Edellä virinnyttä kastekeskustelua summatessani olen yllättynyt parista havainnosta- tai ehkä enemmänkin siitä, että törmään niihin tunnustavien kristittyjen parissa.
Myöhäismodernille ajattelulle ominainen "näkemysten seisova pöytä" näyttää olevan hyvinkin todellisuutta - ja jopa tavoiteltava olotila - monien aiemmin raamattu-uskollistenkin kristittyjen keskuudessa. On olemassa erilaisten traditioiden ja tulkintojen valtava kirjo, josta jokainen voi itse valita mieluisat palat ja yhdistellä niitä itselleen sopiviksi kokonaisuuksiksi. Näissäkin painotukset saattavat vaihdella vuosien mittaan, jota ilmiötä sitten kutsutaan hengelliseksi kasvuksi.
Todellisuudessa sitä se saattaa monessa tapauksessa ollakin, mutta yhtä paljon nykyinen kehitys kertoo uudesta, aiemmat perustotuudet "tarpeen vaatiessa" kyseenalaistavasta trendistä, jossa "asiakas on aina oikeassa". Myöhäismodernissa ajattelussa, johon nyt viittaan, vastustetaan lähtökohtaisesti kaikkia totalisoivia "metakertomuksia", jotka nähdään vallankäytön välikappaleina. Ihminen itse on oman totuutensa lähde. Myöhäismoderni ajattelu painottaa kielen autonomisuutta ja välineellisyyttä sekä kielen kytkeytymistä valtaan. Tämän näkemyksen mukaan kieli ei viime kädessä pysty viittaamaan mihinkään itsensä ulkopuoliseen todellisuuteen.
Enää ei siis olekaan mitään kaiken yllä olevaa auktoriteettia, Jumalan erehtymätöntä ilmoitusta Raamatussa. Tärkeimmäksi onkin noussut "asiakaspalaute", joka viime kädessä ratkaisee yhteisön, palvelutyön, trendin, "aallon" tai aatesuunnan oikeellisuuden ja elinmahdollisuudet.
Vallalla tuntuu olevan - kristittyjenkin piirissä - kyyninen näkemys sen suhteen voimmeko todella tietää jotain varmaa Jumalasta? Entä jos kaikki onkin loppupelissä vain tulkintaa? Ajatus tutkia Raamattua ns. "puhtaalta pöydältä" nähdään jo lähtökohtaisesti mahdottomana. Konteksti ylikorostuu, jolloin Raamatun totuutta säätelee oma tilanteeni ja omat tarpeeni.
Niinpä tietyn kastenäkemyksen kannattaja etsii UT:sta ensisijaisesti omaa ajatteluaan tukevia kohtia tai jopa vääntää niitä itselleen sopiviksi. Tärkeimmäksi tekijäksi nouseekin teologian, ei Raamatun tuntemus. Kristillisen seurakunnan kannalta olennainen kysymys nykyisessä tilanteessa on se, uskommeko Pyhän Hengen vielä puhuvan tuon saman Raamatun ilmoituksen kautta?
7 comments:
Taidat viitata pitkälti minun kirjoitukseeni. Tarkoituksenani ei ollut suinkaan väittää, etteikö Raamattu olisi selvä ja etteikö pelkästään Raamattua lukemalla voisi päätyä yhteen totuuteen. Halusin vain korostaa sitä puolta, että meihin vaikuttaa jo tietyt uskomukset ennen kuin avaamme Raamattumme. Tämä näkyy mielestäni esimerkiksi siinä, että baptistit eivät huomioi kasteen uudestisynnyttävyyttä korostavia kohtia (Joh. 3:5, Tiit. 3:5) ja kokevat täysin hyväksyttäväksi sen, että kasteen pelastavuus (Apt. 2:38, 1 Piet. 3:21) tulkitaan vertauskuvallisiksi ilman mitään raamatullista perustetta tehdä niin. Luetaan siis omat dogmaattiset käsitykset Raamattuun ja niiden mukaan sitten päätetään, mikä tulee ottaa todesta ja mitä ei.
Itseasiassa minusta Raamattu vaatii opillista yksimielisyyttää kristityiltä ja käskee erottautumaan hengellisestä yhteydestä niiden kanssa, jotka eivät opeta kaikessa apostolisen opin mukaan (Room. 16:17). Tämä Paavalin sana jo olettaa sen, että Raamattu on selkeä. Tieteynlaiset esiolettamukset vievät vain valikoivaan lukemiseen eivätkä anna koko Raamatun puhua.
