempaa enemmän?
Onko ev. lut. kirkko oikeasti muuttumassa aidosti moniarvoiseksi, niin että sallitaan muutakin kuin vain sen liberaalisiiven spiritualiteetti? Näemmekö uusien, kaiken kirjavien jumalanpalvelus- ym. yhteisöjen nousun kirkon sateenvarjon suojissa? Onko Suomen kirkko muuttumassa enemmän Englannin anglikaanikirkon kaltaiseksi, joka sietää sisällään nykyistä huomattavasti enemmän moninaisuutta?
Tällaisia ajatuksia herää sekä tällaisten että tämän kaltaisten kannanottojen pohjalta, mutta muutenkin; ajatellaanpa vaikka perinteistä teesi-antiteesi-synteesi-kuviota... Eli odotin kyllä yhteentörmäystä, mutta traditionaalisen instituution rakenteiden ja yhteisten taloudellisten intressien voima voi olla ihmeellisen voimakas.
7 comments:
Jotenkin tuntuu, että sovitetusta erilaisuudesta tms. puhuvat tahot nyt kyllä vähättelevät aika rajusti konservatiiveja hiertävien, viime aikoina pinnalla olleiden asioiden merkitystä.
Omana aikanaanhan Martti Luther oli täysin peräänantamaton anekauppaa koskevissa kannoissaan. Miksi? Koska hän näki paavalilaisen vanhurkauttamisopin valossa, että jos ihmiset ymmärtävät tuossa kohtaa väärin, he joutuvat helvettiin. Oli hätä sieluista.
No, saman Paavalin mukaan on niin, että miesten kanssa makaavat miehet eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9). Eikö homoseksin sallimisessa olla siis aivan yhtä vaarallisilla vesillä kuin anekaupassa aikoinaan?
Silloin kai asenteen tulisi olla jatkossa, ei suinkaan nykyistä maltillisempi, vaan "martillisempi". Mahtaisikohan joku tämän tyyppinen olla monen konservatiivin ajatus nyt, mitä?
a-a
Luterilaisen herätyskristillisyyden perusdilemma on se, että kirkossa ei voi (eikä kai saakaan) ilmetä mitään sellaista kehitystä, joka olisi positiivista hengellistä kasvua. Joka näin väittää, saa helposti "luopion", "uskossaan haalean" tai "kylmällä paikalla olevan" leiman.
Olenko oikeassa?
Ööö...nyt en ole varma, ymmärränkö. Mihin tarkasti ottaen viitaa lauseesi: "Joka näin väittää..."?
Ja että kirkossa ei olisi postiviista hengellistäkasvua? Tarkoitatko kollektiivitasoa? Vai ihan yksilöjäkin?
Josko jaksat selventää...?
a-a
Kirkollisessa herätyskristillisyydessä on havaintojeni (ja omien kokemusteni) perusteella sellainen piirre, että se hirttää helposti kiinni. Tällöin nähdään vain pääasiassa uhkia, eikä ehkä halutakaan nähdä mitään positiivista kirkon nykykehityksessä. Yhteinen vihollinen kun tiivistää rivejä.
Melkein yhtä helposti sellainen, joka uskaltaa "höllentää linjaa" ja/tai nähdä yleisessä keskustelu- ja mielipideilmastossa merkkejä jostain positiivisesta muutoksesta, saa porukan petturin maineen.
Onnistuit viemään minut kyllä nyt kahville ihan kunnolla. :0
Siis onko sinusta toivottavaa, että homoseksiin myönteisesti suhtautuvat ja kielteisesti suhtautuvat mahduttautuvat samaan kirkkoon (= "tapahtuu kasvua")?
Ja onko se taas ei-toivottavaa, kun jotkut näkevät asian niin vakavana, että kompromissit eivät tule kyseeseen (= "hirttää kiinni")?
Sitäkö sanot? Et kai? Vaan?
a-a
Parahin a a, en sano, vaan kysyn.
Oli se meistä toivottavaa tai ei, niin parhaillaankin (ja edelleen) homoseksiin myönteisesti suhtautuvat ja kielteisesti suhtautuvat mahduttautuvat samaan kirkkoon. Itse en enää kuulu tuohon kirkkoon. Miten itse kykenet elämään sovussa tuon asian kanssa?
Tietenkään en tarkoittanut tällä hengellistä kasvua. Uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan aidolla positiivisella hengellisellä kehityksellä.
"Ja onko se taas ei-toivottavaa, kun jotkut näkevät asian niin vakavana, että kompromissit eivät tule kyseeseen?" Hyvä, jos/kun joku kirkossa näkee asian tällaisena. Mitkä ovat Sinun mielestäsi loogiset johtopäätökset kirkon nykyisestä tilanteesta? Tulisiko erota vai jäädä?
Ollako vai eikö olla kirkossa, kas siinäpä pulma, jota kirkollinen herätysliikeväki yhä uudelleen joutuu pohtimaan.
Itse olen aikanani tehnyt omat ratkaisuni. En ole siis ev. lut. kirkon jäsen.
Viittasin kommentillani vain siihen, että kirkollisesssa herätyskristillisyydessä on tällainen piirre, että uhkatekijöiden alla ja jatkuvassa uskonnollisen vähemmistön tilanteessa omassa kirkossaan on vaikeaa nähdä ylipäätään mitään hyvää kirkon missään suunnassa. Minulla ei tätä vaikeutta ole.
Kuulin joskus aikanaan hyvän vertauksen tähän tilanteeseen liittyen: on suohon uponnut panssarivaunu, joka ei suossa enää liiku mihinkään, ei eteen- eikä taaksepäin, mutta sen tykkitorni pyörii ympäri 360 astetta ja se ampuu kaikkea mikä liikkuu.
No tuota, itse kuulun vielä kirkkoon, kuten uumoilitkin. Mutta ei se mielestäni estä minua näkemästä siinä myös yhä paljon hyvää - jopa positiivista kehitystä. Monia teräviä nuoria teologeja ja puhujia on mm. noussut esiin eri herätysliikkeiden piiristä.
Tässä kirkossa Jumala on myös synnyttänyt itseni uudesti ja tässä(kin) kirkossa tavoitetaan / pelastuu yhä uusia ihmisiä, Jumalan armosta.
Mutta kun nyt Jumala lähettää näköjään rajun eksytyksen ("jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden" 2. Tess. 2:11-12), niin eipä minulla taida olla kirkossani muuta valtaa kuin Sanan valta: sanoa yhä uudelleen, mikä on mitäkin (kuunnellaan sitä sitten taikka ei, tai vie se vaikka jonkinmuotoiseen marttyyriuteen)!
No, tuo viimeinen kuulosti ehkä vähän pompöösiltä, mutta eiköhän vain liene edessämme aika, että Jeesukseen uskominen alkaa taas Suomessakin maksaakin jotain. Kirkkokunnasta riippumatta, eikö?
a-a
Post a Comment