Meidän käyttökelpoisuutemme Hänen edessään

Aivan viime aikoina Jumala on taas kerran puhunut minulle Hänen eteensä hiljentymisestä, Hänen etsimisestään ja siitä, miten tärkeää on antaa Jumalan tutkia meitä ja koetella meidän sydäntämme Hänen edessään.

Tämä on ollut mielenkiintoinen puhe minulle henkilökohtaisesti kahdestakin syystä.

Ensimmäinen on se, että toistuvasti törmään uskoviin, jotka kyllä puhuvat tätä samaa, mutta jotka kuitenkin elävät kuunnellen vain omia ajatuksiaan, tuntojaan ja kokemuksiaan. Herra ei aivan kuin saakaan suun vuoroa. Se psalminkirjoittajan edellyttämä Jumalan odottaminen hiljaisuudessa on kuitenkin ihan toisenlaista, sillä siinä huomion on saanut Herra.

Toinen syy on tämä ajankohta. Omalla kohdallani kesät ovat usein olleet levon ja hiljentymisen aikaa. Nyt kesä taas on ollut hengellisesti hyvin aktiivinen, joskin lomaakin on ehditty pitää riittävästi. Mutta juuri nyt, kun - seurakunnallista fraasia lainaten - "syksyn toimintakausi eri toimintoineen pyörähtää käyntiin", Herra kutsuukin hiljaisuuteen ja etsimään Hänen kasvojaan.

On selvää, että tämä ei voi tapahtua muuten kuin jonkun muun kustannuksella. Silloin täytyy miettiä, mihin lähtee mukaan ja millaisiin rientoihin antaa vetää itsensä mukaan. Turha kiire, hosuminen ja hössötys pois. Kiire on usein aidon Pyhän Hengen inspiroiman elämän suurin vihollinen ja tukahduttaja. Jeesuskin sanoi opetuslapsilleen, että "tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan ja kevähtäkää vähän". Evankelista jatkaa tähän realismilla, että "tulijoita ja menijöitä oli paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään".

Inhimmillisesti ajatellen ja sellaisten organisaatioiden piirissä, jotka toimivat inhimillisin ja maallisin perustein ei tällaiselle ajattelulle löydy tilaa. Tehokkuus, hyödyllisyys, käyttökelpoisuus, toimivuus, ajankohtaisuus etc. ovat monen seurakunnan ja kristillisen järjestön toimintaperiaateita.

Tai vaihtoehtoisesti kerro minulle sellainen kristillinen yhteisö, jossa voidaan Herran niin kehottaessa lyödä lappu luukulle ja seisauttaa kaikki toiminnot ja vetäytyä hiljaisuuteen etsimään Herraa? Vastauksena kuulee usein sanottavan, että "ei Herra sellaista kehota tekemään". Niinpä.

Tämän tuloksena monet kristityt johtajat ja hengellisen työn tekijät ovat uupuneita, turhautuneita ja saattavat keikkua pitkiäkin aikoja "toimintakauden" mittaan erilaisten burn-outtien ja työperäisten sairauksien riepoteltavina. Siihenkö Herra on meidät kutsunut?

Tosiasia on kuitenkin se, että meidän käyttökelpoisuutemme Herran edessä ja Jumalan valtakunnan työssä ovat riippuvaisia vain ja ainoastaan tästä. Eli kääntäen: meidän hyödyllisyytemme Herran työssä ei riipu persoonastamme tai oppineisuudestamme, rahasta tai muista resursseista, lahjoistamme tai taidoistamme - ei mistään tällaisista. Se, miten Jumala voi meitä käyttää oman valtakuntansa eteenpäin menemiseksi tässä maassa on kiinni yksinomaan siitä, kuinka paljon aikaa me vietämme Herran edessä. Työssämme kokemamme voitelun määrä on sidoksissa yksinomaan Pyhän Hengen voiman etsimiseen.

Eli missä on se hengellinen johtaja, apostoli tai vanhin, joka uskaltaa lähteä liikkeelle vasta sitten kun näkee Herran ensin niin tekevän? Tai kuka on se profeetta, sananjulistaja tai opettaja, joka uskaltaa avata suunsa vasta sitten, kun Herra täyttää sen - ei hetkeäkään liian aikaisin?

Kovia kysymyksiä - ja ne haluan ensimmäisenä esittää itselleni.