Useimmilla tällaiseen keskusteluun osallistujilla on tarkoituksena vain saada omat käsityksensä läpi, ja Raamattua käytetään vain tukemaan omaa käsitystä.
Haastan jokaista, ja toteutan sitä itsekin, laittamaan syrjään omat käsityksensä ja tutkimaan puhtaalta pöydältä Raamatussa olevaa opetusta.
Juttelin erään kunnioitettavan iän saavuttaneen teologin kanssa, joka korosti, että eksegeesin on oltava aina ennen dogmatiikkaa. Sanoin hänelle, että harvoin tapaan teologia, joka sanoo niin. Liian usein dogmatiikalla eli jollakin opilla tulkitaan eksegeesiä eli Raamatun teksin sisällön ja merkityksen tutkintaa.
Kari Kngshrj
(uusi nimimerkkini, koska Kari K nimisiä voi olla muitakin.)
Mika kirjoitti: "Taidat viitata pitkälti minun kirjoitukseeni."
Kuten otsikko sanoo, niin kyseessä on "hajanaisia huomioita" eli et ole mitenkään erityisesti "liipasimella". :) Niin edellisessä kuin tässäkin kommentissasi on paljon hyviä pointteja, jotka haastavat arvioimaan myös omia näkemyksiä.
Enemmänkin kyse on argumentoinnista kristittyjenkin piirissä ilmeneviä postmoderneja ajattelumalleja vastaan. Niitä kyllä löytyy ihan yllättäviltäkin tahoilta (jopa omasta päästänikin).
Itselläni ei ainakaan ole kyseenalaistamista Jumalan olemassaolon, Jeesuksen kuoleman, sovituksen, pelastuksen, ylösnousemuksen, paluun ym. perusasioiden suhteen.
Näistä kirjoituksista ei kannattaisi mielestäni vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Eri ihmiset ovat eri elämäntilanteissa ja ei ole aina helppoa löytää keskustelufoorumia. Tämä väline tarjoaa erään.
Yksi syy keskustelun tarpeeseen on sen puute seurakunnissa. Kaikki on totuttu sanelemaan. Kyseenalaistaminen on ei-toivottavaa. Usein yksi johtaja hallitsee seurakunnan linja.
Voidaan tietysti kysyä onko keskustelu ylipäätään jumalatonta ja epäraamatullista, saati kyseenalaistaminen. Niiden jotka ovat auktoriteetteja, tai ainakin olleet, on vaan niin helppo syöttää mitä vaan jos heidän sanansa otetaan niin kuin se on joskus totuttu ottamaan.
Niinkö Jumala sen olisi tarkoittanut? Me kuuntelemme tattina ja pidämme suumme kiinni.
En tiedä. Aika on joka tapauksessa muuttunut ja keskustelua käydään joka tapauksessa, kaikilla elämän, uskon ym. alueilla.
Totta on sekin, että kun kaikilla on oma mieli ja sen voi julkisesti sanoa, niin tilanne on aika erilainen kuin joskus aiemmin.
Luotan silti Jumalaan ja Hänen hyvään suunnitelmaansa ja rakkauteensa meitä kohtaan. Ei tässä muuhun voi perustaa kuin siihen että Hän on luonut meistä tällaisia, myös omilla aivoillamme ajattelevia, tuntevia ja niin pois päin. Ennemmin uskon Hänen luomistyöhönsä kuin siihen että joku ihminen tulee sanomaan minulle Jumalan nimissä että et sinä saa olla tuota mieltä ja tukahduta tunteesi jos ne ovat ongelma tms.
Mika heitteli pitkissä kommenteissaan hyviä pointteja. Oletan, että hän myös on täysin tietoinen siitä, että esim. "kasteen uudestisynnyttävyys" mm. hänen mainitsemissaan kohdissa on väite, jota ei ainakaan akateemisessa raamatuntutkimuksessa pidetä mitenkään itsestäänselvänä. (En tiedä eksegeettejä, joiden mielestä noissa kohdissa kaste uudestisynnyttää, mutta meitä on niin moneksi, joten oletan sellaisiakin löytyvän :-).
Halusin tuoda tämän esille siksi, että Mikan lausumasta jäi sellainen kuva, että baptistit jättävät huomiotta raamatullisia "faktoja". Siksi olisi ollut parempi sanoa esim. että "baptistit eivät huomioi niitä kohtia, jotka minun mielestäni korostavat kasteen uudestisynnyttävyyttä".
Toisaalta Mikan esimerkki osoittaa hyvin sen, miten omien dogmaattisten käsitysten lukeminen Raamattuun toimii. Ja vastaavasti voidaan aina väittää, että eri tulokseen päätyvät tahot ovat vain lukeneet omia dogmaattisia käsityksiään Raamattuun... :-)
Akateemisissa piireissä nämä asiat ratkaistaisiin vertailemalla eri teorioiden ja tulkintamallien ansioita, mutta toisaalta pidän enemmän tuosta Timon peräänkuuluttamasta mallista, jossa PH:n toiminnalla on osuutensa.
Hyppään keskusteluun mukaan hieman ulkopuolisena sivustaseuraajana. Ensiksikin on sanottava, että kiitos Timo ansiokkaasta ja mielenkiintoisesta blogista. Akateeminen puoli minussa tahtoo helposti koukuttua lukemaan aiempia kirjoituksiasi, vaikka pitäisi ennen nukkumaanmenoa viettää laatuaikaa Jumalan Sanan äärellä (joka, kaikella kunnioituksella blogiasi kohtaan, on kuitenkin ravitsevampaa luettavaa).
Yhteiskuntatieteilijänä olen pannut merkille sanan "myöhäismoderni" (tai postmoderni) runsaan esiintymisen monissa kirjoituksissasi. Tämä on minusta mielenkiintoista sikäli, että sosiologian puolella suurin postmodernivillitys tuntuu jo menneen ohi. Yhdistit myöhäismoderniin ajatteluun tässä kirjoituksessasi kielen autonomisuuden ja välineellisyyden sekä kielen kytkeytymisen valtaan.
Saussurelainen kielellinen strukturalismi on kyllä (valitettavasti) edelleen voimissaan. Viitannetko kirjoituksellasi siihen, että se olisi tulossa yhä vaikuttavammaksi myös herätyskristittyjen raamatuntulkinnassa ja eksegeesissä?
Itse olen sitä mieltä, että "postmoderni" on kaikesta kuluneisuudestaan huolimatta käyttökelpoinen sana kuvaamaan tätä aikaa. Myös hengellisessä mielessä.
Raamatuntulkintaan liittyen uskon, että Raamatussa on huomattava määrä ns. kehällisiä, pelastuksen kannalta ei-olennaisia asioita. En laskisi opillista erimielisyyttä kehällisissä, pelastuksen kannalta vähemmän olennaisissa asioissa postmodernin seisovan pöydän piikkiin. Siihen vaikuttavat seurakunnallisten perinteiden ja mahdollisesti mainitsemasi postmodernin valintapöydän lisäksi myös monet muut asiat, mm. se, miten Pyhä Henki kirkastaa eri prosessien kautta omalla ajallaan ihmiselle Sanan totuutta.
Kaikkien olennaisimmat opit ovat tiivistettynä kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa. Uskon myös, että usko ei viime kädessä lepää oppi- ja dogmirakennelmien, vaan Kristuksen itsensä, meidän lampaiden hyvän paimenen, varassa.
Lisäksi ns. karismaatikkona uskon, että Pyhän Hengen voimavaikukset ja armolahjat todistavat Jumalasta, mikäli ne ovat yhtäpitävät Sanan kanssa.
Kasteasiasta on todettava, että uskon seurakunnallisten perinteiden vaikuttavan erittäin vahvasti uskovien ajatteluun tuolla alueella. Minua ei ole kastettu vauvana, ja koko ajatus lapsikasteesta on aina tuntunut minulle vieraalta (huom. sana "tuntunut"). En voisi kuvitella "kastattavani" omia lapsiani vauvoina, jos Herra heitä minulle jonakin päivänä suo. Kasteteologiaan en ole ehtinyt perehtyä yhtä syvällisesti kuin monet tässä keskustelussa kirjoittaneista: niin mielenkiintoista kuin se olisin,
pitää kuitenkin opiskella ja käydä töissä.
Toimin kuitenkin aktiivisesti kristillisessä järjestössä, jossa olen oman varsin baptistisen kastekäsitykseni kanssa vähemmistössä. Lieneekö jonkinmoista opillista leväperäisyyttä minulta tässä asiassa? Joka tapauksessa pidän hyvin mahdollisena, että jos olisin varttunut toisenlaisessa kristillisessä kulttuurissa, saattaisin ajatella tästäkin toisella tavalla. Tässä tilanteessa tarvinnee todella "kulttuurisia silmälaseja" erilaisen näkemyksen omaavan uskovan ymmärtämiseen.
"Kristillisen seurakunnan kannalta olennainen kysymys nykyisessä tilanteessa on se, uskommeko Pyhän Hengen vielä puhuvan tuon saman Raamatun ilmoituksen kautta?"
Tämä on todella olennainen kysymys, joka, toisin kuin kastenäkemys, ei nähdäkseni lukeudu kehällisiin asioihin. Itse uskon Pyhän Hengen inspiroineen erehtymättömän Jumalan sanallisen ilmoituksen ja puhuvan sen kautta yhä tänä päivänä.
Kiitos Mikael kommentistasi & kysymyksistä. Muutama lyhyt kommentti niihin.
"Viitannetko kirjoituksellasi siihen, että se olisi tulossa yhä vaikuttavammaksi myös herätyskristittyjen raamatuntulkinnassa ja eksegeesissä?" - Näin näyttää edelleen olevan ja luulen tämän johtuvan (ainakin osittaina) siitä, että tietyt virtaukset ajattelussa näyttävät tulevan kristittyjen piiriin eräänlaisella aikaviiveellä. Olemme siis jollain tavalla "aikaamme jäljessä", mikä ei välttämättä aina ole ollenkaan huono asia. (Profeetallisuushan on sitten juttu erikseen.)
Tässä kehityksessä on tietysti myös se piirre, että kun ajattelen esim. viimeksi kulunutta kymmentä vuotta (mikä yleisessä aatehistoriassa ei ole vielä aika eikä mikään), niin ne asiat, mitkä joskus 90-luvun lopulla olivat uusia, saattavatkin nyt edustaa valtavirtaa. (No, tästä ei nyt tule heti mieleen mitään käytännön esimerkkiä...)
Termin "postmoderni" ohella tai sen sijasta käytän mielelläni myös termiä myöhäismoderni, koska se ei rajaa aikaa ja asioita niin jyrkästi - ikäänkuin "moderni aika" olisi nyt auttamatta ohi ja jokin uusi mystinen ja kaiken pyhittävä "postmoderni" olisi alkanut. Nämä asiat ja ilmiöt kun ovat usein päällekkäisiä, limittäisiä ja lomittaisia.
Tuolla "seisova pöytä"-esimerkilläni halusin tuoda esille muutosta aiempaan siinä suhteessa, että ennen (joku sanoisi "vanhaan hyvään aikaan") - kuvainnollista kieltä käyttääkseni - helluntailaiset söivät omasta pöydästään, luterilaiset omistaan (joita jo tuolloin oli kirkon sisällä useita, herätysliikkeestä riippuen) jne. Nykyään ihmisillä kuitenkin oletetaan olevan jonkinlainen asiakaslähtöinen oikeus valita oman mielensä mukainen mixaus.
Tämän oikeutusta en sinänsä kiellä keneltäkään Kristuksen ruumiin jäseneltä, koska perintömme on yhteinen (vrt. Paavali 1.Kor. 3:21-23:ssa). Tämä vaan edellyttää yksityiseltä kristityltä (yhteisöstä puhumattakaan) tiettyä kypsyyttä.
En usko toimimisesi opillisesti kasteasiassa eri linjoilla olevassa opiskelijajärjestössä heijastelevan välttämättä mitään opillista leväperäisyyttä. Vaikutushan voi sitä paitsi olla aivan päinvastainen! Sitä paitsi se haastaa Sinua itseäsi kasvamaan rakkaudessa ja toinen toisensa kunnioittamisessa, luulen.
Muuten olen sitä mieltä, että Jumalan Sanan lukeminen on huomattavasti ravitsevammpaa kuin minun blogini lukeminen.
Post a Comment